Aritmetiikkaa aktiivisesta salkunhallinnasta
Törmäsin mielenkiintoisen henkilön vielä mielenkiintoisempaan kirjoitukseen. Kirjoittaja William F Sharpe on tunnettu mm. Sharpen luvusta ja saanut ansoistaan Nobel palkinnon.
Kirjoitus "The Arithmetic of Active Management” vuodelta 1990 esittää yksinkertaisella matematiikalla aktiivisesta salkunhallinnan olevan indeksisijoittamista tuottamattomampaa. Päättely on seuraava: Indeksisijoittaja saa tuottoa markkinoiden keskimääräisen tuoton verran vähennettynä kyseisen sijoitusmuodon pienillä kuluilla.
Aktiivista sijoittamista on kaikki muu kuin indeksisijoittaminen, joten kokonaisuutena myös sen tuoton pitää olla markkinoiden keskiarvo. Kun aktiivisesta sijoittamisesta on väistämättä suuremmat kulut – täytyyhän salkunhoitajien, analyytikkojen ja rahastohoitajienkin elää – on väistämätöntä että aktiivinen salkunhoito keskimäärin tuottaa kulujen jälkeen sijoittajalle vähemmän.
sanaleikki
"Kun aktiivisesta sijoittamisesta on väistämättä suuremmat kulut – täytyyhän salkunhoitajien, analyytikkojen ja rahastohoitajienkin elää – on väistämätöntä että aktiivinen salkunhoito keskimäärin tuottaa kulujen jälkeen sijoittajalle vähemmän."
Jos salkussani on ainoastaan seuraavat osakkeet, niin olenko aktiivinen sijoittaja?
plus että
Jokainen meistä toki pyrkii ja kuvittelee olevansa keskimääräistä parempi sijoittaja. If so, you really can beat the markets. Eli jos osaa valita osakkeet ja treidatakin niitä oikeissa taitteissa, onnistuuhan se. Mutta keneltä onnistuu, se on toinen juttu.
Heikki Ikonen
Gurujen näytöt
Mika Heikkilän ja Vesa Puttosen onnistumisen voi tarkistaa sivulta
http://www.taaleritehdas.fi/fi/fund/6/profits
Oikean gurun salkku on sininen viivan yläpuolella, yhtä monta milliä sinisen yläpuolella, kun punainen Arvo on nyt sinisen alapuolella.
Puttonen kirjoitteli joskus aikoja sitten
Talouselämä lehteen rahastoyhtiöiden (ja varainhoitajien) vertailusta, että niiden välisillä eroilla tarvitaan varsin pitkät aikasarjat, jotta erojen voi sanoa olevan tilastollisesti merkittäviä.
Siksi ei pidä takertua muutamaan esimerkkivuoteen, vaikka ne Puttosen/Taalerintehtaan suhteen ovat herkullisen huonot.
Ja rahastoyhtiöitä täytyy muistaa että niiden tarkoitus on tuottaa voittoa omistajille ja sen nuo ovat osanneet kun katsoo Arvopaperi-lehden tuottotilastoa: Kymmenen eniten tuottaneen keskimääräinen liikevoittoprosentti yli 40.
Vaan jos gurua tarvitaan niin meillä Piksussa on Sergio!
Pekka
Heitän kolikkoa
Talouselämä lehteen rahastoyhtiöiden (ja varainhoitajien) vertailusta, että niiden välisillä eroilla tarvitaan varsin pitkät aikasarjat, jotta erojen voi sanoa olevan tilastollisesti merkittäviä.
Siksi ei pidä takertua muutamaan esimerkkivuoteen, vaikka ne Puttosen/Taalerintehtaan suhteen ovat herkullisen huonot. // Pekka
Tämä ei muuten pidä paikkaansa. Väite pitää paikkaansa yhdensuuntaisessa testissä. Siis, pystyykö rahasto lyömään indeksin. Väite, ettei rahasto pysty lyömään indeksiä, tulee todistettua aika nopeasti. [Tässä on analogia pitkälle kolikonheittosarjalle.] Jos eroa on 52 vs 82, niin pyyhe on syytä heittää kehään. Katso Arvo Euro Value T 31-03-2009.
