Allokaatiosta ja “defensiivisistä” osakkeista
Suomalaisia pankkeja voi moittia monestakin asiasta, mutta tuskin puutteellisesta allokaation huomioon ottamisesta.
Esim. Sampo Pankki ja FIM pitävät lähtökohtana tasajakoa puolet osakkeisiin ja puolet korkoinstrumentteihin. Handelsbankenilla on ollut huomattavasti monimutkaisempi lähestymistapa. Jos sijoitushorisontti on vain pari, kolme vuotta ja riskitaso halutaan pitää alhaisena, sijoitukset on kohdennettu lähes kokonaan korkoinstrumentteihin. Vain pitkällä sijoitushorisontilla ja suuremmalla riskitasolla osakkeet tulevat olennaisesti mukaan. Edelleenkin on tietysti selvää, että ko. pääallokaatiot jakautuvat lukuisiin ala-allokaatioihin, siis esim. lyhyisiin ja pitkiin korkoihin.
En tiedä, missä mitassa esim. Handelsbankenin näkemyksiin on jo useamman vuoden vaikuttanut vaivihkainen epäily suhdannekäänteen lähestymisestä, mutta mikään pankeista ei tietääkseni ole ainakaan vielä suosituksissaan olennaisesti lisännyt osakkeiden painoa, vaikka monet julkisuudessa puhuvatkin “halvoista hinnoista”.
Pahasti pelkään, että käsitys pelkistä osakesijoituksista ja riskin jakamisesta vain stock pickingin avulla on esillä runsaimmin talousmediassa.
Eräs talousmedian edustaja livautti, että sijoituksia tehdään vuosiksi, mutta lehteä joka päivä. Siksi juuri talousmedia on erityisesti touhunnut esim. sellaisen käsitteen parissa kuin syklisten osakkeitten korvaamisella defensiivisillä.
Miten tämä on käytännössä onnistunut? Luontevia defensiivisiä osakkeita Helsingissä pitäisi olla sellaiset ruoan tuottajat kuin HKScan ja Atria ja mm. ruokaa myyvät Kesko ja Stockmann. Katsoessa ko. yritysten pörssinoteerauksia alkaa epäillä, että kyseessä on puolustuksen asemasta vetäytyminen! Firmat ovat nimittäin defensiivisiin kotimarkkinoihin keskittymisen asemesta laajentuneet ulkomaille, eivätkä ilman riskiprofiilin voimakasta kasvua. Epäilen tämän olevan monen “defensiivisen” firman paradoksi. Tuleen ei voi jäädä makaamaan, jolloin edessä on laajeneminen, mikä harvemmin tapahtuu riskittömästi.
Eräs perinteinen defensiivinen ala on lääketeollisuus. Se on kansainvälisesti paininut oikeusjuttujen parissa. Helsingistä ei paljon lääketeollisuutta löydy ja sillä ainukaisellakin on laiha portfolio kehitettäviä lääkkeitä ja pienen talon resurssit käytössään.
Kaiken kaikkiaan päädyn siihen, että omasta mielestäni erinomainen “defensiivinen sijoitus” on sellainen kuin pankkitalletus. Kovalla kiireellä ja touhulla hallitus ja oppositio yhdessä olivat nostamassa talletussuojan Suomessakin 50.000 euroon / henkilö / pankki. Siten tuli turvatuksi leskien, orpojen, sijoittajien, työtätekevien ja raskautettujen rovot – ja vähän muutkin!
Suomalaisia pankkeja voi moittia monestakin asiasta, mutta tuskin puutteellisesta allokaation huomioon ottamisesta.
Esim. Sampo Pankki ja FIM pitävät lähtökohtana tasajakoa puolet osakkeisiin ja puolet korkoinstrumentteihin. Handelsbankenilla on ollut huomattavasti monimutkaisempi lähestymistapa. Jos sijoitushorisontti on vain pari, kolme vuotta ja riskitaso halutaan pitää alhaisena, sijoitukset on kohdennettu lähes kokonaan korkoinstrumentteihin. Vain pitkällä sijoitushorisontilla ja suuremmalla riskitasolla osakkeet tulevat olennaisesti mukaan. Edelleenkin on tietysti selvää, että ko. pääallokaatiot jakautuvat lukuisiin ala-allokaatioihin, siis esim. lyhyisiin ja pitkiin korkoihin.
