Italian vaalitulos markkinoiden kannalta
Henri tuossa esittikin jo hyvää analyysia Italian vaaleista, mutta vilkaisen asiaa markkinoiden kannalta. Italialla on käsissä hallituskriisi, koska Bersani ei saa ylähuoneeseen eli senaattiin enemmistöä luontevan yhteistyökumppaninsa Montin kanssa. Hallituksella täytyy olla molempien kamarien luottamus. Grillon puolue ei liittoudu kenenkään kanssa. Uusia vaaleja ei kuitenkaan tule, koska ne muuttaisivat tulosta korkeintaan Grillon hyväksi. Sitä riskiä muut tuskin ottavat.
Italialla ei ole kokemusta todella laajapohjaisista hallituksista, mutta nyt on luultavasti aika opetella. Bersanin ja Berlusconin edustajat ovat jo lupailleet neuvotteluja, jotta hallituskriisiltä ja uusilta vaaleilta vältyttäisiin. Perinteisten suurten puolueiden on pakko ottaa lusikka kauniisti kouraan, aivan kuten Suomessa perussuomalaisten pelko ajoi hallituksen kasaan poliittisesti vähintään yhtä eriseuraiset puolueet kuin Italiassa. Kreikassa oli samanlainen tilanne vuosi sitten, kun perinteisistä valtapuolueista kukaan ei kyennyt muodostamaan hallitusta yksin tapojen mukaan. Niiden oli tehtävä historiallisia myönnytyksiä. Se oli niille uutta, mutta onnistui.
Syntyvän hallituksen poliittinen yhtenäisyys on luultavasti niin heikko, että suuria linjapäätöksiä se tuskin tekee. Euroalueen kannalta se on kehno tilanne, sillä luultavasti Italian velkakierre taas pahentuu, eikä maan kilpailukyky parane. Se johtaa taas korkojen nousuun, kun ne jo jonkin aikaa olivat laskeneet merkittävästi.
Italian eurojäsenyys tuskin silti on suoranaisesti uhattuna, mutta jonkinlaista löyhässä hirressä roikkumista se yhteisvaluutalle tietää. Berlusconin porukka suhtautuu euroalueen talouskurivaatimuksiin yliolkaisesti, ja saa tukea Grillon ryhmältä. Sikäli tilanne on nyt parempi kuin vuosi sitten, että Euroopan keskuspankin kriisiohjelma ehtoineen on nyt voimassa. Jos Italia ajautuu maksuvaikeuksiin, marssijärjestys on selvä: sen on haettava tukea Euroopan vakausmekanismilta, muuten ei EKP:n tukea tipu. EVM:n tuki edellyttää, että Italia suostuu euroalueen hallitusten ehtoihin.
Se tosin edellyttää toimivaa hallitusta, mutta sellainen saataneen. Ellei se sitten eroa eurosta. Se ei ole todennäköistä näillä valtasuhteilla, koska Bersanin koalitio sitä vastustaa. Tuskin siihen todellista intoa ylettömästi on Berlusconin koalitiollakaan, enemmän kyse on kai euromaiden poliittisesta kiristämisestä kuten ennenkin.
Mutta epävarmuutta on aika varmasti taas edessä, ja osakemarkkinoiden notkaus jatkunee vielä jonkin aikaa, samoin euron heikentyminen. Markkinasentimentin käänne sinänsä oli odotettu, aina niihin joku syy löytyy. Seuraavaksi on vuorossa Yhdysvaltojen päätökset budjettileikkauksista. Maaliskuu mennään mollitunnelmissa pörsseissä, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Mutta ei tämä maailmanloppu ole omasta mielestäni, kinkkinen tilanne kylläkin.
Hankalaa on
Ei tämä tulos ole välttämättä katastrofi. Laitoin politiikan seuraajan saralla keltanokkaisen arvaukseni tulevasta marssijärjestyksestä vastauskommenttina esille tulleisiin asioihin mainitsemassanne kirjoituksessa. En uskalla kyllä luvata siinä pohtimaani skenaariota, mutta jonkin verran ihan lyhyenkin ajan sisällä on oppinut näkemään tämän poliittisen euroteatterin lävitse. Pianhan se sitten selviää, onko minulla vielä kuinka kamala kasa opeteltavaa.
