Japanin harrastukset: tuplaa tai kuittia ja flirttiä karhumarkkinoiden kanssa
Heinäkuussa Japanissa järjestettävät parlamentin ylähuoneen vaalit ratkaisevat paljon Japanin tulevaisuudesta. Pääministeri Shinzo Abe on ahtaassa raossa. Sijoittajat haluaisivat tietää Aben visioista tarkemmin voidakseen tehdä sijoituspäätöksiä. Toisaalta Aben tulee välttää suututtamasta väestöä, ettei korkealla pysyvä kannatus käänny vaaleissa tappioksi. Osakemarkkinat puristavat kuitenkin vastatuuleen. Riittääkö Abella hiekka tiimalasissa?
Intradayn huippu 23.5. ja intradayn pohjat 7.6. mukaanlukien Japanin seurattu Nikkei 225 -indeksi käväisi karhumarkkinoiden puolella. Abe vastasi – ei ehkä välttääkseen ikäviä otsikoita – julistamalla yli biljoonan dollarin eläkerahastovarallisuuden uudenlaisella allokoinnilla. Tästä potista 2/3 on kiinni Japanin velkakirjoissa, ja jatkossa määrä putoaisi 60 prosenttiin. Kotimaiset osakkeet saisivat lisää painoarvoa yhdessä ulkomaisten sijoitusten kanssa. Japanin keskuspankki sitten luuttuaisi myydyt velkakirjat, ettei velkapaperien hinta lähtisi luisuun. Markkinat rauhoittuivat ja lasku jäi maltilliseksi.
Aben reformilista on pitkä kuin nälkävuosi. Listan kun lukee lävitse niin kaikki tuntuu järkeenkäyvältä. Abe on esimerkiksi huomannut, että vain noin kolmannes äideistä, joilla on pieniä lapsia, ovat työelämässä. Siis lisää päivähoitopaikkoja, jotta pienten lasten äidit pääsevät työelämään. Yksityiskohdissa on sen sijaan ongelmia. Mihin töihin nämä äidit soveltuvat, mikä on heidän koulutus? Huhtikuun työttömyysaste oli vain 4,1%, joten lisäkapasiteetille voisi hyvinkin olla tarvetta. Mutta miksi monet suuryritykset tuskailevat sen tosiseikan kanssa, että he ovat joutuneet myymään hintavia eropaketteja vakituisille työntekijöilleen, koska maailmanlaajuinen taloustilanne on heikentänyt rajusti työvoiman tarvetta? Vakituiset työntekijät nauttivat tiukoista irtisanomissuojista ja tämä on nakertanut monen suuryrityksen kannattavuutta.
Ja kun Abe on nostamassa inflaatiotavoitetta vaikka väkisin niin palkkojen tulisi juosta perässä, ettei suosio laske. Yhtälö alkaa saadakin jo varsin ongelmallisia piirteitä. Aben mukaan bkt per capita nousee 40% kymmenen vuoden aikahorisontilla. Tämä vaatii talouskasvua, joskaan ei mitään mieletöntä määrää.
Maan energiapolitiikka on uudistuslistalla. Energiajätit tosin ovat savijaloillaan. Fukushiman kaltaiset tapahtumat voimaloissa tsunamin jälkeen muodostavat oman pienen farssinsa ja antavat hyvin kuvaa siitä, miten tehokasta ja täsmällistä energiafirmojen toiminta on. Vapautetaanko energiantuotanto kilpailulle niin hyvin, että ulkomaiset yritykset voisivat ottaa osaa? Mikä on energiajättien kanta?
Abe on myös halukas luomaan – oletettavasti Tokioon – "veroparatiisivyöhykkeen" purkamalla sääntelyä tällä alueella Delawaren tai Lontoon Cityn tapaan. Houkutteleeko se tarpeeksi sijoitusmaailmaa? Hyödyttääkö se Japania?
Kysymyksiä tuntuu olevan enemmän kuin vastauksia. Parhaiten vastausten mielekkyyttä voidaan ilmeisesti markkinatalouden mukaan analysoida kurssikäyristä. Viime aikaisen kehityksen perusteella voisi sanoa, että epäilijöitä tuntuu olevan jonkin verran. Tai sitten markkinoilla heiluu valtaisa sopulilauma, jonka liikkeitä on täysin mahdotonta ennakoida.
Nikkein liikkeistä
Oikein hyviä kysymyksiä, johon en osaa sanoa kummempia vastauksia. Nähtäväksi jää, miten Japanin suuri elvytys toimii, ja se on kiintoisa kokeilu muidenkin kannalta.