En tiedä, missä mitassa esim. Handelsbankenin näkemyksiin on jo useamman vuoden vaikuttanut vaivihkainen epäily suhdannekäänteen lähestymisestä, mutta mikään pankeista ei tietääkseni ole ainakaan vielä suosituksissaan olennaisesti lisännyt osakkeiden painoa, vaikka monet julkisuudessa puhuvatkin “halvoista hinnoista”.
Pahasti pelkään, että käsitys pelkistä osakesijoituksista ja riskin jakamisesta vain stock pickingin avulla on esillä runsaimmin talousmediassa.
Eräs talousmedian edustaja livautti, että sijoituksia tehdään vuosiksi, mutta lehteä joka päivä. Siksi juuri talousmedia on erityisesti touhunnut esim. sellaisen käsitteen parissa kuin syklisten osakkeitten korvaamisella defensiivisillä.
Miten tämä on käytännössä onnistunut? Luontevia defensiivisiä osakkeita Helsingissä pitäisi olla sellaiset ruoan tuottajat kuin HKScan ja Atria ja mm. ruokaa myyvät Kesko ja Stockmann. Katsoessa ko. yritysten pörssinoteerauksia alkaa epäillä, että kyseessä on puolustuksen asemasta vetäytyminen! Firmat ovat nimittäin defensiivisiin kotimarkkinoihin keskittymisen asemesta laajentuneet ulkomaille, eivätkä ilman riskiprofiilin voimakasta kasvua. Epäilen tämän olevan monen “defensiivisen” firman paradoksi. Tuleen ei voi jäädä makaamaan, jolloin edessä on laajeneminen, mikä harvemmin tapahtuu riskittömästi.
Eräs perinteinen defensiivinen ala on lääketeollisuus. Se on kansainvälisesti paininut oikeusjuttujen parissa. Helsingistä ei paljon lääketeollisuutta löydy ja sillä ainukaisellakin on laiha portfolio kehitettäviä lääkkeitä ja pienen talon resurssit käytössään.
Kaiken kaikkiaan päädyn siihen, että omasta mielestäni erinomainen “defensiivinen sijoitus” on sellainen kuin pankkitalletus. Kovalla kiireellä ja touhulla hallitus ja oppositio yhdessä olivat nostamassa talletussuojan Suomessakin 50.000 euroon / henkilö / pankki. Siten tuli turvatuksi leskien, orpojen, sijoittajien, työtätekevien ja raskautettujen rovot – ja vähän muutkin!
Tämä kirjoitus oli alunperin tarkoitettu kommentiksi /
keskustelun jatkoksi J. Peltomäen artikkeliin, mutta teksti vähän venähti. Peltomäki: http://www.piksu.net/node/543
Hyvin sanottu”Pahasti
Hyvin sanottu
"Pahasti pelkään, että käsitys pelkistä osakesijoituksista ja riskin jakamisesta vain stock pickingin avulla on esillä runsaimmin talousmediassa."
Tosin talousmediaa seuraavat piensijoittajat eivät todennäköisesti ajattele samoin kuin pankit.
En heitä sentään kirvestä kaivoon sektoriseurannan suhteen
JV
Pekka: "Sitä voisi perustella vaikka sillä tavoin, että osakkeiden nousu- ja laskujaksoja ei kukaan pysty etukäteen määräämän, ainakaan siedettävällä tarkkuudella."
Jos ottaa lähtökohdaksi kaikille tasapuolisesti jaettavan tiedon, niin syksyllä 1987 HS ja keväällä 2006 TE varoittivat kurssilaskusta vain viikkoja ennen sen alkua. 1987 tilannetta pidettiin alusta asti vakavana ja 2006 arveltiin yleisesti kyseessä olevan tilapäisen rekyylin, joten kyllä media on ennakoinut ihan hyvinkin. Ainakin itse olen ko. varoitukset ottanut hyvin vakavissani, kun ne jo v. 1987 osalta edelleenkin nykyään elävästi muistan. Vain 2007 Timo Kojon syvällisiä sanoja euroviisuista lainaten media nukkui pommiin.
En ala käymään kaikkia sektoreita läpi, mutta tuossa on KL:n näkemys Hesan terveydenhoidon kurssista 2 vuoden ajalta. Talletustilin saldo lienee säilynyt paremmin?
http://www.kauppalehti.fi/5/i/porssi/porssikurssit/indeksi.jsp?indid=HX35PI&days=730&x=21&y=10