Arvailua
Arvailuahan tämä kaikki on, mutta pari keskeistä asiaa määrittelee mielestäni hallitusneuvottelut: 1. Uudet vaalit eivät istu Bersanille ja Berlusconille porukkoineen, koska niiden asema siitä tuskin paranee. 2. Laajat koalitiot ovat maailmalla arkea, miksi se ei toimisia Italiassakin ainakin jonkin aikaa. Meillä on kokoomus, vihreät, kristilliset ja vasemmistoliitto hallituksessa. Epäpyhempää koostumusta en hevin keksi, jos kohta Suomessa koalitiohallituksista on pitkä kokemus.
Heikki
Asiat tärkeysjärjestykseen
Tässä kun on Berlusconin vankilareissun välttämistä, uusien vaalien välttämistä, Merkelin vaalien sujumisesta otollisella ilmapiirillä, niin mitä enemmän olen tätä pohtinut, sen todennäköisempänä pidän tuota PD:n ja PdL:n koalitiota. Se, että OMT:n vaatimat toimet tuhoaa lopullisesti Italiankin talouden on sivuseikka. Mitä vaakakupissa painaa jonkun muutaman kymmenen miljoonan italialaisen kohtalo, kun plussapuolella on Euroopan keisarinnan uudelleenvalinta? Ei yhtään mitään.
Mielenkiintoni kohdistuu nyt Italian kansan toimiin. Grillon kampanja oli toteutustavallaan tismalleen samanlainen kuin "arabikevään" maissa. Tässä voi olla vielä lisääkin samankaltaisuuksia. Ne muut ovat: vallankumoukset, sekä se, että projekti eteni maasta toiseen. Mitähän espanjalaiset ja kreikkalaiset mahtavat tuumia nyt aprikoidessaan italialaisten äänestyskäyttäytymistä?
Tämä ei välttämättä olekaan ihan pikku juttu.
Se, että OMT:n vaatimat
Se, että OMT:n vaatimat toimet tuhoaa lopullisesti Italiankin talouden on sivuseikka. Mitä vaakakupissa painaa jonkun muutaman kymmenen miljoonan italialaisen kohtalo, kun plussapuolella on Euroopan keisarinnan uudelleenvalinta? Ei yhtään mitään.
Kyllä sen Italian talouden on tuhonnut aivan kotikutoinen AY-liike ja sosialismi.
EKPn byrokraatteja voidaan haukkua kaikenlaisesta, mutta kyllä niillä on joitakin aivan järkeenkäypiäkin kehotuksia. Kreikkaa on kehoitettu potkimaan virkamiehiä pellolle (eivät ole tehneet). Italiaa on kehoitettu vapauttamaan työmarkkinalainsäädäntöä (eivät ole tehneet, AY-liike lupasi tuhota koko maan mieluummin kun antaa periksi). Samassa veneessä ovat Ranska, Espanja, jne. joten Eurooppaan on aika helppo ennustaa vuosikymmenten mittaista taantumaa.
Sosialismi in extremis
Eli jos mielestänne sosialismi on tuhonnut Italian talouden niin tätä pitää ilman muuta laajentaa koskemaan koko Eurooppaa?
Katselen tuossa, miten esimerkiksi vuonna 1996 Italian 10-vuotiset lainakorot heiluivat siinä 12% nurkilla, ja maa oli ilmeisesti juuri tästä nimenomaisesta syystä EMU-kelpoinen? Nyt on olevinaan joku hirmuinen pakokauhu jos velkakirjojen arvostustaso laskee sen verran marginaalisesti, että korkotaso liehakoi puoleen tuosta?
Voin kyllä olla kanssasi samaa mieltä jäykän AY-tyrannian ja sosialismin kanssa näistä kriisiin johtaneista syistä. Sen sijaan EMU-mailla ei ole ainoatakaan keinoa ratkaista kriisiä (ymmärtääkseni ehdotelmanne muovaisi vain kriisin talouskriisistä sosiaaliseen kriisiin ja vallankumousvaaraan) ilman EKP:n "loputonta" taseenpaisuttelua. Ja tähän taas Saksa ei suostu. Tai sanon näin, ettei nykytilanteessa suostu. Siinä kun pari vallankaappausyritystä tulee eri maihin niin ehkä sitten monetaristiset ajatukset kiehtovat enemmän kuin sodan uhka.
Sen sijaan EMU-mailla ei ole
Sen sijaan EMU-mailla ei ole ainoatakaan keinoa ratkaista kriisiä (ymmärtääkseni ehdotelmanne muovaisi vain kriisin talouskriisistä sosiaaliseen kriisiin ja vallankumousvaaraan) ilman EKP:n "loputonta" taseenpaisuttelua.
