Metsästä elämä tai sieltä pois

Suomi näyttää yhteistuumin luopuvan metsäteollisuudesta. On tämä kovin lyhytnäköistä touhua! Missä piileskelevät innovaatiot ja Pelletti Pelottomat väkkäräpipoineen?

 

Ennen tehtiin puusta laivoja, nyt pitää tehdä autoja tai ainakin isot arkut lopetettaville sahoille ja tehtaille. Siinä on ympäristömuistomerkkiä kerrakseen kun Sunilan sellutehdas mäntyarkkuun pannaan!

Maailma vain lämpenee, mutta jos puulajien dna:ta vähän vain mulkattaisiin, niin kohta täällä painaisi eukalyptuspuut peräsuoli pitkällä 10 m vuodessa pituutta ja metrin verran paksuutta. Koivun mahla virtaisi kesät talvet dna-koivuista kuin manna Israelin maassa. Toisesta hanasta saisi tuoretta ja toisesta muutaman rosentin käynyttä. Katajat kävelisivät itse tehtaalle, ja siellä syntyisi design-tuppeloita ja -koppeloita.

Mikään ei oo niin viisas kuin ihminen paitsi insinööri. Tämä on myös moraalinen ongelma. Siis ei tämä insinöörin viisaus vaan luopuminen teollisuuden alasta, jonka ansiosta metsäsuomalaisista tuli suomalaisia.

 

”Puuttomia emme ole, viisaammiksi emme tule, olkaamme siis metsäteollisuudettomia suomalaisia.”

 

Päästämällä metsäteollisuus ja puuntuotanto rämettymään menetämme jotain sellaista, jota ei enää saada takaisin kun vaihde kääntyy ja talouden keinu heilahtaa. Sehän kyllä heilahtaa. Kun ei kiikku heilahtaisi!

 

Pestään toistemme paitoja ja huolletaan huonosti valmistettuja laitteita sillä aikaa, ellei kiinanpoika tee niitäkin palveluliiketoimintoja meitä halvemmalla ja paremmin.

Metsästä löydät vaikka tupakastavierotusyrttejä tai tikkuja perseeseen, niin ei tarvii idän ihmeellisillä akupunktioklinikoilla juosta kipulääkitystä hinkumassa.

 

Kaikki hyvä loppuu ajallaan,

metsä kyllä tuottais tavallaan.
Ilman tikkuviinaa elomme

kuivahtanee kuten kelomme.

 

Hyvää viikonloppua varsinkin kaikille puupäille.
He ovat onnellisia ja pysyvät aina pinnalla!

 

SKiller – suojele kuusi tukkia.

Suomi näyttää yhteistuumin luopuvan metsäteollisuudesta. On tämä kovin lyhytnäköistä touhua! Missä piileskelevät innovaatiot ja Pelletti Pelottomat väkkäräpipoineen?

 

Ennen tehtiin puusta laivoja, nyt pitää tehdä autoja tai ainakin isot arkut lopetettaville sahoille ja tehtaille. Siinä on ympäristömuistomerkkiä kerrakseen kun Sunilan sellutehdas mäntyarkkuun pannaan!

Maailma vain lämpenee, mutta jos puulajien dna:ta vähän vain mulkattaisiin, niin kohta täällä painaisi eukalyptuspuut peräsuoli pitkällä 10 m vuodessa pituutta ja metrin verran paksuutta. Koivun mahla virtaisi kesät talvet dna-koivuista kuin manna Israelin maassa. Toisesta hanasta saisi tuoretta ja toisesta muutaman rosentin käynyttä. Katajat kävelisivät itse tehtaalle, ja siellä syntyisi design-tuppeloita ja -koppeloita.

Mikään ei oo niin viisas kuin ihminen paitsi insinööri. Tämä on myös moraalinen ongelma. Siis ei tämä insinöörin viisaus vaan luopuminen teollisuuden alasta, jonka ansiosta metsäsuomalaisista tuli suomalaisia.

 

”Puuttomia emme ole, viisaammiksi emme tule, olkaamme siis metsäteollisuudettomia suomalaisia.”

 

Päästämällä metsäteollisuus ja puuntuotanto rämettymään menetämme jotain sellaista, jota ei enää saada takaisin kun vaihde kääntyy ja talouden keinu heilahtaa. Sehän kyllä heilahtaa. Kun ei kiikku heilahtaisi!

 

Pestään toistemme paitoja ja huolletaan huonosti valmistettuja laitteita sillä aikaa, ellei kiinanpoika tee niitäkin palveluliiketoimintoja meitä halvemmalla ja paremmin.

Metsästä löydät vaikka tupakastavierotusyrttejä tai tikkuja perseeseen, niin ei tarvii idän ihmeellisillä akupunktioklinikoilla juosta kipulääkitystä hinkumassa.

 

Kaikki hyvä loppuu ajallaan,

metsä kyllä tuottais tavallaan.
Ilman tikkuviinaa elomme

kuivahtanee kuten kelomme.

 

Hyvää viikonloppua varsinkin kaikille puupäille.
He ovat onnellisia ja pysyvät aina pinnalla!

 

SKiller – suojele kuusi tukkia.

One thought on “Metsästä elämä tai sieltä pois

  1. Metsäteollisuuden tarpeet

    Puista emme luovu, insinöörejä meillä jo on, joten hankkikaamme taitavia myyntimiehiä.

     

    "Puupäät pysyvät pinnalla" on tuon kirjan http://libris.kb.se/bib/7855700 viimeisen luvun otsikko. Se kuvaa sitä, miten puukuunareista aloittanut telakka itsenäisenä telakkana lopetti toimintansa W:n Meriteollisuuteen fuusioiduttuna, mutta liimapallkituotanto jatkui.

     

    T. Juha 

Comments are closed.

Related Posts