Hyvinvointivaltiomme kehitystasoa kuvaa tuotantokoneiston julkisen omistuksen osuus. Sitä on toisen maailmansodan jälkeen kasvatettu ja olemme Suomessa päässeet jo 70% suuruusluokkaan. Harva maa maailmassa pääsee samaan. Tämä luku kertoo sen, että tyypillinen suomalainen tekee työtään työpaikassa, jonka omistajaohjaus tulee osittain tai kokonaan julkisen sektorin piiristä.

Yksityishenkilöiden varallisuuden pääosan muodostaa oma asunto

Mistä tuo yksityisomisteisen osuuden pienuus oikein johtuu? Lähinnä se johtuu siitä, että suomalaiset haluavat omistaa ennen kaikkea oman asunnon, kesämökin ja auton. Ja jos on ylimääräistä, jää se useimmiten pankin tilille. Pankkien tileillä makaa lähes yhtä paljon varallisuutta kuin mitä yksityishenkilöt omistavat osakkeita tai osakerahastoja. Yksityishenkilöt eivät yleisesti ottaen omista kovinkaan paljon osakesijoituksia, eikä Suomessa enää ole niinsanottua yksityistä tuotannollista pääomaa kuin aivan nimeksi. Vain kaikkein pienimmät yritykset ovat enää yksityisessä omistajaohjauksessa. Suuria hallinnoivat julkiset eläkevakuutusyhtiöt.

Tuotantokoneiston julkinen omistus on synnytetty verotuksellisin ohjauskeinoin

Tuotantokoneiston julkinen omistus on syntynyt vähitellen. Kunnilla ja valtiolla on ollut tarvetta ja halua operoida ja omistaa terveydenhuollon, lentoliikenteen, raideliikenteen, koulutuksen, vanhustenhoidon,… ja monien muiden liiketoimintojen osa-alueita. Pörssiyhtiöiden omistajaohjausta on vähitellen siirretty julkisessa kontrollissa oleville työeläkevakuutusyhtiöille, ja samalla on verotuksellisin keinoin ohjattu yksityisomistusta pois tuotannollisista investoinneista kohti omistusasumista ja pankkitilille säästämistä. Muun muassa Juha Sipilä on kiinnittänyt tähän ilmiöön huomiota. 

Julkisen sektorin tuotannolliset omistukset on hajautettu eri instansseille

Julkisen sektorin tuotannollisia omistuksia dominoivat työeläkeyhtiöt ja julkisen sektorin palvelutuotanto. Molempien arvo lähenee oheisessa taulukossa 100Mrd€ suuruusluokkaa. Työeläkeyhtiöiden oskeomistusten arvoa seuraa tela ja se on läpinäkyvää ja niiden arvo on suurin piirtein tuo taulukon 80 Mrd€, mutta julkisen palvelutuotannon (sairaalat, vanhainkodit, koulut,…..) arvoa on vaikea arvioida. On todennäköistä, että taulukon 90Mrd€ on pahasti alakanttiin arvioitu edustaahan julkinen palvelutuotanto reilusti yli 20% suomen BKT:n arvosta. Valtionvaraoinministeriö seuraa valtion osakeomistusten ja liikelaitosten arvoa, ja nuo luvut ovat melko luotettavia. Kuntien liikelaitosten arvoa on sen sijaan vaikeampi arvioida muuta kuin summittaisesti.

Yksityisten kansalaisten finanssivarallisuudesta on olemassa tilastokeskuksella ja finanssialan keskusliitolla kohtuullisen oikeellista tietoa ja taulukon luvut ovat noilta osin suuruusluokaltaan oikeita.

Kokonaiskuva on kuitenkin selvä. Tuotantokoneiston julkinen omistus on saavuttanut merkittävän 70% virstanpylvään, ja kilpailemme maailman muiden sosialismiin suuntautuneiden valtioiden kanssa kärkisijasta maailmassa.

Julkinen omistajaohjaus onnistuu, jos ei ole suurta tarvita muutoksiin

Tuotantokoneiston julkinen omistajaohjaus ja kontrolli on Suomessa toteutettu paremmin kuin vaikkapa entisissä sosialistimaissa. Demokratiamme ja ammattiyhdistysliikkeemme toimii paremmin ja tehokkaammin. Muutoksia saadaan toisinaan aikaan, kuten nyt hetki sitten aikaan saatu sote uudistus.

Työeläkeyhtiöiden käyttämä omistajavalta on toisinaan osannut valita oikeita henkilöitä pörssiyritysten hallituksiin tekemään strategisia linjauksia ja valitsemaan tehokasta yritysjohtoa (lähinnä toimitusjohtajaa). Julkinen omistajaohjaus on osoittanut kyntensä ja tuonut lisäarvoa vanhoille vakiintuneille sektoreille kuten telakkateollisuuteen, raskaaseen konepajateollisuuteen ja metsäteollisuuteen. Julkisen sektorin omistajaohjauksesta vastaavat (virkamiehet, ammattiyhdistysliikkeet, eläkevakuutusyhtiöiden virkamiehet..) eivät kuitenkaan ole käsittääkseni tuoneet suurta lisäarvoa dynaamisille aloille kuten peliteollisuuteen tai IT alalle ylipäätään.