ALV kauppasodan perusteena potaskaa
Donald Trump on yhtenä kauppasotansa elementtinä väittänyt ympäri maailmaa yleisen arvonlisäveron eli ALV:in sortavan Yhdysvaltoja, koska siellä ei liittovaltion tasolla kyseistä veroa käytetä. ALV on tuontuotteista maksettava niiden tullessa rajan yli.
Trumpin väite saattaa kuulosta perustellulta, mutta nojaa yhtä mielivaltaiseen potaskaan kuin hänen muutkin argumenttinsa Yhdysvaltojen hyväksikäytöstä maailmankaupassa. ALV:issa ei ole rahtustakaan protektionismia.
ALV kyllä vaikkapa Suomessa on tosiaan maksettava sen alaisen tuotteen saapuessa maahan, mutta ALV-rekisteröidyt yritykset eivät sitä todellisuudessa pulita. Maahantuoja saa hyvityksen siitä itse tehdessään kauppaa toisten yritysten kanssa tai jos ei vähennyksiä ei ole riittämiin niin veronpalautuksena.
ALV kohdistuu lopulta vain varsinaiselle kuluttajalle, joka ei sitä voi mistään vähentää. ALV on julkisten menojen kattamiseen valittu hyödykelajeittain määritelty maksu, jolla korvataan tyypillisesti työn tai pääomien verotusta – koska se katsotaan poliittisesti ja taloudellisesti järkeväksi.
Mitään tekemistä protektionismin kanssa sillä ei ole. Eikä ALV kasva kumuloidusti arvoketjun pidentyessä, vaikka sen jokainen vaihe sisältää ALV:in.
Ei mene läpi WTO:ssa
Hyödykkeen ALV on siten aivan sama vaikkapa tietokoneessa, vaatteessa tai työkalussa riippumatta sen valmistusmaasta. Tullimaksut taas kohdistuvat vain tuontituotteisiin ja toimivat eriarvoistavana verona, josta Trump puhuu ja joita hän rangaistukseksi ALV:ista suunnittelee.
Näin asian tulkitsee myös kuten pitääkin maailman kauppajärjestö WTO, jossa Yhdysvaltojen kaavailema linjaus ei taatusti mene läpi. Mutta Trump haluaakin irtautua WTO:n kaltaisista sopimuspohjaisista kansainvälisistä järjestelmistä ja laatia kaikki diilit kahdenvälisesti valtioiden kesken.
Silloin Yhdysvalloilla on aina etulyöntiasema suurempana. Joten tuskin WTO:n vastarinta Yhdysvaltoihin vaikuttaa jos ja kun ALV:eilla uusia tuontitulleja perustellaan.
Omenan ALV on sama riippumatta alkuperästä. Kuva: Abrahami, Wikicommons
Kyllä Trumpin hallinto tietää argumenttinsa ontoksi, mutta sen ilmeinen tarkoitus onkin myydä taas uudet tuontikulut äänestäjille. Hinnat nousevat, mutta Amerikkaa ei enää poljeta!
Tietysti Yhdysvallat voi suvereenina valtiona tehdä mitä lystää. Ei WTO:lla tai sen kauppakumppaneilla ole toimeenpanovaltaa vedotessaan yhteisesti laadittuihin sopimuksiin.
Pakko tapella vastaan
Tällaiset järjestelmät perustuvat siihen, että niihin osallistuvat kokevat yhteiset pelisäännöt kaikille hyödylliseksi. Sen takia sopimuspohjaiset systeemit on luotu ja ne toimivat kohtalaisen hyvin.
Yhdysvaltojen irtisanoutuminen johtaa vastareaktioihin ja systeemin murentumiseen ainakin sen omalta osalta, kenties laajemminkin. Jos supervalta nakkaa sopimuksille pökäleet niin äkkiä niin tekevät muutkin.
WTO voi toimia tuomioistuimena, toimeenpanovalta on vaatimaton. Kuva: WTO
Ei tämä tässä muodossa vielä ole toteutunut, vaan edessä odottanee. Ja kun Yhdysvallat nostaa tulleja ALV perusteenaan niin muut vastaavat jollain.
EU toivottavasti säilyttää silloin yhtenäisyytensä. Siihenkin Trump luultavasti iskee tarjoamalla joillekin jäsenille kuten krooniselle luopiolle Unkarille helpommat ehdot, aivan kuten Venäjä harjoittaa omaa hajoita ja hallitse -politiikkaansa muun muassa energialla.
Kauppa ja talous tästäkin väännöstä taas kärsivät, mutta ei kai kukaan anna itseään hutkittavan pesäpallomailalla pistämättä tällin pari takaisin.
