Hajautuksen merkitys riskinhallinnassa – tapaus Volski
Riskinhallinta on sijoittajan menestyksen ehto. Hajauttaminen on parasta riskinhallintaa oman kokemukseni mukaan – enkä ole yksin. Olen käsitellyt aihetta seikkaperäisesti jutun perästä löytyvästä linkissä, mutta täsmennän vielä aihetta, kun Volkswagen armeliaasti antoi siihen hyvän tilaisuuden peukaloimalla dieseliensä tietokoneita – kaikki ovat varmasti seuranneet tapausta.
Hajautuksen idea on, että se vähentää odottamattomien tekijöiden merkityksen omistustesi kokonaisuudessa riittävän pieneksi. Vauhdikkain tapa rikastua on ostaa kaikilla rahoillaan yhtä arvopaperia, jonka arvo kasvaa hurjaa vauhtia monta vuotta – mutta tällaisia lappuja on vaikea löytää, ja ennen kaikkea niiden kasvukäyrään voi tapahtua kaikenlaista turbulenssia huolimatta uljaasta historiasta. Mennyt ei ole tae tulevasta, eikä sijoittajan kannata luottaa liikaa omaan ennustajan taitoonsa. Kyseinen menetelmä on myös helpoin tapa köyhtymiseen.
Virheitä tulee kaikille, jopa Warren Buffetille. Mitä kapeampi salkku, sen isommalla riskillä seilaat, koska todellisuudessa voi tapahtua kaikkea. Kaikki riskit, jotka koskevat olevaista yleensä, koskevat myös yrityksiä ja muita omistuskohteita. Todellista varmuutta on niin harvoista asioista, ettei niillä ole merkitystä.
Volskin jekku on paras esimerkki yksittäisen yhtiön odottamattomista megaluokan riskeistä, joita on jokseenkin mahdoton hahmottaa etukäteen. Kenties kenellekään ei tullut yllätyksenä, että autotehtaat kaunistelevat kykyjensä mukaan kaikenlaisia testituloksia, mutta tämän mittakaavan systemaattinen huijaus oli silti varmasti pommi.
Ainakin sitä se oli omistajien enemmistölle, koska aika normaalisti hinnoiteltu osake sukelsi skandaalin paljastuttua, ja pohjista ei ole vielä tietoa. Volskia odottavat massiiviset sakot ja vahingonkorvaustuomiot. Maineen menetys voi heikentää liiketoimintaa pitkään niiden hoitamisen jälkeenkin. Tuskin yhtiö siihen kaatuu, mutta menetykset kirpaisevat pitkään.
Olen itsekin joskus miettinyt Volskia salkkuuni, mutta erinäisistä syistä jättänyt sen tekemättä. Joka tapauksessa en olisi ostanut sitä kummoista määrää kuten en yleensäkään hanki suuria positioita – juuri siksi, että kaikkeen täytyy varautua.
Volskin kuprua oli mahdoton ennustaa muuten kuin yleisellä tasolla – joku tällaista ehkä tekee, mutta kuka. Oharillaan maailmanluokan vakavarainen yhtiö on ajautunut hetkessä historiansa pahimpaan kriisiin. Tällaista ei pitäisi sattua, mutta tällaista sattuu muodossa jos toisessa koko ajan. On lukematon määrä odottamattomia tekijöitä, jotka voivat jysäyttää kanveesiin yhtiön kuin yhtiön. Riski voi realisoitua hitaasti tai välähdyksenä, kuten Volskin kohdalla.
Varomaton sijoittaja olisi ajatellut, että Volski on maailman suurin autotehdas, jonka takaajina ovat loistava historia, luotettava brandi ja saksalainen liiketoimintaosaaminen – mikä voisi mennä pieleen! Siitä vain mahtiosaketta koko rahalla.
