Kirjoitusvuorossa: Hannu Lehtilä

Niin se vaan on, että piensijoittajankin täytyy olla tarkkana mitä maailmalla tai Frankfurtissa tapahtuu. Torstaina 3.12.2015 Marion Draghin johtama EKP ei tehnyt markkinoiden odottamia päätöksiä, minkä seurauksena pörssit sukelsivat roimasti. Päivää aiemmin, 2.12., Suomen oma pelastuspaketti – yhteiskuntasopimus – karahti kiville jo neljännen kerran, mutta Helsingin kurssit seurasivatkin muuta Eurooppaa iloisessa nousussa. – Vanhasta muistista ajateltiin, että kotimaan repaleinen tilanne ja lakkoherkkyyden kasvaminen näkyisi markkinoilla. Mutta ei, tästä ei ollut mitään merkkiä!

Vanha totuus on, ettei politiikka ole matematiikka. Mutta vielä vähemmän sitä on työmarkkinapolitiikka, vaikka siellä ihan täsmällisiä lukuja käytetäänkin. Neljäskään kierros yhteiskuntasopimusneuvotteluissa ei tuottanut tulosta, mikä on koko työmarkkinajärjestelmälle nolo juttu. Tai niin kuin Juhani Salonius, valtakunnansovittelija emeritus, sanoi: ”Petyin, kun työmarkkinajärjestelmä ei kykene korjaamaan tekemiään virheitä”. Tällä hän ilmeisesti tarkoittaa muutaman vuoden takaisia ylisuuria palkankorotuksia Suomessa, samaan aikaan kun jo muualla Euroopassa vedettiin korotushihnat kiinni!

Keskiviikkoaamu (2.12.2015) näytti vielä lupaavalta. Suomen talousahdingon ja työmarkkinamekanismin jälkeenjääneisyyden tunnustavat kaikki, ja siihen toivottiin löytyvän yhteinen ratkaisu. Mutta mitä vielä; ennen puoltapäivää kaikki olikin jo toisin. Elinkeinoelämän Keskusliitto EK katsoi Akavan säestyksellä, ettei edes neuvottelutulosta kannata etsiä, kun yksi SAK:n liitto, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto, oli puheenjohtajansa suulla sanonut olevansa neuvotteluista ulkopuolella.

Seuraava kysymys olikin, kuka pelasi korttinsa väärin? Työmarkkinaneuvottelut ovat aina täynnä keskenään ristiriitaisia intressejä, häikäilemätöntä omien etujen ajamista, pelaamista ja taktikointia. Henkilökohtaiseen profiilin nostoonkin ne tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden – on sanottu, että taustalla olisivat olleet myös ideologiset tavoitteet.  

Nyt kävi niin, että sen minkä uhmakas AKT kaatoi, oli kauhistus hoitoalalle. MTV3:n uutisissa 2.12.2015 haastatellut hoitajat olivat hädissään. Neuvotteluissa hoitajien lisät olisivat kutakuinkin säilyneet, mutta nyt pakkolakileikkaukset uhkaavat ne viedä. Eli sivullisesta näyttää siltä, että rahtarit istuivat kylmän rauhallisesti hoitajien housuilla tuleen. – Siltä se näytti. Paha kortti,  Musta Pekka, meni AKT:n Marko Piiraisen kouraan!

Syntyi ihan kohtuuton tilanne. Apuun tuli Kuntatyönantajien kokenut työmarkkinajohtaja Markku Jalonen, joka sanoi (Kuntalehti), että nyt kannattaisi selvittää erillisen kunta-alan yhteiskuntasopimuksen mahdollisuus.

Mutta ei mennä asioiden edelle: Sovun löytämisessä oltiin jo aika pitkällä, eikä aukiolevien kysymystenkään katsota olevat ylikäymättömiä. ”Katumuspillereitä” on julkisista kommenteista päätellen jo pureskeltu eri puolilla työmarkkinakenttää. Pääministeri Juha Sipilä puolestaan sanoo panevansa kaiken voimansa peliin ja kääntävänsä kaikki kivet, jotta ratkaisuun päästäisiin. – No, ei vastuullinen pääministeri tietysti voi muuta tehdäkään!

Vaikka tilanne vaikuttaa sivulta katsoen todella vaikealta, niin väistämätöntä ei pääse pakoon. Paniikkiin ei vielä ole syytä, mutta maan talous on saatava kuntoon, työmarkkinoita on uudistettava ja ihmisistä on pidettävä huolta. Jos tätä tosiasiaa lähtee kuin sutta pakoon, niin kohta huomaa, että karhuhan se sieltä tulee vastaan!

Tässä olisi kerrankin Itsenäisyyspäivälle konkreettista sisältöä. Ei kysytä fraasia; ”mitä itsenäisyys Sinulle merkitsee?”, vaan tehdään jotain. Kuulostaa pateettiselta, mutta tarkoittaa ihan arkista asiaa; työtä ja neuvotteluja.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

—

Lue Punaisen mukin blogia.