IMF:n maailman rahoitusvakausraportti: vain euroalueella tökkii

IMF:n uusin GFSR (Global Financial Stability Report) on luettavissa täältä. Viime sykyn raportissa euroalueelle huudettiin kahta asiaa: yhteistä talletussuojarahastoa ja kiirettä. Siltä osin mikään ei ole muuttunut. Lupaukset yhteisvastuusta on tuonut markkinoille rauhaa. Suomenkin pääministeri Jyrki Katainen (kok.) on ollut Euroopan parlamentille kertomassa, miten integraatio on tärkeää. Tämä ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin yhteisvastuun kasvattamista. Toisaalta pääministeri Katainen haluaisi jokaisen pitävänsä oman tonttinsa kunnossa. Kun euromaat siihen eivät pysty, niin me tulemme hoitamaan ongelman. IMF:n mukaan edessä saattaa olla vielä yli biljoonan euron pankkien tasesupistaminen edessä. Lyhyen ajan riskit ovat hälventyneet, mutta keskipitkällä aikavälillä poliittinen epävarmuus, negatiivinen kasvu, ylikireät luototukset kriisimaissa ja tappiollinen toiminta ylläpitää riskejä.

Sijoittajien "ohjaaminen" riskipitoisiin tuotteisiin nollakoron imperiumeissa on alkanut purra. Jopa siinä määrin, että IMF esittää ensi huomiot kehittyvien markkinoiden ylikuumenemiseen. Myös kehittyneillä talouksilla, jopa Euroopassa (esim. Ruotsi) on vaarana kiinteistömarkkinoiden ylikuumeneminen. Yhdysvalloissa on pankkien tasekorjailu onnistunut melko hyvin. Omana huomautuksena voisin sanoa, että siellä liittovaltio otti moskan niskaansa, jotta yksityisellä puolella kaikki ei tuupertuisi taakan alle. Euroalueella ei ole tällaista liittovaltiota. On vain eripuraisia jäsenmaita, jotka pyrkivät kohteliaasti siirtämään epäkurantin kurakuorman aina vieruskaverille. Euroalueen onneksi Suomi on ottanut kaksin käsin tätä sontaa harteilleen. Maamme on vain niin pieni, ettei painoarvomme riitä korjaamaan koko euroaluetta.

Suora lainaus: "However, the “virtuous dynamic” prompted by the OMT program has slowed, while adverse events could still revive market stress." Tällä IMF haluaa sanoa, että periaatteessa mitään ei olla korjattu euroalueella. Pankkiunioni yhteisine talletussuojineen uupuu edelleen, "talouskuriväsymys" alkaa painaa kriisimaita, poliittinen epävarmuus kasvaa (Italian vaalit) ja Kyproksen yksityinen sijoittajavastuu hermostutti pahanpäiväisesti markkinat. Jotta olisi tyyntä, niin moskakuorma tulee kipata kunnon sosialismin henkeen kaikille euroalueen verovelvollisten niskaan.

Toinen suora lainaus: "More work needs to be done to address legacy issues and medium-term vulnerabilities, lest the crisis become mired in a more chronic phase." Viime kesäkuussa euromaat sopivat, että euroalueen pysyvän rahoitusvakausvirvelin (EVM) rahoja viskellään huolettomasti pankkien kurimuksen paikkaamiseksi. Helsingissä Hollannin, Saksan ja Suomen valtiovarainministerit totesivat, ettei näille "vanhoille happamille arvopapereille" ole tulossa mannaa taivaalta. IMF varoittaa, että kriisistämme tulee siis krooninen, jollemme ota näitä tappioita kontollemme. Espanjassa on pari miljoonaa myymätöntä kämppää, parikymmentä tuhatta rakennusalan firmaa zombeina; sekä tietysti sotkun rahoittaneet espanjalaispankit.

Mielenkiintoiseksi menee, jos Kiinan paikallishallintojen velkakupru, tai Yhdysvaltain opintolainapommi pamahtaa tässä vielä samaan aikaan, kun euroalueella edelleen tuumitaan, kuka sotkun siivoaa. Toisaalta, jos ylikuumenemisen pelossa nämä alueet, joihin sijoittajien raha tunkee ovista ja ikkunoista laittavat nekin pääomakontrollit pystyyn yrittäessään estää liian rahan virtaamisen maahan. IMF on kuitenkin keskivertoa kannustavampi näihin keskuspankkien kokeelliseen rahapolitiikkaan, jota IMF itsekin tituleeraa positiivissävytteisesti "MP-plus".