Hyvinkin löytyy. Baltian maat hoitivat kriisinsä kotiin parissa vuodessa. Virohan on vielä jopa euro-maa.
Siellä homma hoidettiin kotiin oikeaoppiseen kapitalistityyliin: kengittiin pihalle julkinen sektori ja toivottiin että alhaisilla veroilla yksityinen sektori nostaa talouden takaisin pystyyn. Niinkuin tapahtuikin.
Euroopaan sosialismin ihmemaathan tekevät juuri päinvastoin. Veroja nostamalla tapetaan yksityinen sektori ja julkinen puoli porskuttaa kuten ennenkin. Ja sitten ihmetellään että miksihän se taloustilanne ei yhtään parane. Hoh hoijaa!
Saksalaiset ja Merkel ovat muuten loistavasti oppineet erään elämän tärkeän perusasian: rahan painaminen ei auta jos rahan käyttäjät ovat korruptoituneita kriminaaleja. Sitä vaan ei ole kohteliasta ääneen sanoa että Zorbas ja Luigi jäävät nyt euroitta tämän takia. Jotenkin säälin sekaisella tunteella lukee joidenkin Nobel-palkittujen tyyppien jaarituksia joiden mukaan maailma pelastuu kun mafiosoille lykätään loputtomasti rahasäkkejä. No ei pelastu.
Vertailukelpoista?
Aina joku jaksaa tuoda näitä NL:n aikaisia maita ja mantuja. Ristiriita on siinä, että Latvia esimerkiksi on tottunut elämään kädestä suuhun. Katsoppa vaikka huviksesi EU-maiden elinikäodotteita. On aivan eri asia tuoda jollekin Italialle samanlaista matokuuria. Nämä yhteiskunnat eivät ole lainkaan vertailukelpoisia.
Tässä taas on kysymys
Tässä taas on kysymys suhdeluvuista. Latvian BKT laski pahimmoillaan siinä 30%. Italiassa vastaava lasku tarkoittaisi että kello käännettäisiin taaksepäin noin vuoden 2003 kohdalle. Eipä tule mieleen että tuolloin olisi italialaisia kuollut laumoittain nälkään tai kulkutauteihin. Islannissa BKT laski parissa vuodessa 40% ja ovat vielä suurimmalta osalta siellä hengissä.
Jos siis Luigin "matokuuri" tarkoittaa sitä että joutuu tyytymään 10 tuumaa pienempään taulutelkkarin, minulla ei ole häntä kohtaa mitään sympatiaa.
Menen ymmälle
Toisaalla puhutte siitä, että jos haluaa syödä niin pitää ilmoittautua orjaksi, mutta tässä taas on kyse taulutelevisioista? Italian kohdalla äänestäjät toimivat kaukaa viisaasti ja kertoivat ennaltaehkäisevästi oman näkemyksensä. Vai onko meillä varaa piffata Italian kokoinen Kreikka?
Italian talous on ihan OK
Niin, eihän Italian taloutta vielä ole tuhottu, se on vasta meneillään. Olen työskennellyt jonkin verran italialaisten kanssa ja heidän ongelmansa on samantyyppinen kuin meillä. He ovat hieman kilpailukyvyttömiä Saksaan nähden. En siis tarkoita Saksaa vastaan, vaan Saksaan näden kirjaimellisesti; käyttäen Saksaa referenssinä. Heidän valuuttansa on hieman yliarvostettu.
Jos he pääsevät ajoissa irti eurosta ja heidän kustannustasonsa (ja elintaso) skaalautuu oikein, kaikki on taas hyvin. He voivat pitää korruptionsa ja kännätä hieman kahden tunnun lounaalla, jos siltä tuntuu. Se vain tarkoittaa sitä, etteivät he voi ajella audeilla vaan pitää tyytyä puntoihin.
arvailua edelleen
"sen todennäköisempänä pidän tuota PD:n ja PdL:n koalitiota. Se, että OMT:n vaatimat toimet tuhoaa lopullisesti Italiankin talouden on sivuseikka."
Eihän sitä tiedä, tarvitseeko Italia apua. Jos hallitus syntyy sellaisilla päämäärillä, että Italian talous ei näytä ajavan suoraan konkurssiin, niin korkotaso voi pysyä siedettävänä. Italiahan on nyt liki tasapainossa Montin ansiosta, vain korkomenojen verran on alijäämää. Jos uusi hallitus voisi pitää alijäämän siedettävänä ja luoda jotensakin uskottavan kasvuohjelman – voi olla toiveajattelua – markkinat pysyisivät rauhallisina.
