Meillä on luontainen usko auktoriteetteihin. Auktoriteetti merkitsee asemaa, valtaa ja asiantuntemusta. Jotkut auktoriteettihahmot edustavat erityistietoon käsiksi pääsemistä ja korkeatasoista asiantuntemusta. Näemme auktoriteetit luotettavampina, taitavampina ja viisaampina. Antiauktoriteetit ovat auktoriteettien täsmällisiä vastakohtia. Heillä ei ole asemaa, valtaa tai asiantuntemusta ihmisten silmissä. Kukaan ei halua olla heidän kaltaisensa. Joskus heillä on suurempi merkitys ihmisten suostuttelussa. Jotkut viestit ovat muotoa: ”Jos et halua tulla täksi henkilöksi, älä tee tätä.” Jotkut ihmiset eivät pidä auktoriteeteista luonnostaan.

Auktoriteettisymbolit

Auktoriteettien ulkoiset symbolit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: arvonimet, ulkonäkö ja statusesineet. Yksi henkilö voi olla auktoriteetti näiden kaikkien yhdistelmien kautta tai vain yhden kanssa. Se, miltä asiat näyttävät on silloin tärkeämpää kuin mitä ihmiset symbolien takana ovat. Niitä käyttämällä joku voi muokata itsensä vääräksi auktoriteetiksi, vaikka hänellä ei ole asiantuntemusta. Joskus ihmiset tekevät sen tarkoituksella ja joskus heillä ei ole aavistustakaan, etteivät he tiedä mitään.

Kumpaa uskot mieluummin kandidaattia vai tohtoria? On vaikeampaa epäillä henkilöä, jolla on suuri ja hieno titteli. Jonkin teorian ymmärtäminen ei tarkoita, että ymmärtää todellisuuden. Arvonimen saaminen ei kerro suoraan asiantuntijuudesta. Yksi yleisimmistä titteleihin liittyvistä väärinkäsityksistä on se, että ihmiset ajattelevat tutkinnon yhdellä tieteenalalla vastaavan asiantuntemusta toisilla. Palkinnon saajilla, kuten olympiakultaa saaneilla tai arvostelijoiden palkitsemila yrityksillä, on monesti auktoriteettia muissakin asioissa kuin erityisosaamisessaan.

Vaatteet, ulkonäkö ja muut ulkoiset symbolit ovat tehokkaita. Univormut, kalliit vaatteet ja kauniit ihmiset näyttävät enemmän auktoriteetilta kuin vastakohtansa . Kun ulkonäkö ei vastaa kuvaa asiantuntijasta, se vahingoittaa viestin huomioimista. Jotkut ihmiset vaikuttavat arvovaltaisilta. Kalliit kellot, autot ja muut luksustavarat auttavat heitä välittämään viestinsä. Esimerkiksi talousanalyytikot ja pankkien johtajat eivät ole yhtä uskottavia muiden silmissä, elleivät he luo kuvaa vauraudestaan. Ei ole takeita siitä, että mikä tahansa auktoriteettisymboli tarkoittaa asiantuntemusta. Eikä se tarkoita, että puuttuvat symbolit tarkoittavat sen puutetta.

Todellisia asiantuntijoita ei löydy kaikkialta

Varsinaisten asiantuntijoiden ja pseudo-asiantuntijoiden välinen erottelu seuraavissa kappaleissa perustuu mm. Nassim Talebin kirjoihin sekä James Shanteaun ja Philip Tetlockin tutkimuksiin. Lisäksi niihin on lisätty muutama oma huomio. Pseudo-asiantuntijoita on vaikea erottaa oikeista. He voivat näyttää sopivilta rooleihinsa, vaikka eivät tarjoa todellista tietoa. Heillä on hyvä maine ja referenssejä. Ei ole vaivatonta tapaa selvittää etukäteen, onko asiantuntijuus todellista. Yksi helppo tapa on tunnistaa alat joilta niitä ei löydy ja alat joilta niitä löytyy.