Nikkein liikkeiden osalta kuitenkin sanon sen, että nallemarkkinasta on ennenaikaista puhua, vaikka reipas droppi onkin takana. Takana on kuitenkin siellä erittäin raju nousu, liki 100% syksyn pohjasta, joten korjausliikkeet kuuluvat taatusti asiaan. Vaikea ennustaa mitään täsmällisempää jo sen takia ettei tuollaisia nousuja ole juuri koskaan ennen indeksitasolla nähty tuossa ajassa, mutta muissakin pörsseissä on tultu alas reippaan n kk nousun jälkeen, ja kohta suunta on taas ylös, jokskin mahdoton sanoa oliko pudotus jo tässä vai vieläkö koukitaan alemmas jonkin aikaa (itse olen ollut pari päivää jo all in).
Kesähän on perinteisesti huonoa aikaa pörsseille, joskin viime kesä todistaa, etttei sen varaan kannata liikaa laskea. Ihan markkinakokemuksen perusteella kuintenkin odotan, että pikapuolin paahtaa taas ylemmäs niin Nikkei kuin muutkin pörssit, vaikka tämän viime päivän nousu vielä taittuisi. Jos se kestää pari kolme päivää ylös, niin korjaus alas oli aika varmasti sitten siinä vähäksi aikaa.
Heikki
Tekninen määritelmä
Karhumarkkinat ovat toki aivan puhtaasti teknisen määritelmänsä vuoksi tuossa – ainakin toistaiseksi. Jotain kertoo kuitenkin se, ettei kurssitaso pystynyt ylläpitämään sitä pientä euforian hetkeä. Mikäli Abe nyt ei saa tukiporukoilleen ylähuoneeseen tarvittavaa voimaa niin silloin voi olla uudistusten, kuten työmarkkinoiden jäykkyyden pehmentäminen hyvin hankalaa, ellei mahdotonta. Toisaalta, jos Abe onnistuu, niin silloin on kolmen vuoden mandaatti häärätä parhaakseen katsomalla tavalla.
Siinäpä sitä dilemmaa. Ei voi antaa sijoittajille ilouutisia, kun valtaosa arvatenkin suututtaa kansaa. Siksi vastaukset pyörivät pikkuasioissa, ja hermoilu lisääntyy. Lisäksi tuollahan voidaan veikata, että onko Aben puheilla ylipäätään mitään merkitystä, jos vaalitulos ei ole tarpeeksi hyvä. Toistaiseksi kyllä on.
Itse olen hieman enemmän sateensuojassa vielä. Absoluuttisiin pohjiin osuminen kun ei kuitenkaan onnistu. Kunhan olisi jotenkin sinne päin.
Absoluuttisiin pohjiin osuminen kun ei kuitenkaan onnistu
Harvoin, mutta joskus olen siinäkin onnistunut, kuten edellisen dropin kohdalla, kun Dax kääntyi 7400 pisteessä. Tosin sitten möin liian aikaisin ja jäin kyttäämään uutta droppia, jota ei tullut, ja sen takia sössin ison osan päätrendistä. Surkuhupaisaa, että osuin aika tarkkaan molemmissa noissa dropin nousurykäyksissä pohjaan ja huippuun, mutta sitten kävi noin. Joskus nousevaan trendiin kuuluu reippaita korjauksia, joskun vain minimaalisia. Tätä voisin perata jossain blogissani. Toisaalta ei absoluuttisiin pohjiin tarvitsekaan osua, riittää jos osuu edes lähelle. Täytyy kuitenkin muistaa, että pohjien lähellä liike on erittäin voimakasta – vaikkapa Daxissa tiistaiaamuna oltiin liki 8400 pisteessä ja torstaina päivällä vielä 8250 mutta jo perjantaina puolipäivän aikaan kopsattiin liki 8000 (johon osapuillee alunperinkin uskoin pudotuksen päättyvän, sillä Daxissa korjausliikkeet ovat olleet usein 500 pisteen luokkaa, ja lähtötaso oli vajaat 8600) – mutta jo iltapäivällä hurautettiin takaisin 8250. Ajallisesti korjaus on kestänyt vielä liian vähän aikaa, yleensä se minimissäänkin ottaa kuukauden, ja pari kk korjaus on nähty usein ainakin kerran vuodessaa. Pitkän nousun päälle se voi olla nyt päällä, ja jatkua siinä tapauksessa vielä heinäkuun puolelle. Treiderinä varaudun erilaisiin skenaarioihin. Heikki
Tekninen määritelmä
Näiden trendien ja muiden teknisten analyysimenetelmien yksi ongelma on ettei niitä määritellä yksiselitteisesti. Ne ovat kuin Delfoin oraakkelin ennustuksia toisaalta ja sitten noin niin aina osuu.
