Yhteiskunnan harjoittama tulonjakopolitiikka vaikuttaa merkittävästi talouden kehitykseen ja sitä kautta sijoitusten arvoihin.

Työstä kunnon korvaus

Työstä pitää saada kunnon kannustin ja lisäarvo, jotta sitä kannattaa kehittää ja siihen viitsii panostaa. Tulot jakautuivat 90- luvun alun Suomessa erittäin tasaisesti – niin tasaisesti että kannustimet työhön olivat monasti olemattomia. Tästä on tultu takaisin kohti suurempia tuloeroja ja nyt ollaan tilanteessa, jossa työn arvostus on kasvanut.

Alla on yksinkertainen graafi joka kuvaa yhteiskunnassa tuotantoon uhrattua henkistä kokonaispanosta suhteessa tulonjaon tasaisuuteen.

Mahdollisimman laajat joukot mukaan kuluttamaan ja tekemään ostopäätöksiä

Tuotantoon ja työelämään uhrattu panos on vain puoli totuutta ja asiassa on toinen puoli, tehokas kulutus. Ihmiset uhraavat päivittäin runsaasti aikaa hyvien ja kustannustehokkaiden tuotteiden ja palvelujen valitsemiseen. Tämä valintaprosessi ohjaa yrityksiä tekemään niitä asioita, jotka ovat ihmisten unelmien keskipisteessä – laadukkaita, kustannustehokkaita tuotteita ja palveluita.

Yhteiskunta ja talous kehittyvät tämän kulutuksen ja tuotannon välisen dialogin kautta, jossa kulutuksella on yhtä tärkeä osuus kuin tuotannolla. Kuluttajien valinnat ovat kaikkein tärkein yhteiskunnan kehitystä ohjava tekijä – ja mahdollisimman monen tulisi saada osallistua tähän ohjaustehtävään. Mahdollisimman monilla tulisi siis olla kulutusmahdollisuuksia.

Alla on yksinkertainen graafi siitä miten tulonjaon tasaisuus vaikuttaa yhteiskunnassa ostopäätöksiin uhrattuun henkiseen kokonaiskapasiteettiin.

Nuorten asema on heikko

Talouden ja yhteiskunnan kokonaiskehitys luonnollisesti edellyttää että molemmat asiat ovat kunnossa – työstä pitää saada kunnon lisäarvo ja kuitenkin mahdollisimman moni pitää saada mukaan kuluttamaan ja tekemään valintoja. Nämä osittain ristiriitaiset vaatimukset ohjaavat kompromissiin, jossa molemmat tavoitteet tulevat osittain täyteyksi (alla olevan punaisen graafin huippu kuvaa optimitasapainoa).

Suomessa on sijoittajan kannalta päädytty kohtuulliseen kompromissiin, mutta tilanne on yhdessä mielessä epäoptimi. Yhteiskuntamme kehittyy tuottamaan tulevaisuuden palveluita ja tavaroita, jos nuorilla ja lapsiperheillä on hyvät kulutusmahdollisuudet. Nuoret ostavat tuotteita, joilla on kasvavat markkinat ja yleensä juuri nuorten käyttämät palvelut (Facebook, tietokoneet,…) leviävät yhteiskunnan valtavirraksi. Sijoittajan kannalta on tärkeää, että yhteiskuntapolitiikalla huolehditaan nuorten ja lapsiperheiden kulutusmahdollisuuksista. Nuorten asia on myös sijoittajan asia sillä nuoret osaavat ohjata valinnoillaan yhteiskuntaa ja tuotantokoneistoa oikeaan suuntaan.

Tulonjako on ensi sijassa tarkoituksenmukaisuuskysymys  

Tulojen tasaisuutta ja toimeentulomahdollisuuksia käsitellään usein oikeudenmukaisuuskysymyksenä. Sijoittajan kannalta tämä on väärä tapa argumentoida ja johtaa helposti harhaan. Vaikka lopputulos on melkein sama – tulojen kohtuullisen tasainen jakautuminen – on tärkeää, että optimi etsitään järkevillä argumenteilla niin, että yhteiskunnallisen, taloudellisen ja kulttuurillisen kehityksen nopeus optimoidaan. Oikeudenmukaisuuteen liittyvät argumentit soveltuvat poikkeustapauksiin ja puolueiden vaalijulisteisiin – niistä ei ole yhteiskunnan kehityksen kestäväksi peruskallioksi.

Kohtuullisen tasainen tulojen jakautuminen on tarkoituksenmukaista ja edistää kehitystä.

