Katsellessani markkinoita, en voi välttyä ajatukselta, että olemme vääjäämättä jonkin aikakauden päässä. Yhteiskuntamme on muuttunut täysin riippuvaiseksi velkarahasta sekä yksilön- että valtiontalouden osalta. Yli varojen eläminen on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Olemme niin tottuneita elämään lainarahalla, etteivät nuoren polven ihmiset näe siinä mitään väärää tai kummastuttavaa. Mikäli omat rahat eivät riitä, hankintoja voi jatkaa pikavipillä. Jos ei ole rahaa maksaa verkosta tilaamaansa pitsaa, voi ottaa pikavippiä pari sataa, maksaa niistä pitsan ja loppu raha siirretään tilille.

Valtio toisensa jälkeen on rakentanut yhteiskunnan kasvavan velanoton varaan. Finanssiteollisuus keksii nopeampia tapoja allokoida lainarahaa sitä janoaville, muovaten lainasta sijoitustuotteita nälkäisille. Velasta tuleekin varallisuutta nappia painamalla. Sama taika tapahtuu yhteiskuntarakenteiden läpi antaen valheellista varallisuuden ja kaikkivoipaisuudentunnetta.

Elämme viimeisiä vuosia nykyisenkaltaisessa yhteiskunnassa. Kaikki valittavissa olevat tiet vievät umpikujaan. Meille on jäänyt jäljelle vai valinta siitä, mitä tietä haluamme umpikujaan kulkea. Auringonpaisteesta huolimatta olo on haikea. Tunnen kuinka jotain kaunista on päättymässä. Edessä häämöttävä yhteiskuntarakenteiden uudelleenjärjestely näyttää vääjäämättömältä. Tuho on salakavala hiljaisuudessaan. Päivä päivältä me kuljemme lähemmäksi sitä, vaikka pyrimme pyyhkimään tämä tietoisuudestamme. Elämme, kuten mikään ei tulisi tulevaisuudessa muuttumaan. Suojelemme itseämme kieltämällä tosiasiat.

Valveutuneet ja pelokkaat valmistautuvat kukin omalla tavallaan kohtaamaan mullistuksen. Millainen se tulee olemaan, sitä kukaan ei tiedä. Varmaa vain on, että maailma tulee muuttumaan rajusti. Voimme kuitenkin suunnata hymyssä suin huomiseen, sillä ihmiskunnalla on tapana sopeutua muuttuvaan ympäristöön. Systeemit sopeutuvat järistyksistä alemmalle tasolle. Kaikki pyykki tulee pestyä aikanaan. Niin myös tällä kertaa. Omaisuus ja valtasuhteet tulevat uusjaettua. Sitä vain rukoilee hiljaa mielessään, ettei se sattuisi kovin paljoa ja kipu menisi nopeasti ohi. Kivutonta se ei tule olemaan, mutta tämäkin tulee menemään ohi aikanaan. Nyt on keskityttävä arkin rakennuspuuhiin, jottei vedenpaisumus pääse yllättämään. 

Matias

www.ViikkoRaha.info