Nyt on taas tyypillinen markkinatilanne, jossa poliittinen myräkkä voi johtaa rajuun markkinareaktioon, kun italialaiset äänestävät pääministeri Matteo Renzin perustuslakiuudistuksesta. Minun mielestäni Italian jähmeä järjestelmä kaipaisi uudistamista, koska sen kaksikamarisessa parlamentissa isot päätökset ovat todellisten kallionjärkäleiden alla. Yhdellä kamarilla pärjäävät useimmat parlamentaariset demokratiat, eikä se niitä ole diktatuureiksi syössyt ainakaan yleensä ottaen, kuten Italian kohdalla pelotellaan.

Niin tai näin, ilmeisesti Renzin ehdotus kaatuu – ja samalla hallitus, koska Renzi sen kohtalon äänestykseen sitoi. Tuskin hän lupaustaan uskaltaa perua, vaikka se ei ole juridisesti sitova, koska samalla Renzi sinetöisi poliittisen uransa. Paljon viisaampaa hänen kannaltaan on mennä uusiin vaaleihin ja toivoa parasta. Nuorella miehellä on aikaakin odottaa uutta vetovuoroa, vaikka takkiin tulisi tässä koitoksessa.

Uhkakuva on, että ennenaikaisten vaalien voittajaksi nousee Beppe Grillon johtama Viiden tähden liike – jonka sekavan sisäisen linjan harvoja yhtenäisiä teemoja on eurovastaisuus. Hallitusvastuussa se järjen mukaan ajaisi Italian eroa eurosta. Ja Italian lähtö olisi niin iso pommi eurolle ja finanssisektorille, että oksat pois.

On se pelottava visio. Mutta matkassa on monta isoa mutkaa.

Viiden tähden liike ei välttämättä löydä hallituskumppaneita, ja se tuskin saa suoraa enemmistöä. Vaikka se mahdollisesti muiden eurokriittisten puolueiden kanssa enemmistöön yltäisi, on koalition toteutuminen hyvin epävarmaa, koska jääräpäinen ja ehdoton Grillo on kieltäytynyt yhteistyöstä muiden puolueiden kanssa. Italian perinteiset valtapuolueet eivät kannata eurosta lähtöä, ja se olisi tietysti kynnyskysymys, joten hallitusneuvotteluista tulee todella vaikeat.

Tuskin on kaukaa haettu arvaus, että koalition syntyminen edellyttäisi grillolaisten nielevän euroerosta luopumisen – aivan kuten teki sitä äänekkäästi paukuttanut perussuomalaiset hallitukseen päästäkseen.

Kompromissina uusi hallitus voisi järjestää kansanäänestyksen eurosta Grillon vaatimusten mukaan. Italialaisten selvä enemmistö kuitenkin kannattaa euroa, eikä protestiäänien kanavoituminen grillolaisille välttämättä tilannetta muuta. Itse asiassa on luultavampaa, että heidän hallitusvastuunsa rapauttaisi aika nopeasti puolueen suosion aivan kuten perussuomalaisille on käynyt hallituksessa, ja se sinetöisi euroeron tappion.

Eikä Italian perustuslain mukaan kansanäänestys voi päättää maan kansainvälisistä sopimuksista, sen tekee eduskunta. En usko, että grillolaiset saisivat riittävästi edustajia molempiin kamareihin euroeron toteuttamiseksi. Jos Renzin uudistus kaatuu, parlamentaarinen järjestelmä pysyy euroeron kannalta epäedullisena, koska sitä vastustavilla riittää poliittista voimaa. Enkä usko, että Italian korruptoituneessa politiikassa euroeroa vastustavat kansanedustajat kunnioittaisivat kansanäänestystä, vaikka se eroa puoltaisi.

Näillä reunaehdoilla Italian lähtö eurosta tuskin toteutuu, vaikka hallitus kaatunee ja uusintavaalin voittajaksi nousisivat grillolaiset. Hermoilua se kyllä tietäisi, ja sitä indikoivat muutaman päivän sisään pudonneet europörssitkin. Mutta kuten yleensä, paniikkinappulaa on syytä välttää.