Kun ilma on kirkasta (ilman smogia) näkyvät vuoret pekingin ympärillä

Kiinan talouskasvun hiipumisesta on kirjoitettu niin paljon että siitä on tullut jo ikäänkuin hyväksytty tosiasia. Ja totta onkin että talouskasvu on hitaanpaa kuin olemme tottuneet näkemään.

Inflaatio on kuitenkin nyt hidastunut ja oli elokuussa enää 2.6%, mikä on selvästi hallinnon mukavuusalueen sisällä. Näin ollen talouden kiristystoimia ei ole odotettavissa, päin vastoin käynnissä on jonkinlainen minielvytys johon kuuluu mm. verohelpotuksia pienyrityksille ja infrainvestointeja. Vienti nousi 7.2% viime vuoteen verrattuna. Mailmanlaajuisen jokseenkin hitaan talouskasvun kaudella Kiina on edelleen vahvin kasvuveturi. Kolme vuosikymmentä jatkunut nopea kasvun on kuitenkin vähitellen hidastumassa. Tuskin enää nähdään kaksinumeroisia kasvulukuja. Kiinan talous käyttäytyykin samalla tavalla kuin aikanaan Japanin ja Korean joissa nähtiin vähittäinen kasvun hidastuminen noin kolme vuosikymmentä jatkuneiden rakettinousujen jälkeen. Olisin itse asiassa enemmän huolissani ellei kasvuluvut vähitellen laskisi.

Ilmapiiri tuntuu toivekkaalta yrityksissä joissa vierailin – alkuvuosi oli hitaanlainen, mutta loppuvuodesta odotetaan parempaa. Yhden miehen otoksella "kadunmies" ei pelkää taantuvaa taloutta vaan kokee pikemminkin vapauden tunnetta (ehkä länsimaisittain ajatellen absurdi ajatus). Uhkakuvia ovat kuitenkin asuntojen pilviä hipovat hinnat suurkaupungeissa kuten Shanghai ja Peking. Kuten olemme nähneet asuntokuplan puhkeaminen saa aikaan pahaa jälkeä taloudessa. Yksityinen kulutus on vähitellen vauhdittumassa, ja nykyään on keksitty jopa kulutusluotto. 

Työvoiman saatavuudestakin on ollut huolta. Väestö onkin ikääntymässä nopeasti yksilapsipolitiikan seurauksena. Toisaalta työn tuottavuus on vielä kaukana länsimaisesta. Katuja lakaistaan käsipelillä. Meillä muistelen viimeksi nähneeni kadunlakaisijan joskus 1970-luvulla.

Paljon on siis tehtävissä ennen kuin työvoimapula todella rokottaa talouskasvua.

Sijoituksissa en kaiken kaikkiaan pidä Kiinan maariskiä juuri länsimaita korkeampana. Yritysten talouden läpinäkyvyydessä on sensijaan paljon toivomisen varaa. Kuten aina kannattaa myös pitää mielessä että kasvusta ei pidä maksaa liikaa.