Pörssissä menestyneitä osakeyhtiöitä

Yksittäiset osakkeet voivat tuottaa ja ovat tuottaneet äärimmäisen hyvin. Vuoden 1991 helmikuun alusta vuoden 2000 kesäkuun alkuun Nokian osake tuotti 80.000 % olettaen, että osingot uudelleensijoitettiin kyseiseen yhtiöön. Nokia loi Suomeen melkoisen määrän miljonäärejä ja mullisti monen säätiönkin talouden.

Kyse ei ole mistään ainutlaatuisesta ilmiöstä. Erään säätiön talous asettui 1980-luvulla aivan uuteen tilanteeseen yleisen kurssinousun takia ja etenkin sen takia, että Paraisten Kalkin eli myöhemmän Partekin osakkeet nousivat vuosina 1977 – 1988 n. 20-kertaiseen arvoon pois lukien osingot, joita ei ole laisinkaan huomioitu.

Ulkomailta löytyy vielä paljon kovempiakin lukuja, esim. Handelsbanken ja General Electric, joitten arvo on noussut vuodesta 1900 jopa yli miljoona prosenttia.

Tällä tavalla tullaan erääseen osakesijoittamisen perusolemukseen. Sijoittaja riskeeraa vain sijoituksensa verran, mutta voi olla osallisena hyvinkin suuresta kurssinoususta.

Kaiken huipuksi julkean vieläpä väittää, että kyse ei ole edes mistään loton päävoiton tai Lapin kullankaivajien haaveksiman pääsuonen löytämisen kaltaisesta harvinaisuudesta. Handelsbanken, General Electric ja Nokia ovat kaikki olleet varsin laajasti omistettuja yhtiöitä omassa maassaan. Esim. Nokialla oli 1992 yli 50.000 osakkeenomistajaa.

Ilmiötä yleistää vielä sekin, että suhdannevaihteluitten takia pörssien yleisetkin kurssivaihtelut ovat olleet hyvin voimakkaita. Maaliskuusta 2009 monen suomalaisen osakkeen kurssi on puolessa vuodessa lähes kaksinkertaistunut ja taulukossa liittyen merkintääni 17.11. on nähtävissä vielä hyvin paljon kovempia muutoksia suuntaan ja toiseen.

Jopa suurempi taito kuin onnistua ostamaan nousevaa osaketta oikeaan aikaan on kuitenkin taito osata pitää sitä. Institutionaaliset sijoittajat, sijoitusrahastot ja kaikki allokaatio-oppeja tiukasti seuraavat ja muille vastuulliset salkunhoitajat ovat suorastaan pakotettuja myymään voimakkaasti noussutta osaketta siinä vaiheessa kun sen osuus salkusta kasvaa liian suureksi.

Ilman hajauttamissääntöjäkin on tietysti järkevää kotiuttaa osa voitoista. Ongelmia on kuitenkin muitakin.

Sijoittamisen pitäisi perustua siihen, että sijoittaja arvioi yhtiön osakkeen arvon itsenäisesti ilman pörssikursseja. Kun jokainen osakkeenomistaja kuitenkin implisiittisesti osallistuu arviointiin pörssikursseja seuraamalla ja niihin reagoimalla on luonnollista, että pörssikursseihin kiinnittää huomiota. 1990-luvun alussa ostin Nokian osakkeita lähes ihanteellisen halvalla. Kun yhtiön kurssinousun takia PB- ja PE-luvut (jälkimmäinen laskettuna toteutuneesta tuloksesta) karkasivat taivaisiin ja Nokialla kuitenkin oli kaksi sitä silloin isompaa kilpailijaa, Motorola ja Ericsson sekä vielä Suomeenkin perustettu pieni kilpailija Benefon, myin osakkeet.

On varmaan ihmisestä itsestään kiinni, osaako hän aidosti iloita saamastaan suuresta myyntivoitosta vai siitä, että saamatta jäi vielä hyvin paljon enemmän. Henkilökohtaisena vinkkinä voin sanoa, että olen elämäni aikana tehnyt ilman yhtään mitään päivätreidaamista niin monta tuhatta pörssikauppaa, etten niihin suhtaudu yhtään minkäänlaisilla tunteilla.

Seuraava merkintä lienee tässä sarjassa viimeinen tänä vuonna. Käsittelen sijoittamisen yhtä erikoistapausta, nimittäin käänneyhtiöitä.

