Demokratioita rampauttavaan velkaantumisalttiuteen etsitään Euroopassa ratkaisua lisäämällä komission (ja ERVV:n) holhoavaa valtaa. Suomi on pitänyt parempana valtioinstituutioiden osittaista altistamista rahamarkkinoiden valvonnalle. Suomen kanta tarkoittaa sijoittajavastuuta ja valtioinstituutioiden itsenäisyyden kunnioittamista.

Kumpi ratkaisu on historian valossa parempi?

Olemme tilanteen mukaan tehneet monenlaisia valintoja

Olemme Suomessa toteuttaneet järjestelmän, jossa kuntien taloudenpito ja palvelutarjonta on otettu valtion ohjaukseen. Eduskuntamme päättää kuntien palvelutarjonnasta ja valtio huolehtii suurelta osin kuntien tukemisesta ja rahoituksesta. Tällä toimenpiteellä on estetty alueiden erilaistuminen, vähennetty kuntien välistä kilpailua ja ehkäisty maakuntaidentiteettien syntymistä. Suomea on yhtenäistetty.

Teimme toisaalta vuonna 1917 valinnan sen puolesta, että yritykset ja yksityiset saivat pitää vapauden ja vastuun omasta taloudestaan. Luotamme vielä tänä päivänä perheenemännän taloudelliseen harkintaan enemmän kuin esimerkiksi kunnan päätöksentekoon.

Keskitetty kontrolli yhtenäistää ja hajautettu vastuu luo muutosta

Keskitetty päätöksentekomalli on aina johtanut yhtenäisten mallien leviämiseen, yhteiskunnan stabiloitumiseen ja keskusjohdon vallan kasvuun.  

Hajautettu vastuu on taas johtanut ihmisten valinnanvapauksien lisääntymiseen, dynaamiseen yhteiskuntaan, muutokseen ja kehitykseen.

Hajautettu malli ei aina ole ollut yhtenäistymisen este. Esimerkiksi USA on kulutustottumuksiltaan homogeeninen huolimatta siitä, että tuotteet ja tuotemerkit luodaan keskitetyn kontrollin ulkopuolella. Euroopan menestys luotiin kilpailevien ruhtinaskuntien pirstomassa maanosassa ja antiikin Kreikan kukoistus versosi kohtuullisen itsenäisten kaupunkivaltioiden ekosysteemissä. 

Suomen linja on Euroopalle eduksi

Minusta Suomen linja on Euroopalle eduksi. Valtioiden itsenäisyyttä kannattaa kunnioittaa, ja on järkevää altistaa valtioinstituutioita kohtuullisesti markkinavoimille.  Demokratioiden velkaantumisalttius pitää korjata, mutta oikealla tavalla.

Euroalueen keskitetty budjettikontrolli ei ole itseisarvo. Jos Euroalue kehittyy liian holhoavaan suuntaan, niin silloin meidän on aika ottaa etäisyyttä.  

Luottoluokituslaitosten suorittama kontrolli ei yksin riitä, ja nykymuotoisilla luottoluokittajilla on riippuvuuksia muuhun investointipankkitoimintaan tavalla, joka nostaa kysymyksiä.  Mutta onneksi luottoluokittajien liiketoiminta riippuu siitä, että ne tekevät oikeita arvioita.  Luottoluokituslaitoksia koskevaa lainsäädäntöä ja valvontaa kehittämällä voisimme hyvinkin saada aikaan riittävän riippumattoman ja puolueettoman kontrollimekanismin täydentämään Euroalueen omaa budjettikuria.

Euroopassa on saatu aikaan paljon positiivista

Euroopassa on saatu aikaan paljon positiivista. On toteutunut tavaroiden, palveluiden ja ihmisten vapaa liikkuvuus. Meillä on yhtenäiset tuoteturvallisuusäädökset ja laajat markkinat. Ja myös Euro on hyvä saavutus. Näistä kannattaa pitää kiinni.

Tapa toimia on kaikkein tärkeintä

Tapa toimia on kuitenkin tärkeää. Kaikki yhteismarkkinoiden edut saavutettiin myös entisessä Neuvostoliitossa, mutta tapa toimia oli siellä erilainen. Tapa toimia on jopa tärkeämpää kuin toiminnan sisältö. Tarkoitus ei pyhitä keinoja.