Olin jo aikeissa aimmin kerätä ajatukset nippuun alkuviikon EU-budjettiväännön osalta, vaan maltoin sen verran mieleni, että katselin eduskunnan täysistunnon Yleisradion Areena-palvelusta ensin. Odotetusti asia tuli sielläkin esille ja perinteiseen malliin oppositiosta kuului nurinaa ja hallitus selitteli tekemisiään. Outoina pidin kahta osaa: ensiksikin se, että tämä budjettihärdelli on todella leväperäinen rahoituksen ja sitoumuksien enimmäismäärähaitaran revettyä jo yli 50 miljardin. Kuitenkin tähän oltiin tyytyväisiä, "pääasia, että sopu syntyi", ja ettei asiaa tarvitse puida joka ainoa vuosi. Sen sijaan hallitus ei liiemmin näyttänyt olevan tietoinen, että heidänkin edustuksensa alkuviikon vääntöihin voi hyvinkin valua hiekkaan Euroopan parlamentin päästessä käsittelemään tätä soppaa. Toiseksi ihmettelin Suomen tavoitteina olleen budjetin nimellisarvoisen leikkaamisen. Käsittääkseni tämä oli brittien ukaasi. Suomen olisi voinut odottaa pitää puoliaan paremmin suhteellisen maksumäärän pitämisestä ennallaan tai nostaa omia tukitoiveita enempi esille. Budjetti pieneni joka tapauksessa brittien toimesta. Sulkavarkaat kävivät Brysselissä koristelemassa hattujaan ja esittelivät päähineitä ylpeänä suuressa salissa. Noloa.

Open Europe listasi uutisotsikoita, joista kuitenkin käy ilmi aivan muut asiat kuin sadan tai kahdensadan miljoonan euron potit yksittäisille osa-alueille. Otsikoissa nimittäin toistui selkeä teema: franko-germaaninen unioni, tämä euron sydän, murenee ja tilalle tulee anglo-germaaninen unioni. Brittejä ei yhteisvastuut kiinnosta, mutta toimivat (ainakin heille toimivat) markkinat kylläkin. Saksalaisille kelpasi niinikään vähemmän yhteisvastuuta. Pääosin varmasti siksi, ettei maksajissa ole montaa osoitetta. EU:n haaskaamat rahat päätyvät aina silloin tällöin otsikoihin, joten on helpompaa myydä saksalaisillekin äänestäjille, jotta nyt saatiin hieman hillittyä tätä törsäämistä.

Ranskan federalistinen höttö taas ei saanut hirmusti nostetta, paitsi tietenkin nyt kriisin kourissa pahiten kärsiviltä mailta. Tässä mielessä onkin outoa havaita, että hallituksemme taholta tulee kriittisiä kannanottoja brittien päämäärätietoisuudelle, koska on nähtävissä, ettei meidänkään hallitus nyt innosta ole koko ajan puhumassa ja puuhaamassa liittovaltiota – siis tulonsiirtounionia. Päinvastoin, asia kielletään jyrkästikin. Koska Suomi on nyt ollut Berliinin palatsikoirana jo pidemmän aikaa niin luulisi anglo-germaanisen suunnan olevan kuitenkin loppujen lopuksi parempi.

Ranskassa on täysi talouden alamäki menossa, joten olettaisi sielläkin keskittyvän enempikin sisäpoliittisiin asioihin, eikä tulla aika ajoin esille käsittämättömien ideoiden kanssa.

Brittien EU-suunnalle merkittävin yksittäinen tapahtuma lienee Skotlannin itsenäistymisäänestys. Jos nimittäin skotit lähtevät niin heistä tuskin tulee EU:n jäseniä, koska heidän pitää se erikseen anoa ja uusille jäsenille luodaan EMU-kuristuspanta samalla kertaa kiinni. Skottien jääminen unionin ulkopuolelle taas toisi mystisen talousmuurin heidän ja lopun Britannian välille. Näin ollen en näkisi sitäkään mahdottomana, että tässä vaiheessa brititkin sanovat hei-hei EU:lle.

Skotlannin suoriutumista seurataan tarkoin muissakin eurooppalaisissa maissa, joissa separatismi on saanut tuulta purjeisiinsa. EMU:n suhteen jo ennestään kiertoradalle ulottuva ongelmapino kasvaisi entisestään: monet näistä separatismiin ajetuista kansoista kun elelee tätä nykyä euromaissa.