Euroalueen valtiovarain hallinnolle tulee luovuttaa vain minimimäärä valtaa
Euroalue horjuu ja uhkaa hajota Euroalueen valtioiden erilaisen taloustilanteen takia. Apua ollaan hakemassa tiiviimmästä integraatiosta ja valtiollisen itsemääräämisoikeuden osittaisesta luovuttamisesta Euroalueen keskushallinnolle. Mutta itsemääräämisoikeutta tulee milelestäni luovuttaa vain tarvittava määrä. Euroalue on meitä kansalaisia varten; jotta meillä kansalaisilla ja kansoilla olisi mahdollisimman suuri vapaus valintoihin. Euro ja yhteismarkkinat ovat keinoja tarjota valinnan vapauttta, eikä noiden keinojen tukemiseksi saa luovuttaa enempää itsemääräämisoikeutta kuin on välttämättä tarpeen.
Valuuttaunioneita on maailmalla monia ja ne luovat vaurautta
Valuuttaunioneita on historian saatossa ollut monia. Useimmat ovat luoneet hyvinvointia aikansa ja hajonneet sitten jossakin vaiheessa osallistuvien maiden erilaiseen talouskehitykseen. Tälläkin hetkellä maailmassa on monia hyvin toimivia valuuttayhteisöjä. Valuuttaunionilla on selkeät etunsa:
- valuuttakurssiriskien poistuminen kaupasta
- investointien ennustettavuus (yhteisen valuutta-alueen piirissä on helpompi luotettavasti arvioida paikallinen kustannustaso)
- valuuttakonversioihin liittyvän työmäärän väheneminen
- tehostuva vaihdanta ja sen seurauksena syntyvä parempi työnjako ja talouskasvu
Valuuttaunioni vaatii kaikilta osallistujiltaan itsekuria
Haitta, johon valuuttaunionit monasti kaatuvat, on osallistuvien maiden erilaisen palkkakehityksen aiheuttamat kilpailukykyerot. Palkkojen alentamisprosessi voi joskus olla tuskaliaampi kuin ero valuuttaunionista. Ja vaikka palkat joustaisivatkin nopeasti (kuten esim. USA:ssa), niin silti alueelliset kilpailukykyerot johtavat työvoiman ja työpaikkojen merkittävään liikkuvuuteen (USA:ssa 3% työvoimasta muuttaa vuosittain työpaikan perässä osavaltiosta toiseen).
Joskus unionia horjuttaa julkisen velan paisuminen ja velkamaiden houkutus devalvoida ja inflatoida velat pienemmiksi. Itsenäisellä valtiolla on periaatteessa oikeus painaa itselleen rahaa ja korvata verotusta keskuspankkirahoituksella (ottamalla keskuspankista tosiasillisesti ilmaista velkaa). Tämä voi olla vastustamattoman houkutteleva vaihtoehto ja esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen lähes kaikki valtionhallinnot käyttivät tätä menetelmää paisuneiden valtionvelkojen sulattamiseen. Sotaponnistukset maksettiin inflatoimalla velat. Kärsijöinä olivat säästäjät.
Mitä tarvitaan jotta Euro voisi säilyä
Tahto Euron säilyttämiseksi tuntuu olevan vahva ja jos Euro halutaan säilyttää, pitää mallia varmaan hakea pitkään toimineelta valuutta-alueelta, USA:sta:
- Tarvitsemme suhdanneapua kilpailukykykuoppaan pudonneille Euroopan valtioille. Erään tutkimuksen mukaan jokaista verodollaria kohti, jonka heikosti pärjäävä USA:n osavaltio menettää, virtaa keskushallinnolta tukea 0,35 dollaria. Eurooppa ei tarvitse näin vahvaa tukipolitiikkaaa. Työvoima ei täällä ole yhtä liikkuvaa kuin USA:ssa eivätkä kansalaiset hylkää maatansa yhtä helposti. Kurjistumisen kierre voidaan täällä ehkäistä pienemmälläkin tukisummalla. Mutta summa ei kuitenkaan ole mitätön. Mutta tuki valuu loppujen lopuksi paikalliseen palkkatasoon, heikentää edelleen tukea saavan kilpailukykyä ja pitkittää sopeutumista. Siksi tuen antamista on vältettävä.
