Vielä maanantaina näytti varmalta, että Trumpin veroale buustaa jenkkipörssit uusiin korkeuksiin, mutta viikon edetessä rallista katosin puhti lähes kokonaan. Perjantaina kiskaistiin vielä entisten huippujen tuntumaan, mutta varsin vahvasti näyttää teknisten todisteiden perusteella siltä, että kaikki hyvä oli jo hinnoiteltu kursseihin etukäteen. Se ei ole suuri yllätys hurjan ja poikkeuksellisen pitkän rallin jälkeen. Kuten sanoin tekniseltä kannalta en ole nähnyt yhtä ylikuumentuneita viikkoindikaattoreita kuin kerran vuosikymmenessä.

Samaan tulokseen alkavat ilmeisesti tulla muutkin sijoittajat, eikä ihme – hirmu hinnoissa ovat lukemattomat osakkeet. Ei veroalekaan tuloksia määräänsä enempää nosta, ja harva osannee laskea tarkkaan lainmuutoksen vaikutukset kunkin yhtiön kohdalla tarkkaan. Epävarmaa tällaisen tilanteen tulkinta on edelleen, mutta vahvasti alkaa maistua korjausliikkeeltä Atlantin takanakin.

Ilman veroalea pitäisin sitä lähes itsestään selvänä. Kuukausi-indikaattoritkin ovat nousseet niin rajusti, että lähin vertailukohta on 2015 kevät, kun EKP oli julkistanut elvytyspakettinsa ja pörssit räjähtivät taivaalle. Siitä alkoikin heti perään liki vuoden laskumarkkina.

En sellaista vielä odottele, mutta USA:n pörssien euforia alkaa hirvittää. Monet rakettiosakkeet on hinnoiteltu kirkkaaseen kuplaan. Amazonin P/E on vaatimattomasti n. 300. Halvoiksi ei voi väittää montaa muutakaan superrakettia: Alibaba 50, Alphabet 34, Facebook 33, Microsoft 29… Jopa Johnson & Johnsonin P/E on 24. Laatupuljuhan se toki on, mutta kun arvoyhtiökin hinnoitellaan kasvuyhtiöksi, hypestä ei ole liioittelua puhua.

Tutut parametrit tietysti puoltavat korkeita hintoja: raha on yhä halpaa ja muualta ei kunnon tuottoja saa. Kyllä tässä silti maistuu kovasti riskinhallinnan unohtaminen. Tuollaisia hintoja maksetaan osakkeista aina silloin, kun mielet valtaa täydellinen huolettomuus. Se ei ikuisesti kestä.

Teknisesti tilanne on omituinen. Euroopan pörsseissä korjausliike on lähtökohtaisesti pulkassa ja nousu kurkistelee oven takana. Mutta mitä tapahtuu, jos USA:ssa kiskaistaan alas. Perinteisesti muu maailma seuraa, mutta kaikkea merkillistä on markkinoilla parin viime vuoden aikana tapahtunut. Pörssien keskinäisriippuvuus ei ole niin vahva kuin aiemmin.

Muitakin uusia ilmiöitä on soppaan työntynyt. Kullan nouseva trendi taittui ykskaks. Syy saattaa olla bitcoin, jos se ”digitaalisena kultana” (lue: katinkultana) kerää sitä rahaa, joka tavallisesti on virrannut kultaan. Tämä selvinnee, jos VIX viikon parin sisään vielä kiskaisee reippaammin ylös. Varma en siitä ole, mutta mielestäni sen jo hyvään vauhtiin päässyt kiihdytys ei saanut vielä huipennusta. Jos jenkkipörssien euforia pettää, niin samassa loikkaa VIX. Ja jos kulta ei perinteiseen tapaan seuraa mukana, niin markkinadynamiikka on muuttunut – etenkin jos bitcoin ja muut digitaaliset merirosvorahat pomppaavat ylös.

Jos näin käy, lopetan kullalla spekuloinnin. En varsinaisesti pidä raaka-aineilla leikkimisestä muutenkaan, ainoastaan teknisen treidaamisen vuoksi sitä harrastan. Yhtälön radikaalit muutokset tekevät siitä toivotonta.

Sama pätee tiettyyn mittaan indeksisijoittamiseenkin. Hypen iskiessä mielekkään hinnoittelun voi unohtaa. Indeksejä ostaessa tai shortatessa tilanne toimii pitkälti toisten arvostelukyvyn varassa. Ja kuten Keynes irvaili, markkinat voivat käyttäytyä järjettömästi paljon kauemmin kuin lompakkosi kestää. Osakepoimijalla ei tätä murhetta ole: kun jokaisen osakkeen hinnoittelun ja osto- tai myyntipäätöksen voi tehdä itse jokaisen yhtiön kohdalla, maksat aina omasta mielestäsi oikean hinnan.