Kun parivaljakolla Puttonen-Heikkilällä on näyttönä myös Arvo Euro Value T, niin eivät Herrat vakuuta yhtään. Puttosella on myös oma lehmä ojassa, hän kuittaisi tuosta vanhasta Arvosta noin miljoonan, kun tanskalaiset ostivat Sammon pankkitoiminnot rahastoineen. Rahaa tulee, kunhan ihmiset sijoittavat rahastoon. Taalerintehdas ei edes vaivaudu ilmoittamaan Arvon kokoa, ilmeisesti gurumaine korvaa faktat.
Kai tuo Sergei on guru, ostin eilen 2.000 kappaletta TeliaSoneraa, vapaan jäi kymmenesosa havitellusta määrästä.
Tosin olin tehnyt ostopäätöksen, ennen havaintoa Sergein listasijoituksista.
P.S. Puttonen on joskus esitellyt Sammon tilaisuudessa Arvon päätössääntöjä. Jos niitä noudatetaan nyt, niin Arvon pitäisi mekaanisesti ostaa Nokiaa, vaikka Nokialla on surkeat näkymät edessään.
Vaikkei Sharpe kirjoituksessaan sitä mainitse
artikkeli kohdistuu salkunhoitajiin ja rahastoihin. Näillä on aitoina kuluina osakkeiden analysoiti, kaupankäynti, raportointi, hallinointi ym kulut (Sharpen artikkelissa salkunhoitajien, analyytikkojen ja rahastohoitajienkin elinkustannukset).
Yksityisellä sijoittajalla noista aktiivien sijoittamisen kuluista on kaupankäynti ja oma ajankäyttö.
Esittämääsi salkun rakennetta ja sen aktivismia voi lähestyä toista kautta. New York Universityssä vaikuttava sijoitusrahastotutkija Antti Petäjistö on ottanut esiin käsitteen aktiivinen osuus, joka on mitattu ero indeksiin. Aiheesta on tuore kirjoitus Morningstarin sivuilla.
Kyse on yksinkertaisesti salkun poikkeamasta indeksistä. Morningstar kirjoituksessa mainittu julkaisu antaa aktiiviselle osuudelle laskukaavaksi:
Aktiivinen osuus = ½ * Sigma (kunkin osakkeen salkkupaino – kunkin osakkeen indeksipaino)
Esittämässäsi salkussa on vain noin 36 % yhteistä OMXH indeksin kanssa, joten ilman painojakin aktiivinen osuus on korkea. Ja Petäjistön mukaan tuollaisen salkun tuottoon keskiarvoa parempi, jos hajautus on eri toimialoille (Morningstar jutussa: hyvä aktiivinen rahasto voi voittaa indeksinsä säännönmukaisesti ja merkittävällä erolla).
Joten lopputulos: Olet aktiivinen sijoittaja ja odotettavissa oleva tuottosi ylittää keskiarvon. Yksityisen sijoittajan kulut ajankäytön suhteen on puolestaan aika moninainen kysymys.
iso jos
Odotettavissa oleva tuotto on parempi, jos osakepaino on onnistunut. Eli osaat valita oikeat osakkeet.
Oletan, että Sharpen ja Petäjistön laskuissa ei myöskään huomioida sitä, että osakepaino voi ylipäätään vaihdella salkuissa, kun osa pääomasta voi olla osan aikaa käteisenä, ja sen ohella myös shorteissa ja laskevissa johdannaisissa. Tällä tavalla tuottoa voi nostaa erittäin paljon, tai toisaalta romuttaa sen. Kyse on yksinomaan sijoittajan taidosta.
Heikki Ikonen
OMXH-15
Esittämässäsi salkussa on vain noin 36 % yhteistä OMXH indeksin kanssa.
Onko ero todella noin merkittävä?
Alla on lista, josta arvoin salkun.
Alma oli mukana testimielessä, ettei heti huomata mistä nappasin listan.