BKT ei mittaa hyötyä tai onnellisuutta
Bruttokansantuotetta kritisoidaan usein huonoksi mittariksi yhteiskuntapolitiikalle ja jopa aineelliselle elintasollekin. Viime aikoina on kuultu vaatimuksia jopa onnellisuuden mittaamisesta. Onnellisuus on perinteiselle taloustieteelle hieman vieras käsite, mutta sen sijaan hyöty on kaiken harjoitettavan taloustieteen perusta. Yhteiskunnallisen keskustelun osapuolten olisi siis hyödyllistä ymmärtää bruttokansantuotteen ja kuluttajan kokeman hyödyn ero.
Taloustieteen taustaoletuksiin kuuluu, että ihminen valitsee saatavista vaihtoehdoista sen, joka maksimoi hänen hyötynsä ja auttaa häntä päämääränsä saavuttamisessa. Tämä oletus ymmärretään usein väärin pelkistetyksi itsekkääksi egoismiksi. Oletuksiin ei sisälly tarkempia määritelmiä ihmisen päämääristä. Hyöty voi yhtä lailla olla toisen auttamisesta saatavaa mielihyvää.
Olennaista on ymmärtää ihmisen tekevän asioita niin kauan kuin hän kokee saatavan hyödyn ylittävän erilaiset aineelliset ja henkiset kustannukset. Kaikki ihmisen toiminta on periaatteessa taloutta, koska ihminen joutuu valitsemaan askareensa sen mukaan, paljonko hän on valmis uhraamaan aikaa, henkistä jaksamista, aineellisia resursseja ja ehkä jopa luottamustakin eri tekoa varten. Kaikella on vaihtoehtoiskustannukset.
Taloudellinen analyysi on rajattu yksinkertaistus tästä monimutkaisesta elämästä. Muiden niukkojen resurssien lailla ihminen näkee rahalle erilaisia vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia. Näkemys vaihtoehdoista ja niistä saatavista hyödyistä pakottavat ihmisen laittamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Alla olevassa kuvassa tämä näkyy laskevana rajahyödyn käyränä.
Rajahyötykäyrä muuttuu jatkuvasti. Se voi heilahdella paljon tai vähän. Siihen vaikuttaa lukematon määrä erilaisia sisäisiä mieltymyksiä, odotuksia ja tunteita sekä tieto muista toiminnan vaihtoehdoista. Se, miten rajahyötykäyrä tarkalleen määräytyy, on psykologinen kysymys.
Kulloisenkin rajahyödyn pisteen ja hinnan erotus on hyöty. Taloustieteessä tätä kutsutaankuluttajan ylijäämäksi. Tämä hyödyn kertymä on merkitty kuvioon sinisellä. Koska mitään kiinteää rajahyötyä ei ole, eikä ole mahdollista mitata luonnontieteellisinkään keinoin ihmisen kokemaa psykologista utiliteettia, luotettavan datan kerääminen ihmisen kokemasta hyödystä on mahdotonta.
Ainut empiirisesti havainnoitava luotettava tieto ihmisen pään sisältä on hänen kulutusvalintansa ja tämän hinta. Tämä piste on merkitty kuvioon punaisella. Tämän pisteen perusteella on laskettu myös bruttokansantuote, joka kuvaa lukuisten eri tuotteiden kulutuksesta kerättyä kokonaisarvoa. Tätä vastaava alue on merkitty kuvioon vaaleanpunaisella.
Koska kuluttajan mieltymykset vaihtelevat henkilöstä riippuen, on tieteellisesti mahdotonta selvittää suoraa kuluttajan ylijäämää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ihmisen kokeman hyödyn olevan täysin riippumaton bruttokansantuotteesta. Mitä enemmän ihmisellä on varaa kuluttaa, sitä enemmän hänelle myös kertyy väistämättä hyötyä. Hyödyn suuruus riippuu aivan henkilökohtaisista mieltymyksistä, joihin myös kulttuuriympäristö vaikuttaa.
Ei siis ole aivan mahdollista vedota taloustieteeseen ja empiiriseen dataan, että korkeamman kokonaistuotannon maissa ihmiset olisivat onnellisempia kuin matalamman kansantuotteen maissa. Tosin ei se osoita mitään muutakaan mittaria yhtään pätevämmäksi.
BKT:sta
”Bruttokansantuotetta kritisoidaan usein huonoksi mittariksi yhteiskuntapolitiikalle ja jopa aineelliselle elintasollekin.”
Jos Taussi joskus saa opintonsa päätökseen hän EHKÄ ymmärtää, että paljon puhumansa ns. tieteen tehtävä on nähdä asioitten problematiikka.