Joillakin elämänalueilla ei ole asiantuntijoita. Sosiaalisilla epidemioilla ei ole todellisia asiantuntijoita. Kun jonkin tapahtuman todennäköisyyttä on vaikea määritellä niin niillä ei ole eksperttejä. Kun irrationaalista käyttäytymistä on paljon, asiantuntemusta on vaikea saada. Kun jonkin tapahtuman todennäköisyys on helppo määrittää, niin sille on asiantuntijoita. Kun käyttäytyminen on ennakoitavissa, asiantuntemusta on helppo löytää.

Psykologi James Shanteaun tutkimuksen mukaan seuraavilla ammateilla ei ole asiantuntijoita: talousanalyytikot, professorit, tiedusteluanalyytikot, kliiniset psykologit ja kaikki ihmiset, jotka ennustavat ihmisten käyttäytymistä jne. Shanteaun mukaan mm. seuraavissa ammateissa on asiantuntijoita: tähtitieteilijät, palomiehet, shakkimestarit, fyysikot, kirjanpitäjät, vakuutusanalyytikot ja matemaatikot, jotka eivät työskentele empiiristen ongelmien kanssa.

Pseudo-asiantuntijoiden tunnusmerkeistä

Paras tapa erottaa oikeat auktoriteetit ja pseudo-auktoriteetit on tarkistaa heidän historiallisen pitkän ajan track recordin sen ollessa mahdollista. Ensimmäiset ovat tuottaneet parempia tuloksia kuin muut vuosikymmeniä. He eivät ole yhden onnistumisen ihmeitä. Kaikki henkilökohtainen menestys tulee mitata konkreettisin tuloksin mikäli se on mahdollista. Esimerkiksi sijoittajat, jotka ovat lyöneet indeksejä kumulatiivisesti selkeällä marginaalilla vuosikymmeniä tai pääomasijoittajat, jotka ovat auttaneet monia yrityksiä saavuttamaan suuria menestyksiä voidaan nähdä todellisina asiantuntijoina. Pseudo-asiantuntijoiden track recordit ovat useimmiten heidän itsensä luomia tai ilmoittamia. Todellisuus on usein hämärän peitossa. Monet pseudoasiantuntijat naamioituvat asiantuntijoiksi. Niillä on monia tavallisia ominaisuuksia:

• He keskittyvät enemmän ulkoisiin seikkoihin ja luovat vaikutelman itsevarmuudesta
• Heillä on vain yksi näkökulma, josta he katsovat asioita
• He monimutkaistavat asioita liikaa tai selittävät suuret lopputulokset yhdellä tekijällä
• He käyttävät epämääräistä kieltä ja tulkitsevat sanojaan itselleen jälkikäteen suosiollisesti.
• He kertovat mitä muut haluavat kuulla
• He siirtävät riskit muille ja ottavat kunnian/hyödyn suosiollisesta lopputuloksesta ilman henkilökohtaista panosta
• Heidät palkitaan itseään vastaavien typerysten toimesta

Yksi merkki pseudo-asiantuntijoista on heidän panostus ulkoisiin seikkoihin. Todellisten asiantuntijoiden ei tarvitse työskennellä imagonsa parissa. Heidän historialliset tulokset kertovat menestyksestä. Pseudoasiantuntijat luovat kuvan itseluottamuksesta. He voivat olla epävarmoja, mutta eivät paljasta sitä muille. Heillä on aina varma vastaus kaikkiin kysymyksiin. Huonoimmilla pseudo-asiantuntijoilla on korkein usko omiin kykyihinsä. Syynä tähän on se, että ihmiset, joilla on vähiten loogisia taitoja, eivät ymmärrä niiden puutetta. Jos on vaikea valita kahdesta asiantuntijasta niin kannattaa kuunnella sitä joka ei ulkoisesti vaikuta sopivalta rooliinsa. Hän todennäköisesti ymmärtää paremmin asiat, koska ulkoiset seikat eivät ole vaikuttaneet hänen menestykseensä yhtä paljon.

Pseudoasiantuntijat keskittyvät yhteen asiaan ja näkevät kaiken tämän yhden linssin läpi. Nämä ihmiset luottavat yhteen suureen ideaan, kuten sosialismiin, kapitalismiin jne. He näkevät maailman sen kautta ja hylkäävät kaikki todisteet sitä vastaan. Kun he keräävät enemmän tietoa maailmasta, heidän näkemyksensä vahvistuu, koska he etsivät vain suurta ideaansa tukevia todisteita. He näkevät asiat mustavalkoisina eivätkä harmaina. He käyttävät enimmäkseen ei tai kyllä sanoja eivätkä molempia tai mitään niiden välistä. Aidot asiantuntijat näkevät asiat harmaina ja hyväksyvät, että totuus on aina jossain keskellä. He käyttävät myös useita näkemyksiä maailmasta ja etsivät kiistää todisteita omia näkemyksiään vastaan.

