Demografialla ja ennen kaikkea työikäisen väestön määrällä, on tärkeä merkityksensä talouden kehittymiselle. Economist lehti on jo pari vuotta sitten tutkinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että esimerkiksi USA:n Eurooppaa voimakkaampi taloudellinen kasvu on selitettävissä lähes puhtaasti USA:n väestön kasvulla ja velanotolla. Mitään muuta selitystä ei tarvita. Karkeasti ottaen voidaan laskea, että yhden prosentin suurempi väestönkasvu merkitsee keskimäärin myös yhtä prosenttia suurempaa talouden kasvua ja USA:ssa on ollut suurin piirtein yhden prosentin Eurooppaa suurempi väestönkasvu – juuri sen verran kuin USA:n talous on kasvanut Eurooppaa nopeammin.

Oheinen sijoittajankin kannalta mielenkiintoinen kuva kertoo väestönkasvuprosentit eri maissa (CIA World Fact book:n mukaisena).

’

Liian matala väestönkasvu rasittaa monia erityisesti keski-Euroopan maita ja Japania, mutta helpot korjaaavat keinot on jo käytetty.  Maahanmuuttoa ei voi kaikkialla lisätä, terveyspalveluja parantamisella saadaan enää marginaalista parannusta, vanhenpainlomia tuetaan jo laajasti ja lapsilisäjärjestelmätkin ovat käytössä. Helpot ja itsestään selvät toimenpiteet on tehty, mutta silti syntyvyys on jäänyt liian alhaiselle tasolle.

Mitkä ovat ne kulttuurilliset tekijät jotka vaikuttavat syntyvyyteen? Tähän ei tunnu olevan hyviä vastauksia – tutkimustulokset puuttuvat. On vain arvauksia. Elintaso vaikuttaa – mutta ei selitä kaikkea. Yhteiskunnan tukijärjestelmien toimivuus ei sekään riitä selittäväksi tekijäksi. Jää vain arvauksia, jotka liittyvät pehmeisiin arvoihin kuten perhesiteisiin, suvun tärkeyteen ja lasten merkitykseen elämässä ja yhteiskunnallisessa statuksessa. Näitä pehmeitä arvoja on vaikea ymmärtää, niitä ei osata mitata eikä tiedetä miten kulttuurillisiin arvoihin vaikutetaan. Sosiaalipskykologia on todellakin epäonnistunut tehtävässään – monien maiden päättäjät haluaisivat ymmärtää – mutta ei ole olemassa luotettavaa tutkimustulosta ja niinpä alhaiseen syntyvyyteen vaikuttaminen jää haaveeksia. Politikot seisovat tumput suorina – ei ole ymmärrystä eikä tietoa siitä mitä pitäisi tehdä.

On muutama asia, joihin olisi mahdollista vaikuttaa, ja jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle:

• lasten lukumäärän pitäisi vaikuttaa eläke-etuihin positiivisesti (tuntuu epäoikeudenmukaiselta, mutta olisi tarkoituksenmukaista)
• huollettavien lasten tulisi vaikuttaa positiivisesti oppilaistoksiin pyrittäessä (vaikuttaisi siihen suuntaan että lapsia hankitaan aikaisemmin – jo ennen opiskelua)

Yllä mainittujen kaltaisten järjestelmien käyttöönotto olisi tärkeä signaali: "Yhteiskunta arvostaa lapsia ja lapsiperheitä".

Sijoittajan kannalta tilanne on kuitenkin yksinkertainen – työikäisen väestön kasvunopeus on eräs merkittävä tekijä kun mietitään sijoituskohteita kansainvälisille markkinoille ja yllä oleva kartta antaa viitteitä siitä missä taloudellinen kasvu tulee olemaan nopeinta.

Demografialla ja ennen kaikkea työikäisen väestön määrällä, on tärkeä merkityksensä talouden kehittymiselle. Economist lehti on jo pari vuotta sitten tutkinut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että esimerkiksi USA:n Eurooppaa voimakkaampi taloudellinen kasvu on selitettävissä lähes puhtaasti USA:n väestön kasvulla ja velanotolla. Mitään muuta selitystä ei tarvita. Karkeasti ottaen voidaan laskea, että yhden prosentin suurempi väestönkasvu merkitsee keskimäärin myös yhtä prosenttia suurempaa talouden kasvua ja USA:ssa on ollut suurin piirtein yhden prosentin Eurooppaa suurempi väestönkasvu – juuri sen verran kuin USA:n talous on kasvanut Eurooppaa nopeammin.

Oheinen sijoittajankin kannalta mielenkiintoinen kuva kertoo väestönkasvuprosentit eri maissa (CIA World Fact book:n mukaisena).

’

Liian matala väestönkasvu rasittaa monia erityisesti keski-Euroopan maita ja Japania, mutta helpot korjaaavat keinot on jo käytetty.  Maahanmuuttoa ei voi kaikkialla lisätä, terveyspalveluja parantamisella saadaan enää marginaalista parannusta, vanhenpainlomia tuetaan jo laajasti ja lapsilisäjärjestelmätkin ovat käytössä. Helpot ja itsestään selvät toimenpiteet on tehty, mutta silti syntyvyys on jäänyt liian alhaiselle tasolle.

Mitkä ovat ne kulttuurilliset tekijät jotka vaikuttavat syntyvyyteen? Tähän ei tunnu olevan hyviä vastauksia – tutkimustulokset puuttuvat. On vain arvauksia. Elintaso vaikuttaa – mutta ei selitä kaikkea. Yhteiskunnan tukijärjestelmien toimivuus ei sekään riitä selittäväksi tekijäksi. Jää vain arvauksia, jotka liittyvät pehmeisiin arvoihin kuten perhesiteisiin, suvun tärkeyteen ja lasten merkitykseen elämässä ja yhteiskunnallisessa statuksessa. Näitä pehmeitä arvoja on vaikea ymmärtää, niitä ei osata mitata eikä tiedetä miten kulttuurillisiin arvoihin vaikutetaan. Sosiaalipskykologia on todellakin epäonnistunut tehtävässään – monien maiden päättäjät haluaisivat ymmärtää – mutta ei ole olemassa luotettavaa tutkimustulosta ja niinpä alhaiseen syntyvyyteen vaikuttaminen jää haaveeksia. Politikot seisovat tumput suorina – ei ole ymmärrystä eikä tietoa siitä mitä pitäisi tehdä.

On muutama asia, joihin olisi mahdollista vaikuttaa, ja jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle:

• lasten lukumäärän pitäisi vaikuttaa eläke-etuihin positiivisesti (tuntuu epäoikeudenmukaiselta, mutta olisi tarkoituksenmukaista)
• huollettavien lasten tulisi vaikuttaa positiivisesti oppilaistoksiin pyrittäessä (vaikuttaisi siihen suuntaan että lapsia hankitaan aikaisemmin – jo ennen opiskelua)

Yllä mainittujen kaltaisten järjestelmien käyttöönotto olisi tärkeä signaali: "Yhteiskunta arvostaa lapsia ja lapsiperheitä".

Sijoittajan kannalta tilanne on kuitenkin yksinkertainen – työikäisen väestön kasvunopeus on eräs merkittävä tekijä kun mietitään sijoituskohteita kansainvälisille markkinoille ja yllä oleva kartta antaa viitteitä siitä missä taloudellinen kasvu tulee olemaan nopeinta.