Yksittäiset osakkeet voivat tuottaa ja ovat tuottaneet äärimmäisen hyvin. Vuoden 1991 helmikuun alusta vuoden 2000 kesäkuun alkuun Nokian osake tuotti 80.000 % olettaen, että osingot uudelleensijoitettiin kyseiseen yhtiöön. Nokia loi Suomeen melkoisen määrän miljonäärejä ja mullisti monen säätiönkin talouden.

Kyse ei ole mistään ainutlaatuisesta ilmiöstä. Erään säätiön talous asettui 1980-luvulla aivan uuteen tilanteeseen yleisen kurssinousun takia ja etenkin sen takia, että Paraisten Kalkin eli myöhemmän Partekin osakkeet nousivat vuosina 1977 – 1988 n. 20-kertaiseen arvoon pois lukien osingot, joita ei ole laisinkaan huomioitu.

Ulkomailta löytyy vielä paljon kovempiakin lukuja, esim. Handelsbanken ja General Electric, joitten arvo on noussut vuodesta 1900 jopa yli miljoona prosenttia.

Tällä tavalla tullaan erääseen osakesijoittamisen perusolemukseen. Sijoittaja riskeeraa vain sijoituksensa verran, mutta voi olla osallisena hyvinkin suuresta kurssinoususta.

Kaiken huipuksi julkean vieläpä väittää, että kyse ei ole edes mistään loton päävoiton tai Lapin kullankaivajien haaveksiman pääsuonen löytämisen kaltaisesta harvinaisuudesta. Handelsbanken, General Electric ja Nokia ovat kaikki olleet varsin laajasti omistettuja yhtiöitä omassa maassaan. Esim. Nokialla oli 1992 yli 50.000 osakkeenomistajaa.

Ilmiötä yleistää vielä sekin, että suhdannevaihteluitten takia pörssien yleisetkin kurssivaihtelut ovat olleet hyvin voimakkaita. Maaliskuusta 2009 monen suomalaisen osakkeen kurssi on puolessa vuodessa lähes kaksinkertaistunut ja taulukossa liittyen merkintääni 17.11. on nähtävissä vielä hyvin paljon kovempia muutoksia suuntaan ja toiseen.

Jopa suurempi taito kuin onnistua ostamaan nousevaa osaketta oikeaan aikaan on kuitenkin taito osata pitää sitä. Institutionaaliset sijoittajat, sijoitusrahastot ja kaikki allokaatio-oppeja tiukasti seuraavat ja muille vastuulliset salkunhoitajat ovat suorastaan pakotettuja myymään voimakkaasti noussutta osaketta siinä vaiheessa kun sen osuus salkusta kasvaa liian suureksi.

Ilman hajauttamissääntöjäkin on tietysti järkevää kotiuttaa osa voitoista. Ongelmia on kuitenkin muitakin.

Sijoittamisen pitäisi perustua siihen, että sijoittaja arvioi yhtiön osakkeen arvon itsenäisesti ilman pörssikursseja. Kun jokainen osakkeenomistaja kuitenkin implisiittisesti osallistuu arviointiin pörssikursseja seuraamalla ja niihin reagoimalla on luonnollista, että pörssikursseihin kiinnittää huomiota. 1990-luvun alussa ostin Nokian osakkeita lähes ihanteellisen halvalla. Kun yhtiön kurssinousun takia PB- ja PE-luvut (jälkimmäinen laskettuna toteutuneesta tuloksesta) karkasivat taivaisiin ja Nokialla kuitenkin oli kaksi sitä silloin isompaa kilpailijaa, Motorola ja Ericsson sekä vielä Suomeenkin perustettu pieni kilpailija Benefon, myin osakkeet.

On varmaan ihmisestä itsestään kiinni, osaako hän aidosti iloita saamastaan suuresta myyntivoitosta vai siitä, että saamatta jäi vielä hyvin paljon enemmän. Henkilökohtaisena vinkkinä voin sanoa, että olen elämäni aikana tehnyt ilman yhtään mitään päivätreidaamista niin monta tuhatta pörssikauppaa, etten niihin suhtaudu yhtään minkäänlaisilla tunteilla.

Seuraava merkintä lienee tässä sarjassa viimeinen tänä vuonna. Käsittelen sijoittamisen yhtä erikoistapausta, nimittäin käänneyhtiöitä.

Related Posts

WP Twitter Auto Publish Powered By : XYZScripts.com