OMT:n ehdotkaan eivät ole tiedossa kuin yleisluontoisella tasolla. Käytäntö on sitten mikä on, tapaus kerrallaan. Jos ehtona on hillitön säästökuuri, voi se olla taloudellisesti ja poliittisesti liikaa italialaisille. Sitä emme voi tietää etukäteen, kun emme tiedä ehtoja.
Ja ihmeen vähän italialaiset antavat arvoa Montin ja EKP:n saavutukselle eli korkojen laskulle. Se on iso edistys Italian rahoitusmenojen hoidossa, ja antaa pelivaraa valtiotalouteen – jos korkotaso pysyisi siedettävänä. Kyllä ne Italian talouden tuhoavat korkomenotkin tarpeeksi noustuaan. Tietysti ero eurosta on mahdollinen, mutta tuskaton tie ei sekään ole. Sen vuoksi Bersani ei siitä edes keskustele.
Heikki
EKP:n kuristuspolitiikka
Jos maat eivät itse anna selkeää merkkiä, että kuristuspolitiikkaa on muutettava emme koskaan pääse tästä kurjuuden kierteestä. Meillä on liian monta esimerkkiä Saksan talouden virheellisyydestä. Viittaan nyt vaikka Argentiinaan ja meille kaikille tuttuun Suomeen. Ei maa elvy kuristamalla taloutta. Ehkä on parempi että euro hajoaa, ei se toimi ilman yhteistä politiikkaa.
Ei täällä ole ongelma B, eikä kukaan muukaan. Kreikka liitettiin aikoinaan Natoon koska pelättiin vuorilta tulevia kommunisteja. Nyt on jotenkin tullut nämä 40 vuotiaat valtaan jotka eivät ymmärrä että helvetin päästessä irti sen takaisin häkkiin laittaminen on vaikeaa.
Meillä on liian monta
Meillä on liian monta esimerkkiä Saksan talouden virheellisyydestä.
Saksa = maailman toiseksi suurin vientimaa = talouspolitiikka virheellistä.
Uskallankohan kysyä mikä mielestäsi on maa joka on hoitanut talouspolitiikkansa erinomaisesti? Kreikka?
Talouspolitiikka
Kun maa on niin suuri kuin Saksa on Euroopassa niin Saksa määrittelee millaista talouspolitiikkaa saa tehdä. Se on väärin, muuallakin on ihmisiä ja ahdistusta kuin Saksassa. Jossakin voi olla jopa enemmän. Italian kanssa Saksa kasvoi suunnilleen samaa tahtiin vuosituhannen vaihteeseen asti. Nyt 10 vuotta Saksa on kirinyt suhteessa Italiaan ja se aiheuttaa painetta. Iso maa ei oikein voi harjoittaa naapureiden mielestä hyvää politiikkaa. Pienistä maista mielestäni Ruotsi on pärjännyt parhaiten viimeisen 100 vuotta.
http://www.ifitweremyhome.com/compare/IT/DE
Kun maa on niin suuri kuin
Kun maa on niin suuri kuin Saksa on Euroopassa niin Saksa määrittelee millaista talouspolitiikkaa saa tehdä. Se on väärin, muuallakin on ihmisiä ja ahdistusta kuin Saksassa.
Maailman talouspolitiikan määrittelee Kiina. Se ei ole sen enempää oikein tai väärin, se vain on tämän päivän fakta.
Kukin maa joutuu päättäämään miten suhtautua Kiinaan, ja Saksassa on päätetty pärjätä kisassa. Voi niinkin tehdä kuten Italiassa ja päättää että ei edes yritetä. Sitten pitää vain hyväksyä se tosiasia että kansan elintaso ja hyvinvointi putoaa.
Ei se nyt ihan niinkään ole,
Suuri maa, kuten Saksa, hyötyy Italian ja muiden heikkojen maiden ansioista koska nämä maat estävät valuutan liiallisen vahvistumisen. Toisaalta taas vahva maa kuten Saksa pitää valuutan liian vahvana.
Se mitkä maat milloinkin pärjäävät voi vaihtua yllättävän nopeasti. Se riippuu enemmän teollisuuden rakenteesta kuin erinomaisesta talouspolitiikasta. Mutta yhteinen talouspolitiikka yhdessä elintasoatasottavien tulonsiirtojen kanssa on ollut menestystarina. Ne maat mitkä ovat eniten tasanneet tuloja ovat parhaiten pärjänneet kokonaisuutena. Tulonsiirtoihin suostuminen on myös Saksan etu.