13 thoughts on “IMF:n maailman rahoitusvakausraportti: vain euroalueella tökkii

  1. Yhteisvastuuasia

    kaipaa eettistä keskustelua: ketä haluamme tukea kuinkakin paljon. Tällähetkellä suomen veronmaksajien maksamia yhteisvastuumiljardeja dominoi ylivoimaisesti suomen sisäiset tulonsiirrot. Pelkät valtionosuudet kunnille peruspalveluiden järjestämiseksi ovat lähes 9 miljardia. Kainuuta tuetaan enemmän kuin Kreikkaa, mutta keskustelu pyörii silti Kreikan tukemisen ympärillä. Kehitysyhteistyöhön laitetaan noin miljardi. Summa mennee välimerta kauemmas ja lienee samaa luokkaa kuin välimerenmaiden tukeminen, mutta Kreikka ja Kypros kumppaneineen dominoivat keskustelua.

    Tulonsiirtojen motiivit

    1) Antaminen helpottaa maailman ongelmista johtuvaa huonoa omaatuntoamme.

    On kivaa antaa rahaa ja se on erityisen kivaa silloin kun annettava raha ei ole sinun omaa rahaasi vaan esim. veronmaksajien rahaa). Tällähetkellä keskustelu on lukkiutunut siihen, että välimerenmaiden sponsoroiminen on paha ja melkein kaikkien muiden (Kolumbian, Kajaani, Uganda, …) sponsoroiminen on hyvä

    2) Tulonsiirto sijoituksena. Kun annan rahaa nyt saan rahat takaisin korkoineen myöhemmin.

    Tältä osin voi yrittää jotain analyyttisempää laskelmaa. Miten kävisi Helsinginseudun asukkaan elintasolle, jos Kainuun ja muiden Suomen syrjäseutujen tukeminen lopetettaisi. Veikkaan, että Helsingin seudun elintaso kohoaisi, muttei kovinkaan paljoa. Entä miten Suomalaisten elintasolle kävisi jos tuo kehitysyhteistyömiljardi käytettäisi esim. Suomen velkaantumisen vähentämiseen eikä esim. Kolumbialaisten perheiden perustoimeentuloon kuten nyt tehdään. Veikkaan, että elintasomme kyllä nousisi. Oikeastaan ainut hinta olisi kansainvälinen paheksunta ja rahattajäävien närkästys. Entä miten kävisi jos EUn sisäiset tulonsiirrot lopetettaisi. Eiköhän tässä olisi sama juttu eli pärjäisimme hiukan paremmin.

    Tosin uskon täysin "viralliseen tarinaan", että yhteisvaluutasta, työvoiman liikkuvuudesta ja vapaakaupasta on ollut Suomelle hyötyä jonka rinnalla kaikki nämä pikku takaukset sunmuut Kreikan tukemiset kalpenevat, mutta sitä en kyllä ymmärrä, että miksi nämä yhteisvaluutan, työvoiman liikkuvuuden ja vapaakaupan massiiviset hyödyt vaatisivat tulonsiirtoja. Väitän, että hyödyt saadaan suurempina ilman tulonsiirtoja. Mielestäni edes "oman tontin kunnossapitämistä" ei tarvita. Jos joku kansakunta haluaa demokraatisen prosessin tuloksena romuttaa elintasonsa velkaantumalla tai muulla keinolla, niin siihen ei pidä puuttua varsinkin kun alkaa olla näyttöä, että asiaan puuttuminen vain pahentaa ja pitkittää ongelmia.

    1. Kiire

      Kiireen vuoksi vastaan teille ensin lyhyesti. Palaan tähän kyllä myöhemmin perusteellisemmin.

      1. Tarkoitatteko "maailman ongelmien" helpottamisella kenties sitä, että ennen kuin me emme "tukeneet kreikkalaisia" niin nämä asuivat kodeissaan, mutta nyt omaatuntoamme helpottaaksemme ja tukemme vuoksi nämä muuttavat pimeisiin, kosteisiin ja kylmiin luoliin?
      2. Historia tietää kertoa, että viimeisen 200 vuoden ajalta Kreikka on ollut enemmän aikaa maksuhäiriöissä kuin maksukykyinen.