Sen lisäksi, että useimmat pseudoasiantuntijat käyttävät yhtä linssiä maailman näkemiseen, he selittävät asioita yhdellä tekijällä. Lisäksi he haluavat tavisten näkevän asiantuntemuksensa niin monimutkaisena, etteivät he voi ymmärtää sitä. Näiden yhdistelmä tekee heidän vaikutuksesta ”tappavan”. Paras yksittäinen todiste todellisesta asiantuntemuksesta on kyky pitää asiat mahdollisimman yksinkertaisina, mutta ei yksinkertaisempina. Useimmilla menestyneillä ihmisillä tai yrityksillä ei ole vain yhtä syytä olla parempia kuin muut. Heillä ei voi olla etua, joka perustuu yhteen tekijään. Todelliset asiantuntijat selittävät menestyksen useilla syillä.

Kaikki sanovat vihaavansa jargonia, mutta totuus ei aina ole tämä. Asiantuntijoista tulee uskottavampia, kun he käyttävät sanoja, joita et ymmärrä. Jargonia käyttävät ihmiset, joita ei pidetä asiantuntijoina vaikuttavat tyhmiltä. Pseudoekspertit käyttävät myös epämääräistä kieltä. Sanat kuten ”saattaa”, ”ehkä”, ”voisi” ovat yleisiä. He haluavat, että heillä on mahdollisuuksia tulkita lauseitaan heidän kannaltaan hyödyllisimmällä tavalla. He eivät käytä koskaan tarkkoja lukuja, ajanjaksoja tai todennäköisyyksiä ennustaessaan tulevaisuutta. He käyttävät epäolennaisia tilastoja lisätäkseen uskottavuuttaan. Heillä on poikkeuksellisia kykyjä erityisyyden ja epämääräisyyden kääntämisessä edukseen. Yksinkertainen kieli ilman jargonia on yksi todellisen asiantuntijan ominaisuus.

He eivät ota henkilökohtaisia riskejä. Muut maksavat heidän ollessa väärässä. Heidän saavutuksillaan ei ole väliä. Ihmiset, jotka selviävät ilman rangaistusta virheistä, eivät koe epäonnistumisten tuottamaa evoluutiota joka eliminoisi heidän vaikutuksensa muihin. Monilla ammateilla ei ole huonoja puolia, kuten poliitikoilla, palkatuilla toimitusjohtajilla, yrittäjillä, jotka pyrkivät myymään yrityksensä, jne. Joissakin ammateissa on kaikki pelissä ja niissä maksetaan virheistä, kuten yrittäjillä, jotka eivät ole halukkaita myymään yrityksiään, rahastonhoitajilla, joilla on kaikki rahansa rahastoissaan, ja ihmisillä. jotka harjoittavat sitä, mitä he saarnaavat. Jälkimmäisiin ihmisryhmiin pitää luottaa ensimmäisiä enemmän.

Yksi merkki pseudo-asiantuntijasta on palkinnot, jotka on saatu vertaisryhmiltä. Palkinnot ovat merkkejä politisoitumisesta. Ne ovat merkkejä siitä, että ei puhuta mistään vaikeista aiheista, jotka ovat tarpeen asioiden eteenpäin viemiseksi. Omistusosuuden puuttuminen ja vertaispalkintojen yhdistelmä merkitsee suurta pseudoasiantuntemuksen todennäköisyyttä. Aidot asiantuntijat eivät välitä vertaistensa palkinnoista. He välittävät sidosryhmistään, kuten asiakkaistaan tai työntekijöistään, ja työnsä laadusta.

Paras tapa pseudoasiantuntijoiden haitallisten vaikutusten vähentämiseen on tunnistaa heidät. Paras tapa hyötyä asiantuntijoista on tunnistaa heidät ja uskoa heihin.

Eipä muuta,

Tommi T