Jatkan vielä hiukan viimeviikkoisesta aiheesta eli laskumarkkinan päättymisestä ainakin Yhdysvalloissa. Onko siis hyvä aika ostaa osakkeita? Pitkällä jänteellä hyviä osakkeita on tietysti aina hyvä aika ostaa, ainakin kun kyse on epäsyklisistä osinkopapereista, joita aikoo holdata pitkään – kuten konservatiivisen sijoittajan on asiaan suhtauduttava. Mutta lyhyen aikavälin onnistuneella ajoituksellakin voi kohentaa huomattavasti tulostaan. Paras ostaa halvalla, ja kurssien liike kyllä mahdollistaa sen.

Oikea ostotaite olisi ollut tietysti viime kevättalvi, mutta aina se ei ole mahdollista vaikka likviditeettipulan takia. Olen itsekin kytännyt jo jonkin aikaa muutamia osakkeita, osa niistä amerikkalaisia, mutta odottanut sopivaa notkahdusta. Kuten olen aina sanonut markkinatrendit yllättävät kestollaan molempiin suuntiin, ja tämän puoli vuotta kestäneen nousurykäyksen voima nimenomaan USA:ssa on yllättänyt osapuilleen kaikki – kieltämättä jossain määrin minutkin, vaikka osasin pitkän trendin kääntymisen nappiin ajoittaakin.

Toisaalta kurssihistoriaan perehtyneenä yllätys ei minulle mullistava ollut. Voin joskus tarkastella Piksussa rajuinta kurssisirkusta indeksitasolla, se on hyvin opettavaista. Ainakin 1970-luvulta löytyy uskomatonta vuoristorataa. Siihen paneutunut osaa varautua kaikkeen.

Lyhyellä tähtäimellä odotan kuitenkin kursien sukeltavan lähiaikoina reippaamman korjauksen. Keskipitkä trendi on tulkintani mukaan jo kääntynyt, vaikka hyvän nousun päälle taite voi viedä aikansa. Mutta kun kurssit eivät pääse ylemmäs, putoava trendi kiihtyy äkkiä alas – ja media ja analyysit turpoavat taas huolista ja pirunmaalaajista. Järjen ääntä sieltä on aika turha hakea.

Jos kp-trendi on taittunut, sen pohja kopsahtanee jonnekin syys-lokakuun vaihteeseen. Tämä on toki tarpeeton ennuste siinä mielessä, että markkinatilanteet on tulkittava reaaliajassa, jolloin on tehtävä päätöksetkin. Palaan asiaan sen ajankohtaistuessa. Mutta on ennakoimisessa se etu, että se estää tekemästä hätiköityjä päätöksiä kovin väärään aikaan markkinatunnelmien valtaamana. Se on surkein menetelmä.

Kp-notkahdus on yleensä 5-10 prosentin luokkaa, joten sitä tasoa pitää kurssien pudota ennen kuin itse painun ostoksille. Esimerkiksi SP500 pudonnee siinä tapauksessa 2100 pisteen tietämiin, luultavasti allekin. Vanhojen huippujen alla käyminen on aika tavallista pitkässäkin nousumarkkinassa – jollaisesta ei toki voi olla varma.

http://www.marketwatch.com/investing/index/spx/charts?symb=SPX&countrycode=US&time=10&startdate=1%2F4%2F1999&enddate=8%2F20%2F2016&freq=1&compidx=none&compind=none&comptemptext=Enter+Symbol%28s%29&comp=none&uf=7168&ma=1&maval=50&lf=1&lf2=4&lf3=0&type=2&size=2&style=1013

Kyttäämäni osakkeet ovat nyt ainakin sen verran raikkaasti hinnoiteltuja, etten jo fundapohjalta niihin nyt koskisi, mutta eiköhän sieltä kohta tavara halpene ostokelpoiseksi. Ja jos ei, niin sitten ei auta kuin odottaa. Ropsuja tulee kyllä, mutta hyviä ostopaikkoja ei ole yleensä monta vuodessa.

Ja kun ne sitten osuvat kohdalle, on kantin riitettävä sen hyödyntämiseen. Markkinahysteriaa, johon aina kaivetaan syyt milloin mistäkin, on vältettävä kuin kulkutautia. Sellainenhan se itse asiassa on, joskin vain psykologisella tasolla. Jos osakkeilla haluaa spekuloida, niin tämä on paukutettava kalloonsa kymmenen kilon lekalla.