- Miten on Eurobondien laita? Euroopan keskuspankki on tukenut vaikeuksiin joutuneita maita ostamalla markkinoilta näiden lainapapreita (yhteensä noin 1000 Mrd€ ) ja käytännössä järjestelmä toimii jo nyt lähes samalla tavoin kuin Eurobondit. Erotuksena on se, että keskuspankki ostaa lainapaperit jälkimarkkinoilta eikä suoraan kyseisiltä mailta, jolloin markkinamekanismit ovat vielä osittaisessa toiminnassa. Nykyinen toimintatapa lienee eurobondeja parempi järjestelmä. Vaikeuksien kasaantuminen ei voi tapahtua täysin piilossa ja vailla markkinakontrollia.
EU tarvitsee mekanismit, joilla velkaantuvat maat ohjataan budjettikehyskontrollin piiriin
Tarvitsemmeko yhteisen valtiovarainministeriön? Ainakin tarvitsemme keskitetyn budjettikehysten kontrollin. Suomessa on käytössä hyvin toimiva järjestelmä, jossa päähallituspuolueet sopivat budjettikehykset, joita sitten noudatetaan yli vaalikausien ja jopa vaalivuosina. On täysin mahdollista luoda keskitetty budjettikehyskontrolli niille Euroopan maille, jotka saavat EU suhdannetukea. EU valtionvarainministeriö voi olla paikka, jossa näitä asioita (EU suhdannetukea ja suhdannetukea saavien buidjettikehyskontrollia) valmistellaan päätöksentekoon.
Tämän lisäksi on totuttava vastaamaan kilpailukyvyn muutoksiin nopeilla palkkajoustoilla. Tämä onkin jo vaikeampi ongelma. Koko kansakuntaa koskeviin palkkajoustoihin tarvittaisiin kulttuurimuutosta. EU:ssa ei ole yhteistä työvoimalainsäädäntöä (lukuun ottamatta työvoiman vapaaseen liikkuvuuteen liittyvää) ja ainakin minä toivon että näin voitaisiin edellenkin jatkaa.
Itsemääräämisoikeus
Olen täysin samaa mieltä, että itsemääräämisoikeutta ei pidä luovuttaa enempää keskushallinnolle kuin on järkevää. Sama koskee myös Suomen kuntia. Kuinkahan Kainuun maakunta pärjäisi jos se olisi tuen saanut lainoina eikä vastiikkeettomana tukena suhteessa muuhun Suomeen? Kunnatkin muuten Suomessa lainaavat yhteisvastuullisesti. Se kuka ja kuinka määritellään kuinka paljon itsemääräämisoikeutta on järkevää luovuttaa onkin vaikeampi homma. Keskuspankin ostaessa jälkimarkkinoilta lainapaperit annamme ensisijaisille markkinoille arbitraasimahdollisuuden. Ja emme voi valvoa lainanmäärää. EKP:n takia toissijaiset markkinat on hinnoiteltu kalliimmaksi (pienempi korko) kuin ensisijaiset markkinat jolloin instituutioille tulee arbitraasin mahdollisuus. Jos kaikki laina menisi EKP:n kautta niin homma olisi keskitetysti hallussa.
Armeija ja poliisi pitäisi ainakin siirtää EU:n hallintaan koska muuten joku maa voi vain sanoa ettei systeemi enää kiinnosta tehkää mitä haluatte. Korttelipoliisi joka valvoo mopojen virittämistä ja pyöräilykypärän käyttöä voidaan säilyttää kansallisvaltioissa. Näin siis jos otetaan reilua yhteisvastuuta veloista ja muutenkin halutaan yhteistä sisä- ja ulkopolitiikkaa. Iso maa ei voi hoitaa ulkopolitiikkaa tehokkaasti ilman keskitettyä väkivaltakoneistoa. Pahaa pelkään että velkojen yhteisvastuu tulee ilman muuta yhteisvastuuta ja ajaudumme joskus vielä suurempiin ongelmiin. Ehkä sillä kuitenkin selviämme taas pari vaalikautta eteenpäin.