      Tulonsiirroista olen kertonut aiemmin, miten me hyväksymme (teemme legitiimiksi) tulonsiirrot samalla valuutta-alueella.

      1. Tarkoitan

        sitä, että mielestäni pitäisi keskustella näistä kaikista tulonsiirroista yhtenä pakettina eikä pelkästään yksittäisistä tulonsiirroista kuten kehitysyhteistyörahoista tai Kreikkalaisten tai Kolumbialaisten auttamisesta. Eli pitäisi keskustella kriteereistä joiden mukaisesti haluamme tukea eri tahoja. Ei ole kovin kestävä kriteeri että sijainti välimeren rannalla on este tulonsiirroille ja muu sijainti on vihreä valo tulonsiirroille meiltä kohteeseen. Kriteerien pitäisi liittyä vastaanottajan kansantalouteen, sotaisuuteen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, korruption määrään yms järkeviin tekijöihin.

        Julistin tämän penäämäni keskustelun pohjaksi kaksiosaisen mallin tulonsiirtojen motiiveista ja niistä ensimmäinen oli tuo että Suomen kansan enemmistö haluaa tulonsiirtoja koska rahan lahjoittaminen helpottaa huonoa omaatuntoamme. Moni Suomessa tuntee aiheetonta syyllisyyttä kaukaisten maiden köyhyydestä ja ongelmista. Tuo syyllisyys helpottaa hieman kun lähetämme esim. nälkiintyneelle lapselle 50 euroa tai esim. 50 miljoonaa euroa köyhälle heimolle.

        Minäkin olen lukenut, että tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta kun Kreikka on maksuhäiriössä. Esitin oman teesini, että tulonsiirrot sinne vain pitkittävät ja pahentavat heidän maksuvaikeuksia ja varmistavat, että tämä ei ole myöskään viimeinen kerta kun Kreikka on maksuhäiriössä. Perusrakenteiden pitäisi olla sellaiset, että saamme yhteisen valuutan, työvoiman liikkuvuuden ja vapaakaupan hyödyt täysimääräisinä ilman että meidän on pakko tulonsiirroilla pitkittää ja pahentaa Kreikkalaisten talousongelmia. Ja kuten jo totesin, en ymmärrä miksi tulonsiirtoja tarvitaan EUssa/EMUssa. Vastustan tulonsiirtoja meiltä Kreikkaan koska ne ovat haitallisia molemmille. Samoin vastustan  nykymuotoisia kehitysyhteistyötulonsiirtoja koska myös ne ovat haitallisia sekä meille, että vastaanottajalle (lukuunottamatta pientä varoja hallinnoivaa eliittiä). Vastustan myös monia Suomen sisäisiä tulonsiirtoja koska niistä on haittaa Suomalaisten elintasolle.

      2. Kiitän tarkennuksesta

        Olisin toden totta sekoittanut sanomianne aivan toisenlaisiin asioihin. Tavallaan siis hyvä, ettei aiemmin ollut aikaa.

        Kirjoititte: "Perusrakenteiden pitäisi olla sellaiset, että saamme yhteisen valuutan, työvoiman liikkuvuuden ja vapaakaupan hyödyt täysimääräisinä ilman että meidän on pakko tulonsiirroilla pitkittää ja pahentaa Kreikkalaisten talousongelmia."

        Ilmeisesti olette konditionaalin käytön vuoksi sitä mieltä, ettei näin ole. Olen nimittäin itse sitä mieltä, ettei tuollaista yhdistelmää meillä ole. Sanoisin, että samankurssinen valuutta ei vain sovellu näin sekavalle seurakunnalle. Mikäli olette eri mieltä niin miten ajattelitte hoitaa kuntoon tällaiset rakenteet? Kreikan velkoja on jo nyt saneerattu. Kenties olette siitä samaa mieltä, että ensin luottoa lainaamalla ja sen jälkeen alaskirjaamalla teknisesti kyse on tulonsiirrosta.

