Toimitusjohtajan tärkein tehtävä on pääomien allokointi ainakin Warren Buffettista. Monet toimitusjohtajat epäonnistuvat hänestä siinä koska heillä ei ole tarpeeksi kokemusta siitä ennen valintaansa toimitusjohtajiksi. Tämä puute saa monet epäonnistumaan silloinkin, kun liiketoiminnan laatu on korkea. Berkshiren ja sen määräysvallassa olevien yritysten pääomien allokointi tähtää tuottamaan mahdollisimman suuren korkoa korolle vaikutuksen. Se millä tavalla se tapahtuu ei merkitse Buffettille mitään. Pääomien allokoinnin voi tehdä seuraavilla tavoilla:

1. Sijoittaminen nykyisiin toimintoihin

2. Omien osakkeiden ostamiseen

3. Osingonmaksuun

4. Yritysostoihin

5. Velkojenmaksuun

Edellämainitut allokointitavat eivät sulje pois suoraan toisiaan. Monet yritykset allokoivat pääomiaan kaikin tavoin. Buffett uskoo, että keskimäärin paras ratkaisu on allokoida rahat suoraan nykyisten toimintojen kehittämiseen eli tehokkuuteensa, maantieteellisen toiminta-alueensa laajentamiseen, nykyisten toimintojensa laajentamiseen tai parantamiseen ja muihin vallihaudan kasvattamiseen tähtääviin toimenpiteisiin.Todellisuudessa tilanne on harvoin se, että yrityksen kannattaa allokoida kaikki jakokelpoiset varansa omaan liiketoimintaansa. Poikkeuksena voi mainita Berkshiren omistaman See´s Candyn, joka on jakanut vuosikymmeniä käytännössä koko tuloksensa suoraan omistajille, koska sille ei löydy sijoituskohdetta omasta liiketoiminnastaan.

Buffettin katsotaan suosivan omien osakkeiden ostoa yritysten parhaimpana tapana jakaa ylimääräiset pääomansa omistajille. Tärkein kriteeri on Buffettista hinta. Omistajan tai sijoittajan kannattaa suosia tätä allokointitapaa vain yrityksen osakkeiden olevan suurella todennäköisyydellä aliarvostettuja. Toinen syy johdolle ostaa omia osakkeita on sen antama signaali, että sillä on omistajien etu mielessä. Buffettista omien osakkeiden ostamisen järkevyydelle alle todellisen arvon löytyy kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on kun sijoitukset omaan liiketoimintaan ovat järkevämmät eikä velankasvatus ole järkevää. Toinen, mutta harvinaisempi vaihtoehto on, kun yritysosto tarjoaa selkeästi enemmän arvoa tekijälleen kuin aliarvostettujen omien osakkeiden ostaminen.

Tärkein näkökulma Berkshiren kannalta osingonjakoon on se pystyykö omistetun yrityksen johto omaan liiketoimintaansa sijoittamalla tekemään enemmän rahaa Berkshirelle kuin Berkshiren kyky uudelleensijoittaa samat rahat muualle verojen jälkeen. Tähän kysymykseen ei ole yksiselittäistä vastausta, koska yritysjohdoilla on erilaiset kyvyt allokoida pääomia. Lisäksi verotuksen suuruus vaikuttaa korkoa korolle vaikutukseen. Buffett suosii riittävän suurten osuuksien ostamista yrityksistä, koska Berkshiren maksamat verot ovat silloin pienemmät. Silloin voittojen uudelleensijoittaminen on verotuksellisesti kannattavampaa.

Buffett epäilee tuloskasvun ostamista yritysvaltauksilla tai fuusioilla. Hänestä ne tapahtuvat keskimäärin omistajien kustannuksilla. Myyjä tietää keskimäärin ostajaa paremmin liiketoimintansa arvon. Joskus voi myyjä olla niin vaikeassa tilanteessa, että ostaminen on todennäköisesti järkevää. Yritykselle uuden liiketoiminnan johtaminen ja yhdistäminen omaan liiketoimintaan lisää yritysjohdon tekemien virheiden todennäköisyyttä. Hänestä on parempi jakaa voitot omistajille joko osinkoina tai omia osakkeita ostamalla. Tärkein kysymys, jonka toimitusjohtaja voi asiasta esittää on ”tekeekö osto tai fuusio nykyisistä omistajistamme vauraampia osakekohtaisella tuloksella arvostettuna kuin ennen?”

Berkshire keskittyy sijoittamaan lähinnä nettovelattomiin yrityksiin, joten velanmaksu pääoman allokoinnin vaihtoehtona on sille harvinainen. Velkojenmaksu voi kannattaa, kun yrityksen pääomien sijoittaminen ei pysty tekemään sille tuottoja, jotka olisivat suuremmat kuin veloista maksettavat korot. Teoriassa velanmaksun vaihtoehtokustannukset pystytään määrittämään, mutta todellisuudessa niitä on vaikea laskea ainakin mikäli uskoo Charlie Mungeria joka on sanonut, että Berkshirellä kukaan ei osaa laskea niitä.

Yksittäistä viisastenkiveä pääoman allokoinnissa ei ole, joten jokainen yritysjohtaja joutuu toimimaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Jokainen sijoittaja joutuu myös tekemään johtopäätöksensä siitä kuinka hyvin yritysjohto on onnistunut. Pitkillä aikaväleillä onnistuminen näkyy yrityksen pörssikurssista, joten siitä voi tehdä joitakin johtopäätöksiä.

– Tommi T