Japanissa on mielenkiintoista mihin katosi sen maan uskomaton kilpailukyky mitä pelättiin kaikkialla 1980-luvulla. Kodissa ei ollut muuta kuin japanilaista elektroniikkaa aivan kuten nyt kodit on valloittanut Etelä-Korea. 1980-luvulla puhuttiin japanilaisten uskomattomasta ahkeruudesta ja asenteesta mikä olisi tyydyttänyt jopa ajatuspaja Liberan kirjoittajat. Vielä 1990-luvun lopulla kuvattiin japanilaisten puhelinverkkoja joissa oli hyvin edistyksellisiä puhelimia. Miksi ihmeessä Sony ja kumppanit ovat menettäneet kilpailukykynsä. Automarkkinoilla Toyotallakin tökkii.
Nyt puhutaan tuon valuutan heikentymisestä. On kuitenkin aina verrattava hieman pidemmällä aikajänteellä valuuttoja. 1980-luvulla puhuttiin, että Japani ei halua päästää valuuttaa vahemmaksi kuin 140, sitten muutettiin tämä slogan 120. Kiinan vahva veo piti nostaa Japaniakin 2000 luvulla ja valuuttaa se nostikin. Nyt ollaan palaamassa vanhaan normaaliin. Tosin siihen on vielä matkaa. Valuuttoja ei ole enää niin helppo heikentää kun kaikilla on sama slogan.
Voisi kuvitella, että Japani haluasi tuon heikentyvän tuonne 120 paikkeille. Ei se suoraviivaista ole, mutta halu on sinne.
Japani
En taaskaan ymmärrä tätä keskustelua, eikö eilistä muisteta?
Japanin valuutan vahvistuminen johtui paljolti nk. carry tradeista. Eli lainattiin jeneissä ja tuhlattiin ne USAn, Latvian ja Unkarin (…) asuntomarkkinoilla. Muistetaanko vielä monessa maissa tapahtuneita kuplia. Aikaa niistä on noin 5 vuotta. Japani piti/ää korot keinotekoisen alhaalla ja he suojelivat vientiteollisuuden vuoksi valuuttaa vahvistumiselta. Kun kysyntä kasvaa liian suureksi niin paukut loppuvat kaikilta. Nyt maailmassa ei noille carryille enää ole tarvetta kun kaikkialla on japanilaiset nollakorot. Tämän vuoksi jeni laskee eikä jonkun poliitikkojen örinöiden vuoksi. Lainoja maksellaan pois. Ne örinät laukaisivat laskun, eivät aiheuttaneet sitä. Jeni lienee heikkenee tuonne normaalille tasolle eli 120-140 paikkeille muutaman poukkuilun kautta.
TA:sta
En minä ainakaan yritä olla oraakkeli, vaan tarkastelen markkinatilanteita todennäköisyyksien pohjalta. Nyt on takana kolmisen viikkoa laskua – tästä ei kai ole erimielisyyttä? – josta tosin kaksi viimeistä päivää USA:ssa ja viimeisin Euroopassa katkesi reippaaseen nousuun. Treiderin ja kenen tahansa ostamista suunnittelevan sijoittajan kysymys on, jatkuuko trendi ylös vai ei? Tullaanko edellisiä pohjia alemmas? Ei näihin kenelläkään satavarmoja vastauksia ole, ja niin ostaminen kuin ostamatta jättäminen sisältää riskinsä. Päätös on kuitenkin tehtävä viimeistään sillä sekunnilla, kun sisään menet. Samoin, kun sieltä olet tulossa ulos.
Tiedät, ettei ajoituksen oikea-aikaisuudesta ole varmuutta, voit tehdä vain erilaisia skenaarioita ja arvioida todennäköisyydet. Olen harrastanut liki 40 vuotta raviurheilua, ja totopeli opettaa ymmärtämään todennäköisyyksien roolin sijoittamisessa – jonka luonteista toimintaa ravipelaaminenkin on.
Ihan sama se on yhtiöiden tulevaisuudenkin arvioimisessa, tai osakkeiden hinnoittelun – ei kukaan niitä varmaksi tiedä, joten aina pelataan todennäköisyyksillä. Mielestäni todennäköisyys kannattavalle indeksisijoitukselle oli viikon loppupäässä riittävän hyvä, mutta varaudun olemaan väärässäkin, ja olen valmis vaihtamaan positioni tietyin reunaehdoin. Siinäkin on tietysti oma riskinsä, joka pitää arvioida aina tilanne kerrallaan. Heikki
Luodaanpa hieman piristävää ilmapiiriä
http://www.zerohedge.com/news/2013-06-08/richard-koo-honeymoon-abenomics-over