Mikäli oikein muistan,
Mikäli oikein muistan, Länsi-Saksa pärjäili aika mukavasti D-markan kanssa vaikka sitä eivät muut olleet heikentämässä. Politiikka on siis tärkeämpi kun valuutta. Oikea teollisuuden rakennehan on monipuolinen teollisuus, mikä on se ratkaiseva ero Ruotsin (pärjää hienosti) ja Suomen (pärjää onnettomasti) välillä.
Ei tuolla Kiinassa tai USAssa siirrellä tuloja paikasta toiseen, siellä siirretään ihmisiä. Sen verran hyvin ovat menestyneet että väittäisin että tämä on se oikea konsti. Senkin voisi todeta että Suomessahan (pärjää huonosti) tuloja siiirrellään maan sisällä paljon verrattuna Ruotsiin (pärjää upeasti).
Erot
Erot ovat syntyneet aivan viimeaikoina kuten tästä kuvasta näet:
Ruotsi on siinäkin parhaiten pärjännyt.
http://www.google.com/publicdata/explore?ds=z8ehg1neoorltg_#!ctype=l&strail=false&bcs=d&nselm=h&met_y=evogdp_t1&scale_y=lin&ind_y=false&rdim=country_group&idim=country_group:OECD:NMEC&idim=country:DEU:FRA:ITA:SWE:FIN&ifdim=country_group&hl=en_US&dl=en_US&ind=false
Vai niin?
Tässä kohtaa "ihmisten siirtely" ei ole mahdollista. Euroopassa on niin suuria kulttuurellisia ja kielellisiä eroja, ettei tule kuitenkaan onnistumaan. Vain varallisuutta siirtämällä täältä sinne tämä projekti tulee onnistumaan.
Mitä ihmettä? Euroopassa on
Mitä ihmettä? Euroopassa on kautta historian muutettu työn perässä, ulkosuomalaisiakin on jo miljoona. Ei siinä kulttuurierot tai kielierot haittaa kun on nälkä. Kriisimaistahan on jo nyt satojatuhansia ihmisiä muuttanut, ja jos irlantilaiset jatkavat nykytahtiin on maan koko työkykyinen väestö lähtenyt 15-20v kuluttua.
Se taas että alettaisiin rahoittamaan kilpailukyvyttömiä maa-plänttejä on kyllä täysin mielenvikainen ajatus. Jos ei joku porukka kykene säilyttämään kilpailukykyään, on aivan oikeutettua että se seutu katoaa.
Hyviä pointteja
Kirjoititte tuossa paljon hyviä "jäitä hattuun" -argumentteja, jotka ovat järkeenkäypiä ja siten tärkeitä huomioida. Esimerkiksi mainitsemanne primääritaseen plussapitoisuus on huomioitavaa. Tästä syystä en näekään mitään mieltä siinä, että tulopohja pitäisi romuttaa väen vängällä. Esitin huoleni OMT:ä kohtaan, ja menin mitä ilmeisimmin liian pitkälle sen kanssa.
Se, ettei korkotasot italialaisilta paljoa muuta saa kuin viittauksia eturaajojen ulompien ulokkeiden työsuojaksi tarkoitetuilta tekstiilitarvikkeilta johtuu ehkä ennemminkin siitä, ettei heidän ole ennenkään niistä tarvinnut murehtia. Omalla rahapolitiikalla liira kyllä jousti tarpeen tullen. Eikä yksityiset ole Italiassa liiemmin velkaantuneita. Julkinen talous voi olla heidänkin keskuudessaan vanha, mutta aina niin hauska vitsi.
Eroavat sitten eurosta
No eihän siinä sitten muuta kuin eroavat eurosta. On sillä aika lailla kannatusta jo, mutta en usko, että Italia siihen ihan herkästi lähtee. Bersanin mukaan he eivät siitä edes keskustele, ja heillä on alahuoneessa enemmistö ainakin seuraaviin vaaleihin asti. Ei Berlusconikaan sitä tosissaan halua, hänellä oli vuosia aikaa irrottaa Italia eurosta. Tietysti ilmapiiri on muuttunut, mutta Berlusconikin puhuu jo, että verojen ohella on laskettava valtion menoja. Siinä on koalitiolle poliittinen pohja, jonka pohjalta luultavasti OMT:n ehdotkin ovat neuvoteltavissa oletan sellaisiksi, että ne kelpaavat niin eurokumppaneille kuin Italialle. Tämä on kieltämättä oma toiveeni tilanteen kehityksestä, mutta olettaakseni aika realistinen sellainen.
Heikki