Mutta odottamattomassa on viheliäistä juuri se, että se on odottamatonta. Sijoittajat voisivat seuraleikkinään aina pohtia, mitä ikäviä yllätyksiä voi millekin yhtiölle tai omistuskohteelle sattua. Se ei ole masokismia tai tarpeetonta pessimismiä, vaan riskinhallinnan perusteiden kertaamista.
Volskin kaltaisilta pommeilta voi suojautua vain yhdellä tehokkaalla vakuutuksella: hajautuksella. Hanki salkkuusi riittävän paljon taloudelliset kriteerisi täyttäviä osakkeita. Älä murehdi liikaa niiden liiketoiminnan syvällistä perkaamista, jos yhtiön taloudelliset perusteet miellyttävät. Sekaan tulee silloin sellaistakin liiketoimintaa, jota et järin perusteellisesti ymmärrä. Sen kanssa on osattava elää, ellei vaadi itseltään mahdottomia. Älä kuvittele olevasi virheetön. Se käy yleensä kalliiksi.
Kun mustia joutsenia aina lehahtaa lammikkoosi milloin mistäkin syystä, niin hyvin hajautettu salkku ei kärsi niin suurta vahinkoa, ettetkö siitä selviä. Jos yhden yhtiösi konkurssi ajaisi vakavaraisuutesi vaaraan, toimit varmasti liian suurella riskillä.
Laadukas hajautus on helpommin sanottu kuin tehty, mutta onnistuessaan se tarkoittaa, että hyvät sijoitukset korvaavat väistämättömät menetykset. Ne on helppo hyväksyä, kun seassa on tarpeeksi onnistumisia. Sijoittaminen perustuu aina todennäköisyyksiin, ei koskaan varmaan tietoon – koska sellaista ei ole. Pidä todennäköisyydet puolellasi.
Hajauttamisen kaupankäyntikustannuksiakaan ei kannata murehtia etenkään pitkäaikaisen sijoittajan. Vaikka kustannus positiota kohti olisi 1-2 prosenttia – eli aika paljon periaatteessa – ei sillä ole mitään merkitystä, kun sijoitusaika on vuosia. Jos ostat 25 yhtiötä ja maksat 7 euroa kaupasta, ovat kustannukset 175 euroa. Jos pääoma on useita tuhansia ja sijoitusaika vuosia, vuosikustannuksen ero jää täysin olemattomaksi suhteessa pääomaan. Elämänlaatukin paranee, koska nukut yösi paremmin.
http://www.piksu.net/artikkeli/riskinhallinta-hajauttaminen-hakkaa-liiketoiminnan-syv%C3%A4llisen-ymm%C3%A4rryksen
Autoalasta
Vaikken autoista kuluttajana paljon perustakaan, olen veikannut, että lisää löytyy http://www.theguardian.com/environment/2015/oct/09/mercedes-honda-mazda-mitsubishi-diesel-emissions-row
Mielestäni sijoittajan ei todellakaan kantsi ruveta arvaamaan, ketkä kaikki lopulta saavat miten paljon korvattavaa ja milloin kurssi ylireagoi. Tehtävä on sama kuin lottonumeroiden arvaaminen.
En kuitenkaan usko, että tässä hevosillakaan aletaan kulkea, päästöjähän niistäkin tulee, ja hevonpaska oli ihan vakava ympäristöongelma suurkaupungeissa 1900-luvun alussa. Eli jos autotehtaiden alihankkijat laskevat kovin paljon, SIINÄ voi olla oston paikka. Ruotsista mieleen tulee Autoliv, ja on niitä toki muitakin.
Samaa mieltä
"Mielestäni sijoittajan ei todellakaan kantsi ruveta arvaamaan, ketkä kaikki lopulta saavat miten paljon korvattavaa ja milloin kurssi ylireagoi. Tehtävä on sama kuin lottonumeroiden arvaaminen."
Näin näen asian minäkin. Pidän vedonlyönnistä eräin ehdoin, en tällaisin.
Heikki