Tänään aukesivat markkinat Suomessakin ja Helsingin pörssin yleisindeksi avautui 6 %:n laskuun. Tällä hetkellä lasku on lieventynyt vain aavistuksen verran. Nordean pääekonomisti ehti arvioida, että alkushokin jälkeen suomalaiset eivät suuresti kärsi tilanteesta. Itse jonkin verran hyödynsin äänestystä edeltänyttä epävarmuutta tilaamalla briteistä kulutustavaraa heikommalla punnan kurssilla.

Briteillä on nyt edessään pitkä ja kivinen tie sujuvan EU-eron takaamiseksi. EU on patistellut brittejä aloittamaan eroneuvottelut viipymättä, mutta poliittista valmiutta siihen ei vielä saarivaltakunnassa ole, kun yhtenäisiä linjoja ei ole olemassa sen paremmin hallituksessa kuin oppositiossakaan. EU:ssa pysymistä kannattaneissa Skotlannissa ja Pohjois-Irlannissa separatismi saattaa nousta ja epäilemättä myös Kataloniassa vahvistuvat äänenpainot Espanjasta irtautumiseksi. Skotlannissa on väläytelty veto-oikeuden käyttöä EU-eron estämiseksi ja uutta kansanäänestystä itsenäisyydestä ja toisaalta Pohjois-Irlannissa monet hakevat Irlannin passeja. Itsenäisellä Skotlannilla olisi  öljyvaroiltaan rikkaana alueena mahdollisuus pärjätä, mutta maan pääsy EU-jäseneksi olisi epäilemättä kimuranttia. Euron käyttö valuuttana toki onnistuu EU:n ulkopuolellakin, Montenegro ja Kosovohan ovat tästä hyviä esimerkkejä. Montenegrohan erosi noin vuosikymmen sitten Serbiasta rauhanomaisesti, Kosovo taas vähemmän rauhanomaisesti. Maiden omat valuutat olisivat kuitenkin epäilemättä jääneet heikoiksi ja vaikeasti vaihdettaviksi. Euron käyttö olisi myös itsenäiselle Skotlannille luonteva valinta.

Björn Wahlroos arvioi Britannian siirtyvän Norjan ja Sveitsin malliin. Eipä näillä kahdella maalla huonosti mene, vaikka ne maksavatkin korkeita korkeita ETA-jäsenmaksuja voimatta vaikuttaa suuresti sopimusten sisältöön. Suomalaisessa mediassa näkyi ajoittain selvästi ja ajoittain rivien välistä yleistys, jonka mukaan iäkkäät maaseudulla asuvat maahanmuuton vastustajat kannattivat eroa ja nuoret, sivistyneet kaupunkilaiset halusivat pysyä EU:ssa. Ei se nyt oikeasti ihan niin mennyt. Itärannikolla Cambridgen pohjoispuolella eroa kannatettiin vahvimmin sekä kaupungeissa että maaseudulla. Lontoossa vain kaupungin itäosa oli eron kannalla. Myös Englannin toiseksi suurin kaupunki Birmingham puolsi eroa. Tulos on helppo asettaa populistien syyksi, mutta vaatimukset uudesta kansanäänestyksestä varmasti haudataan kuten täytyykin haudata. Kun pelikaani on jo lentänyt turbiiniin, se täytyy siivota asiallisesti pois eikä varsinkaan pidä ottaa riskiä, että sinne vielä toinenkin pelikaani lentäisi. Keksittyjä nimiähän uusintaäänestysesityksessä paljon olikin, ja vahingot jäävät pieniksi, kun eroprosessi hoidetaan kunniallisesti.

Jos saksalaiset pelaavat korttinsa oikein, Frankfurt voi viedä Lontoon Cityltä jalansijaa Euroopan finanssikeskuksena. Toisaalta myös Irlanti, jossa on matala yritysverotus ja englantia puhuva väestö, pystyy vahvistamaan asemiaan. Jo nyt useiden pohjoisamerikkalaisten tietotekniikka-alan yritysten Euroopan-pääkonttorit ovat Dublinissa, joka takaa sujuvan pääsyn manner-Euroopan markkinoille. Kauppasopimukset mm. USA:n suuntaan ovat myös valmiina ja ne pysyvät voimassa. Irlanti on finanssikriisistä mainiosti jaloilleen ponnistanut kansakunta, jolla on myös eurooppalaisittain nuori väestö. Historiallisesti Skotlannin suuntaan kallellaan olleen Pohjois-Irlannin lähestyminen tasavaltalaista Irlantia ei ole kuitenkaan henkisesti helppoa varsinkaan kun paineet rajatarkastusten palauttamiseksi saaren sisälle nousevat pintaan. Myös USA:lla on nyt miettimisen paikka, kun Lontoo on amerikkalaisille perinteisesti ollut tärkein linkki Eurooppaan. Britannian merentakaisista alueista Gibraltarilla pelätään nyt uusia erimielisyyksiä Espanjan kanssa varsinkin kun Espanjassa on väestöä, joka mielellään näkisi niemenkärjen kokevan Hong Kongin kohtalon. Sen sijaan Kanaalisaarilla on arveltu, että heikko punta edelleen lisäisi saarten houkuttelevuutta sijoitus- ja myös matkailukohteena, kun Lontoon City kamppailee yritystoimintansa tulevaisuuden kanssa.

Tohtori Tuho ehti jo pelotella EU:n hajoamisella. En näe, että yhden pitkään erityiskohtelua vaatineen alueen poistuminen siihen väistämättä johtaa. Päinvastoin separatismin nousu valtioiden sisällä edellyttää unionin rakenteiden vahvistamista. Jo Venäjä-haasteidenkin kanssa painiminen vaatii sitä. Ydinasepelote jää EU:ssa yksin Ranskan vastuulle, mutta Nato ei onneksi katoa mihinkään.