Meidän kannattaisi ajaa 70 maakuntaa Suomeen ja lopettaa koko valtio. EU voisi hoitaa keskitetysti kaikki valtiolle nyt kuuluvat tehtävät. Ehkä joku muodollinen keulakuva säilytettäisiin jotta maakunnan suuria rakennuskohteita voisi vihkiä tarpeeksi arvovaltainen henkilö.
Totaalisen valtion käsite syntyi vasta 1600 luvun jälkeen
Tuota armejan siirtämistä keskusjohdon alaisuuteen on kokeiltu ja hyväksi koettu järjestely.
Suomen puolustuksesta vastasi 1800 luvulla Venäjän armeja vaikka muu hallinto oli kotimaisissa käsissä (valtioneuvoston taikka pitäjien, pitäjänkäräjien ja seurakuntien alaisuudessa).
Monet historian tuntemat keisarikunnat (Ottomaanien keisarikunta, Ruotsin kuningaskunta 1600- luvulle saakka,…) toimivat tällä samalla periaatteella:
Totaalisen, suvereenin valtion mielikuva suntyi muistaakseni 1600- ja 1700- luvuilla ja sen jälkeen. Olen lukenut tuon ajan kirjoittajista ainakin Hobbes:n, Locke:n ja Rousseaun kirjoja jotka käsittelevät tätä totaalista suverenitettia – vallan monopolia.
Olen lukenut myös Roomalaisia kirjoittajia ja niiden perusteella minulla on se käsitys että Rooma oli aika lähellä keisarikuntaa siinä mielessä että sielläkin keskushallinnon hallinnonalaan kuului pääsääntöisesti vain yhteinen puolustus. Mutta asia ei ole kovin yksinkertainen sillä myöhäisessä Roomassa (200 luvun jälkeen) puututtiin keskushallinnon toimesta myös tapakulttuuriin ja uskonnollisiin käsityksiin.
Näin juuri!
Kansallisvaltio käsitys syntyi vasta Ranskan vallankumouksessa tai sen jälkeen. Rooman valtakunta ei ollut kansallisvaltio se oli alue mihin armeija eteni. Valtaa sillä alueella käytti kuka milloinkin. Se kenen hallinnassa mikäkin osaa armeijaa oli milloinkin vaihteli. Antiikin Kreikaksi ymmärretään taas aluetta missä puhuttiin muinaiskreikkaa. Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaakaan ei voi millään muotoa pitää kansallisvaltiona. Saksakaan ei ole vanha maa. Napon saatua turpaan muodostui Saksan liitto mikä hajosi varsin pian yleiseen euroopassa tapahtuneeseen sekasortoon 1800-luvun puolessavälissä. Tässä keksittiin myös suomalaisuuskin. Ehkä suurimpia syitä sekasortoon oli koulujärjestelmän pakollisuus kun teollisuus vaati uusia taitoja. Ehkä nytkin tarvitaan joitan uusia taitoja. Saksalaiset ja Ranskalaiset alueet kätisivät keskenään Espanjan tilanteesta ja Ransakalaiset saivat taas köniinsä. Tästä keinottelijoiden kuningas Bismarck sai sen verran voimaa että muodollisesti pystyi yhdistämään Saksan. Eihän Saksa ole vieläkään oikein yhtenäinen alue, siellä on olutalueet, vodka-alueet ja viinialueet. Italiakin syntyi vasta 1800-luvun lopulla Garibaldin keinottelijoiden ja seikkailujen lopulla. Se kellä on väkivallan voima on valta hoitaa verotusta ja taloutta mielensä lailla. Jos olemme yhtä taloudellisesti,niin yhtä pitää olla myös meidän voima. Muuten ei homma toimi.
t.jarno