      3. Laina+alaskirjaus

        on tulonsiirto myös minun mielestä. Olen alkanut epäillä, että integraation hyötyjä ei saada ilman tulonsiirtoja. Muuten tulonsiirtoja tuskin tehtäisiin. En usko, että tuo yllä listaamani "omatuntoasia" on poliitikkojen motiivina. Heidän motiivina lienee tieto (tai uskomus) siitä, että Suomi saa tulonsiirroista taloudellista hyötyä (salaliittoteoriahörhöt epäilevät motiiviksi että poliitikot saavat niistä henkilökohtaista taloudellista hyötyä).

        En ymmärrä miksi tulonsiirrot ja integraation hyödyt koplaantuvat toisiinta, joten en voi tietää miten ne irrotettaisiin toisistaan. Jos tämä olisi minun tehtävä, niin aloittaisin tutkimalla USAn ja EUn eroja lähtien siitä, että Kreikassa ja Idohossa GDP per capita on kutakuinkin sama ja toisessa päässä GDP per capita Luxemburg+Norja ~ Delaware+New Jersey. Miksi USAssa pystytään nauttimaan integraation eduista esim. yhteisvaluutan, vapaakaupan ja ihmisten liikkuvuuden muodossa ja Euroopassa ei pystyttäisi. Uskomukseni on, että jos USAn osavaltiot itsenäistyisivät niin tuloksena olisi iso joukko pikkuvaltioita, jotka tuhlaisivat energiansa finanssikriiseihin, tulonsiirroista riitelemiseen ynnä muuhun tarpeettomaan eli USAsta tulisi tältä osin vähän niinkuin Eurooppa.

      4. Kulttuuria

        Euroalueella ei kovin montaa maata ole, joilla olisi yhtenäinen äidinkieli. Suomikin tuo omalla panoksellaan kaksi kieltä, joita ei pidetä minkään muun euromaan virallisena kielenä. Kulttuurierot ovat tietysti kielen lisäksi omiaan pitämään ihmiset (työvoima) omissa maissaan. Yhdysvaltoissakaan ei osavaltiosta toiseen nyt suoranaisesti massamuotoisia liikkeitä ole, mutta euroalueella vielä selvästi vähemmän. Liittovaltion budjettia sopii verrata myös meidän EU-budjettiin. Ongelmia tulee siitä, että osa EU-maista on EMU:ssa ja osa ei. Näin esimerkiksi EU-budjettia ei voida niin räikeästi käyttää tasapainottamaan euromaiden välisiä eroja. Miten mahtaisi britit suhtautua tällaiseen ideaan?

        Tuotanto kuitenkin liikkuu helposti. Työvoiman juurtuessa alueellemme syntyy massatyöttömyysalueita ja sitten näitä likimain täystyöllistettyjä alueita. Yksi vaihtoehto on tietysti karsinoida myös pääomat työvoiman tavoin, ja näinhän tässä on käynytkin. Jo viime vuoden alkupuolella tällaista mahdollisuutta tulin pohtineeksi J. Huopaisen kanssa, ja Kypros nyt näytti, ettei mikään ole mahdotonta.

      5. Rahojen siirtely

         

        Tulonsiirto on epämääräinen asia. Kun EU-budjetista tulee johonkin rahaa se on tulonsiirto joillekin. Suomessa on niin pitkään kuin muistan päivitelty oliivinviljelijöiden saamia tukia. Suomenkin maanviljelijät saavat EU:lta tulonsiirtoa ja monet koulut saavat projekteihinsa EU-rahaa. Aina kun näkee EU-lipun jossakin se kertoo tulonsiirrosta. Tulonsiirtoja on kaikkialla. Suomessa julkisensektorin osuus on jo yli 50% BKT:sta ja sekin on pelkkää tulonsiirtoa. Jokainen valtion virkamiehen palkka on tulonsiirroilla maksettu, myös sen valtionvarainministeriön virkamiehen joka vastustaa eniten tulonsiirtoja. Ostaessasi maitopurkin tai viinipullon osallistut jälleen tulonsiirtoihin. Keskuspankin antaessa(lainatessa) rahaa pankeille (sen kautta lasketaan uutta rahaa) on tulonsiirto vanhoilta rahanomistajilta uusille. Kun keskuspankki kerää markkinoilta pois rahaa se on taas tulonsiirto vanhojen rahan omstajien suuntaan. Ja myös se on tulonsiirto kun keskuspankki antaa valtioden lainapapereita vastaan lainaa, se laskee korkoja ja on lainaaottamattomien maiden tulonsiirto lainanottajille.

