Jokainen prosentti jolla julkinen sektori lisää palvelujaan vähentää palkkatyön mielekkyyttä 3% verran
“YLE:n aamu TV ekonomistit” kertoivat hiljattain ettei Suomen bruttokansantuotteen kannalta ole väliä kuluttaako valtio vaiko yksittäiset ihmiset. Väite on väärä ja virheellinen. On totta että BKT:n laskemisessa on peruskoulun oppien mukaan samantekevää onko kuluttamisen tehnyt valtio (esim. aseisiin tai julkisiin palveluihin) vaiko kansalaiset. Peruskoulun talousopin mukaan on ihan sama kuka tuotoksen kuluttaa.
Käytännössä ja erityisesti Suomen tilanteessa käy aivan eri tavalla.
- Täydelliseen tulojen tasa-arvoon päässyt yhteiskunta sopii ääriesimerkiksi. Julkinen sektori kerää kaiken lisäarvon veroina ja jakaa sen sitten tasaisesti kaikille kansalaisille. Tällöin kansalaisilla ei ole enää rahallista kannustinta palvella toisiaan. Ihmiset pitäisi pakottaa työhön muilla keinoilla, olisimme jonkinlaisessa pakkotyövaltiossa. Tulojen täydellinen tasa-arvo on pakkotyövaltio. Toinen esimerkki on sotatalous. Valtio kerää kansalaisten tuottaman lisäarvon ja sijoittaa sen aseisiin. Jälleen päädytään kohti pakkotyövaltiota jossa kansalaiset joudutaan pakolla ohjaamaan työhön.
- Jos ei pakolla ohjata, niin syntyy kuitenkin paljon harrastustoimintaa. Suurin osa ihmisten aktiviteetista tapahtuu muilla kuin rahallisilla tai pakko- motiiveilla. Äärimmäisessäkin tulojen tasa-arvossa jää jäljelle paljon harrastustoimintaa ja muuta vapaaehtoistyyppistä puuhastelua, joka nousee arvoonsa. Kun ei rahaa tavoittelevassa toiminnassa ole mieltä, niin harrastustoimintaan riittää aikaa. Näin on käynyt Suomessa. Työtä tehdään vähemmän ja aikaa jää harrastuksiin.
Suomessa ollaan onneksi vielä matkan päässä pakkotyövaltiosta tai harrastusvaltiosta. Työssä käyvän tekemästä lisäarvosta ehkä noin 60-70% leikataan julkiselle sektorille. Työssä käyvälle jää noin 33%. Veroasteen prosentin nousu pienentää tässä tilanteessa työssä käyvän kansalaisen osuuden 33% -> 32%. Jos tulot olivat 1000€ niin muutoksen jälkeen käteen jäävät työtulot ovat noin 966€. Työtulot pienenevät siis noin 3%. Tässä tilanteessa Suomi on. Jokainen prosentti jolla julkinen sektori kasvattaa omaa osuuttaan vähentää työssäkäynnin mielekkyyttä noin 3% verran.
Jos palkkatyön mielekkyys pienenee, niin se tarkoittaa sitä että palkkatyön määrä vähenee ja bruttokansantuote laskee. Yllä oleva ei kerro tarkalleen paljonko julkisen kulutuksen kasvattaminen Suomen tapauksessa laskee bruttokansantuotetta. Jos julkiset palvelut ovat hyvät, niin julkisen kulutuksen kasvu vähentää hyvinvointia. Hyvää ja toimivaa ei kannata korjata – rahat menevät hukkaan. Rahat tuottaisivat enemmän hyvinvointia muualla.
Julkinen sektori tuottaa meille kansalaisille palveluita ja tulonsiirtoja. Ilmaispalvelut eivät kuitenkaan lisää työnteon mielekkyyttä, ne vähentävät sitä.
Kuvan lähde: wikimedia
Sanot “Jos julkiset palvelut ovat hyvät, niin julkisen kulutuksen kasvu vähentää hyvinvointia”
Myös päinvastainen on totta: Jos julkiset palvelut ovat huonot, niin niiden parantaminen lisää hyvinvointia. Pienelläkin rahalla saadaan silloin suuri parannus.
Tietyt työt on tehtävä, riippumatta siitä, tekeekö sen julkinen, tai yksityinen puoli. Esimerkkinä katujen auraus, se on pakollista. Terveydenhoito, lastenhoito ym. Nämä ovat pakollisia tehtäviä, eikä sillä välttämättä saavuteta kustannusetua, että ne olisivat yksityisen suorittamia.
Julkinen valta on ottanut kansalaisista niskalenkin. Se vie niin paljon kuin pystyy ja vaatii lisää. Suuri osa kansasta elää julkisen sektorin palkalla ja päälle “iloinen veronmaksaja” propaganda. En usko, että tätä tilannetta voi korjata.