Ja valitettavasti kaikkien todisteiden mukaan tämä riemu on vasta alkumetreillä.
Tulitauosta suutari
Mahtavaksi globaaliksi spektaakkeliksi rakennettu Donald Trumpin ja Vladimir Putinin puhelinneuvottelu jäi anniltaan vaatimattomaksi. Yhdysvallat oli jo painostanut Ukrainan kuukauden aselepoon, mutta Venäjä taipui tuoksi ajaksi vain energialaitosten pommitustaukoon.
Antaa siviileille hetken hengähdystä tältä osin, mutta enemmänkin episodi kuvaa, kuinka epärealistiselta pohjalta Trump ajaa nopeaa ja varsinkaan kestävää rauhaa. Tämäkin myönnytys aika varmasti Venäjältä oli pelkkää lipevyyttä Trumpin suuntaan.
Jottei hän kimpaannu vaan pääsee kehumaan jotain saavuttaneensa. Ja Venäjä saa paremmat asemat jatkoneuvotteluissa kuten tähänkin asti, eihän Trump ole toistaiseksi kurmottanut kuin Ukrainaa.
Ukrainalainen Kyiv Post raportoi lähteidensä pohjalta, etteivät Venäjän tavoitteet ole mihinkään muuttuneet. Se vaatii käytännössä neljännestä Ukrainan alueesta, sen antautumista, itsenäisyydestä luopumista ja Naton vetäytymistä Venäjän naapurustosta.
Kuten se on tehnyt koko ajan sitten toisen maailmansodan vain hetkeksi Boris Jeltsinin kaudella linjansa kääntäen. Ja kun Venäjä pääsi rintamalla taas niskan päälle, on turha kuvitella sen myyvän tavoitteitaan kuin kovaan hintaan.
Eurooppa ei myy Ukrainaa halvalla
Jos Trump pysyy nopean rauhan tavoitteessaan, voi sen saavuttaa vain Venäjää myötäilemällä. Hänelle se saattaa sopia, Ukrainalle ja Euroopalle ei. Meillä on pelissä olemassaolomme.
Volodimir Zelenskiä vierailullaan isännöivä Alexander Stubb tiivisti Euroopan hengen: Ukrainasta mieluusti äkkiä EU:n ja Naton jäsen. Vaikka tavoite voi olla epärealistinen vähään aikaan, alleviivaa se Yhdysvaltojen ja Euroopan syvää kuilua suhteissaan Ukrainaan.
Eurooppa jatkaa Ukrainan aseistamista ja valmistautuu tukemaan sitä myös omalla miehistöllään – tykkäsi Venäjä siitä tai ei. Eikä siihen viime kädessä Trumpiltakaan lupaa kysytä, jos tiukaksi menee.
Britannia valmistautuu lähettämään joukkoja Ukrainaan. Kuva: British Army
Tietenkin Eurooppa toivoisi Yhdysvaltojen pysyvän tukenaan. Ilman sitä Ukrainalle välttämättömät turvatakuut ovat vähintään huterat.
Eipä se hyvältä näytä. Ukrainan Nato-tien Yhdysvallat jo torppasi.
Muunkin muotoinen sitoutumishalu näyttää olemattomalta. Ase- ja tiedusteluavun katkaisu painostuksen avaimena kertoi jo oleellisen.
Ole pessimisti oikeassa raossa
Jos ristiriita tässäkin asiassa kuumenee niin luultavasti se lykkää saavilla bensaa kauppasotaankin. Trumpin tapahan on kiristää asiassa kuin asiassa talouspakotteilla.
Kaipa Trump saattaisi kelkkansa kääntää jos kiehahtaisi Venäjän joustamattomuudelle, mutten itse ainakaan sen varaan laske. Ukraina pysynee isona murikkana transatlanttisten suhteiden kengässä, mistä luultavasti seuraa lisää talousvaikeuksia.
Ei ole kivaa vatkuttaa pessimistisiä näkemyksiä, mutta optimismista on osattava luopua olosuhteiden sitä vaatiessa. Myös sijoittajan, vaikka tässä touhussa täytyy nähdä tulevaisuus myönteisesti.
Muuten voi käydä kuten niille reppanoille, jotka poliittisesti lukutaidottomina latasivat marraskuussa jenkkiosakkeita Trumpin voiton innostamana. Pidin kiinni pessimismistä ja laskumarkkinan odotuksesta yleisen euforian keskellä.
Sitä totisesti katumatta. Pörssien rytinää on ihan kiva seurata sotakassan kanssa.