        Sellaista kuin suomalainen kulttuuri ei ole. Meillä on Suomessa tapahtuvia ilmiötä mutta sellaista mikä määrittäisi suomalaisuuden ei ole. Sitä on luotu Runebergin teoksissa ja Veikko Vennamon ja Timo Soinin kansaa kosiskelivassa puheissa, mutta ei sitä suomalaisuutta ole olemassa. Väitän että Espoolainen pelaileva tietokonenörtti on kulttuurellisesti ja ajatuksellisesti lähempänä meksikolaista tietokonenörttiä kuin turkulaista keinosiementäjää.

        Maailma ja elämämme on yksi hässäkkä. Se on kuin sotkussa oleva narukerä. Kun jostain narua nykäset saadaksesi löysää se saattaa antaa periksi, mutta toisaalla menee tiukkaan solmuun. Se mihin solmu tulee on vaikea löytää kun Rogoffin kuuluisa velkatutkimuksen tulokset ovat osin syntyneet Excel-taulukon sotkussa olevien viittauksien johdosta. Sekin lankakerän selvittämiseen johtama reitti olikin virhe. Parempi antaa koko vyyhdelle vain enemmän löysää eikä yrittää sen selvittämistä yhdellä suurella nykäisyllä. Näitä laakista narunkeränselvittäjiä on ollut historiassa muutamia kuten Mao, Napoleon, Lenin ja Hitler. Kun railakkaasti nykäisee ei se selviä. Donnerin sanoin olemme vapaampia kuin koskaan, mutta olemme myös riippuvaisempia kuin koskaan.

      6. Kelpaako elämäntapaerot?

        Koitetaan toisella sanalla. Japanissa pörssissä vietetään huima lounastauko (sitä muistaakseni oltaisiin kyllä muuttamassa jollain tavalla), Espanjassa alkuiltapäivän kuumuudesta johtuen vietetään siestaa. Saksalaiset asuvat enemmän vuokralla kuin vaikkapa suomalaiset. Suomessa on talvisaikaan talvirengaspakko (pl. nyt bussit), täällä sauna oli niin tärkeä, että kerrostaloasuntojen vaatehuoneista tehtiin löylynottotemppeleitä. En tahtonut sanoa, että nämä erot olisivat nyt millään lailla ne suurimmat tekijät siihen, miksi väestöt pysyvät omilla alueillaan. Kielierot ne ovat suurimmat. Sekä tietysti se, että espanjalaisperheen ei ehkä kannata myydä asuntoaan ja muuttaa työn perässä Suomeen, kun täällä se samanlainen asunto voi olla pikkaisen verran tyyris siihen nähden, mitä Espanjassa asunnoista tätä nykyä saa.

        En kiistä tulonsiirtolistaanne. Merkittävänä asiana pidän sitä, mitkä me hyväksymme. Silloin tietty ko. tulonsiirto on legitiimi. Tästä on pitkälti kyse: pitäisi selvittää eurooppalaiskansojen näkemys. Jos selkeä enemmistö jokaisen euromaan kansalaisissa kannattaa rahaliiton sisällä tulonsiirtoja niin meillä ei ole minkäänlaisia ongelmia laittaa sitä pystyyn. Jos taas yhteistä näkemystä ei löydy niin tämä yhteinen valuutta ei tunnu enää lainkaan niin hyvältä idealta.

      7. on epämääräinen

        Wikipedian määritelmän mukaan tulonsiirron käsitettä voidaan soveltaa "kansalaista huomattavasti laajempaankin yksikköön, kuten valtioon". Tilastokeskuksen "käsitteet ja määritelmät" sivuilla ei määritellä "Tulonsiirtoa", mutta määritellään erikseen "Saadut tulonsiirrot" ja "Maksetut tulonsiirrot". Nämä määritelmät eivät ole epämääräisiä ja niitä käytettäneenkin tilastoissa ja valtiontalouden seurannassa.

        Tilastokeskuksen määritelmät eivät sovellu tuohon wikipediassa mainittuun valtioiden välisten tulonsiirtojen kuvaamiseen ja siinä yhteydessä tulonsiirron käsite jää epämääräiseksi. Määritelmän pitäisi varmaan olla "tietoisesti vastikkeeton varojen siirto antajalta saajalle" tms.