Kehitetyissä vaihtoehtoisissa BKT:n mittaustavoissa (ISEW ja GPI) liikenneonnettomuuden kustannukset vähennetään kansantuotteesta ja GPI:ssä myös rikollisuuden aiheuttamat kustannukset. Vallitsevassa käytännössä näin ei ole, vaan ketjukolari lisäksi suuresti BKT:ta ja törkeät pahoinpitelyt lisäävät vielä enemmän, koska siinä “julkisia palveluja” tarjotaan myös tekijälle. Jos oletetaan, etteivät uhrit ja tekijät ole töissä, BKT ei vähene sen takia, että esim. nuori ihminen halvaantuu. Mielestäni laskentatapa on väärä ja huono. Vrt. esim.
http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-11-12_002.html?s=0
Mikähän pointtisi oikein
Mikähän pointtisi oikein olikaan? Käsittelit erilaisia ihmisen mielivaltaisesti laatimia tulkintoja bruttokansantuotteesta, kun oma tekstini käsitteli taloustieteellisesti koko bruttokansantuotteen tietoteoreettista problematiikkaa riippumatta siitä, mistä tulkinnallisista komponenteista se koostuu.
Hyöty
Hyötyfunktio on juuri tällainen tyypillinen talousteoreettinen termi mikä on älytön ja kaiken lisäksi vielä kehäpäätelmä. Ajatellaan, että ihmiset tekevät asioita hyötyäkseen jotain niistä ja koska he ovat tehneet jotain, niin tietenkin he ovat kuvitelleet hyötyvänsä jotain. Eikö ole pyyteetöntä työtä? Mitä hyötyy esimerkiksi sotilas joka menee suoraan surmansuuhin vaikka Syyriassa nyt? Tai mitä tekivät vaikka varhaiskristityt marttyyrit.
Kun tämä hyötyfunktio ei ole oikein pelannut todellisuuden kanssa asioita on alettu miettimään peliteoreettisesti eli vaikka ihmiset eivät saa itse siitä hyötyä heidän toimintansa kuitenkin tuottaa hyötyä koko yhteisölle. Tämän näkemyksen ja mutkikkaan matematiikan toivat taloustieteeseen Von Neumann ja Morgenstern 1950-luvun alussa. Kun sekään ei oikein tuottanut tulosta niin keksittiin nämä psykologiset virheajatelmat joiden tuojista kuuluisin on lienee psykologi Kahneman.
Hyötyfunktiot ovat erittäin ristiriitaisia ja alunperin ne ovat tietääkseni jo lähtöisin Aristoteleelta.
Hyötyfunktio on minustakin
Hyötyfunktio on minustakin turha, sillä matemaattisilla funktioilla mitataan määriä. Eihän hyöty ole mikään luonnontieteellinen suure, jota voisi mitata. Ihmisen toimina on sellaista, että ihminen vain laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Sinällään kaikki ihmisen valinnat ovat sellaisia, jotka hänen mielestä täyttävät parhaiten oman päämäärän ja saavat aikaan eniten hyötyä. Jos joku on valmis taistelemaan henkensä uhalla, henkilö kokee sen hyödyllisimmäksi itselleen verrattuna mm. alistettuna elämiseen, pakenemiseen tai muiden pettämiseen.
Rationaalinen ihminen
Sellaista kuin rationaalinen ihminen ei ole syntynyt eikä synny ennenkuin aivot korvataan tietokoneella
Pitkälti olen samaa mieltä,
Pitkälti olen samaa mieltä, vaikka ilmaisitkin asian aika yksinkertaistavasti. Mitä rationaalisuudella edes tarkoitetaan? Esimerkiksi itävaltalainen koulukunta painottaa tulevaisuuden epävarmuutta, rajattua tietämystä ja subjektiivisia preferenssejä, mutta myös säännönmukaisuuksia syistä ja seurauksista. Ihmisen toiminta perustuu käsitykseen, että omilla teoilla voi päästä lähemmäs haluttua päämäärää, ja ihmisellä on jotain mitä hän koko ajan pyrkii edistämään tietoisesti, esim. oma mukavuus. Se, miten tämä omien päämäärien tavoitteleminen ilmenee, on subjektiivista. Ihmisen elämä on vaihdantaa ja riskejä. Taloudessa työnjako ja epävarmaan tulevaisuuteen suuntautuvat valinnat mm. yrittäjyyden muodossa ovat perusasioita, jotka lisäävät tietoutta ja ohjaavat resursseja ihmisten näkökulmasta hyödylliseen käyttöön, vaikka tulevaisuus onkin epävarmaa.