Yhteiskunnan harjoittama tulonjakopolitiikka vaikuttaa merkittävästi talouden kehitykseen ja sitä kautta sijoitusten arvoihin.

Työstä kunnon korvaus

Työstä pitää saada kunnon kannustin ja lisäarvo, jotta sitä kannattaa kehittää ja siihen viitsii panostaa. Tulot jakautuivat 90- luvun alun Suomessa erittäin tasaisesti – niin tasaisesti että kannustimet työhön olivat monasti olemattomia. Tästä on tultu takaisin kohti suurempia tuloeroja ja nyt ollaan tilanteessa, jossa työn arvostus on kasvanut.

Alla on yksinkertainen graafi joka kuvaa yhteiskunnassa tuotantoon uhrattua henkistä kokonaispanosta suhteessa tulonjaon tasaisuuteen.

Mahdollisimman laajat joukot mukaan kuluttamaan ja tekemään ostopäätöksiä

Tuotantoon ja työelämään uhrattu panos on vain puoli totuutta ja asiassa on toinen puoli, tehokas kulutus. Ihmiset uhraavat päivittäin runsaasti aikaa hyvien ja kustannustehokkaiden tuotteiden ja palvelujen valitsemiseen. Tämä valintaprosessi ohjaa yrityksiä tekemään niitä asioita, jotka ovat ihmisten unelmien keskipisteessä – laadukkaita, kustannustehokkaita tuotteita ja palveluita.

Yhteiskunta ja talous kehittyvät tämän kulutuksen ja tuotannon välisen dialogin kautta, jossa kulutuksella on yhtä tärkeä osuus kuin tuotannolla. Kuluttajien valinnat ovat kaikkein tärkein yhteiskunnan kehitystä ohjava tekijä – ja mahdollisimman monen tulisi saada osallistua tähän ohjaustehtävään. Mahdollisimman monilla tulisi siis olla kulutusmahdollisuuksia.

Alla on yksinkertainen graafi siitä miten tulonjaon tasaisuus vaikuttaa yhteiskunnassa ostopäätöksiin uhrattuun henkiseen kokonaiskapasiteettiin.

Nuorten asema on heikko

Talouden ja yhteiskunnan kokonaiskehitys luonnollisesti edellyttää että molemmat asiat ovat kunnossa – työstä pitää saada kunnon lisäarvo ja kuitenkin mahdollisimman moni pitää saada mukaan kuluttamaan ja tekemään valintoja. Nämä osittain ristiriitaiset vaatimukset ohjaavat kompromissiin, jossa molemmat tavoitteet tulevat osittain täyteyksi (alla olevan punaisen graafin huippu kuvaa optimitasapainoa).

Suomessa on sijoittajan kannalta päädytty kohtuulliseen kompromissiin, mutta tilanne on yhdessä mielessä epäoptimi. Yhteiskuntamme kehittyy tuottamaan tulevaisuuden palveluita ja tavaroita, jos nuorilla ja lapsiperheillä on hyvät kulutusmahdollisuudet. Nuoret ostavat tuotteita, joilla on kasvavat markkinat ja yleensä juuri nuorten käyttämät palvelut (Facebook, tietokoneet,…) leviävät yhteiskunnan valtavirraksi. Sijoittajan kannalta on tärkeää, että yhteiskuntapolitiikalla huolehditaan nuorten ja lapsiperheiden kulutusmahdollisuuksista. Nuorten asia on myös sijoittajan asia sillä nuoret osaavat ohjata valinnoillaan yhteiskuntaa ja tuotantokoneistoa oikeaan suuntaan.

Tulonjako on ensi sijassa tarkoituksenmukaisuuskysymys  

Tulojen tasaisuutta ja toimeentulomahdollisuuksia käsitellään usein oikeudenmukaisuuskysymyksenä. Sijoittajan kannalta tämä on väärä tapa argumentoida ja johtaa helposti harhaan. Vaikka lopputulos on melkein sama – tulojen kohtuullisen tasainen jakautuminen – on tärkeää, että optimi etsitään järkevillä argumenteilla niin, että yhteiskunnallisen, taloudellisen ja kulttuurillisen kehityksen nopeus optimoidaan. Oikeudenmukaisuuteen liittyvät argumentit soveltuvat poikkeustapauksiin ja puolueiden vaalijulisteisiin – niistä ei ole yhteiskunnan kehityksen kestäväksi peruskallioksi.

Kohtuullisen tasainen tulojen jakautuminen on tarkoituksenmukaista ja edistää kehitystä.