        Eli jos tilaan toisessa maassa olevasta verkkokaupasta tuotteen niin tämä ei ole tulonsiirto (sain tuotteen tai en). Myöskään laina+alaskirjaus ei ole tulonsiirto, koska idea oli alunperin, että alaskirjausta ei tapahdu. Perinteinen kehitysapu on tulonsiirto. Tosin sitäkin voi yrittää selittää vastikkeelliseksi (Suomalaisyritykset saavat enemmän tilauksia, kehitysapu estää sotia ja sota vähän kauempanakin voisi hyydyttää talouttamme, …)

        M

         

         

      8. Sanan merkitys

        Mitä lie sana tulonsiirto tarkoittaakin virallisesti, niin mielestäni se tarkoittaa että siirrämme tuloa. Jos lähetämme johonkin rahaa emme silloin siirrä tuloa vaan rahaa. Mutta jos siirrämme tehtaan, niin siirrämme tulonlähteen ja myös tuloa. Tällöin teollisuuden investoinnit Kiinaan on ollut tulonsiirto, mutta rahan lähetys Kreikkaan ei ole ollut. Näihin ongelmamaihin todella pitää siirtää tuloa tai luoda uutta tulonlähdettä. Se kai tuon avunkin perimmäinen tarkoitus on vaikka tulos on ollut huono.

    2. Tulonsiirtojen motiiveista.

      Suomen sisällä toiminevat nuo tulonsiirron motiivit aika hyvin:
      1) Kehitysalueiden auttaminen on maanmiesten auttamista ja antaa oikeudenmukaisuuden tuntua.

      2) Tulonsiirto maan sisällä on sijoitus, jossa maa pidetään asuttuna, tiet ja elinolot kunnossa. Kansakuta koossa.
      Maasta ulos mentäessä motiivit ovat melko heikot. Oman niukkuuden kohdatessa ja moral hazard tilanteissa suomalainen voi antaa huutia avulle.

      Vaikuttaa siltä, että alinomainen "muiden ymmärtäminen" tai veljesapu Välimerelle kokee jo hengenahdistusta Suomessa. Onkin merkittävää, että myös IMF näkee Euroopan (euroalueen) poikkeuksellisena ongelmana. Se kommentti saatetaan ottaa pian sisäiseen käyttöön.

  2. IMF on kerrankin saanut aikaan järkeviä suosituksia

    Minua ilahdutti IMF:n raportin positiivisuus:

    • keskuspankkien epätavalliset toimet ovat mahdollistaneet sen, että pankkien taseet ovat parantuneet ja järjestelmän stabiilius on viimeisen 6kk aikana parantunut
    • löysän rahan riskit eivät ole toteutuneet (tulkitsen tämän niin, että kohtuuton inflaatio ei ole käynnistynyt millään tärkeällä osa-alueella)

    ja myös neuvot tulevaisuutta varten vastasivat omia toiveitani:

    • valtioiden on vähitelleen pienennettävä velkataakkaansa, ettei kriisi keskipitkällä aikavälillä uusiudu

     

    IMF on kerrankin saanut aikaan jotain järkevää. Raportti on kaikin puolin tervejärkinen.

    1. Eron kyllä huomasi

      Lokakuun rapsa oli kaikella tavalla hyvinkin synkkä. Kokeellisen rahapolitiikan (reipas monetarismi) sitten tietysti voi aiheuttaa ne ongelmat. Mutta kun nyt moni maa on enempi tai vähempi nollakoron imperiumeja, niin tässä on kolme riskiä:

      1. Inflaation lähtiessä liikkeelle se voi vaatia hätäisiäkin toimia. Niihin ei välttämättä pystytä.
      2. Jos kuitenkin pystytään niin muiden alueiden on eräällä tavalla seurattava perässä. Oli siihen valmiuksia tai ei. Kuvitellaan, että Yhdysvallat toipuisi ja korkotaso nousisi. Minne tuotonhakuiset sijoitukset kohdistuvat silloin, jos Euroopassa pidetään nollalinjaa (ja Eurooppa ei ole vielä toennut)?
      3. Toipumisessa voi tapahtua myös paniikkiliikkeitä. Velkakirjojen arvon sulaessa tämä voi tapahtua todella ripeästi. Toki, kaikki voi mennä rauhallisesti ja hyvinkin. Tämä olikin vain riskikartoitusta.

       

Comments are closed.

Related Posts