Kirjoitusvuorossa: Mika Huhtamäki

Asumme euroalueen kalleimmassa maassa, jossa kolme neljästä 18–34 -vuotiaasta ei pidä nykytaantumaa enää normaalina talouden vaihteluna. Lisäksi nuoret uskovat olevansa köyhempiä kuin heidän vanhempansa samanikäisinä. Pelottava asennemuutos, etenkin kun takana on koko itsenäisyyden ajan jatkunut tasainen vaurastumisen historia. Miten tähän on oikein tultu?

Suomen menestystarina lähti liikkeelle sotien jälkeisellä nopealla teollistumisella, joka vei meidät myös lähemmäs länsieurooppalaista elintasoa. Kasvua auttoi osaltaan nationalismi, valtioiden rajojen ohjatessa kilpailua, investointeja ja kysyntää. Suomi mukautui hyvin teolliseen kehitykseen, joka näkyi yhteiskunnan vaurastumisena ja julkisen sektorin maltillisena kasvuna. Julkisen sektorin koko saavuttikin eurooppalaisen tason vasta 80-luvulla.

Teollisen kasvun loppuvaiheen kasvuloikka perustui oman aikansa disruptioon eli murroskohtaan. Muutoksen ajurina toimivat matkapuhelimet, langattomat verkot ja globalisaation tarjoamat uudet mahdollisuudet. Suomen historian massiivisin tuottavuusloikka nojasikin globaalisti järjestettyyn tehokkaaseen tuotantoon, vientiin ja lopulta myös markkinajohtajuuteen. Tämä kasvatti roimasti työn laskennallista tuottavuutta ja nopean kasvun siivittämänä Suomen julkisen sektorin koko saavutti Ruotsin tason. Lisäksi 2000-luvun vaihteessa suomalaisten elintaso ylitti ensimmäistä kertaa keskimääräisen länsieurooppalaisen elintason.

Viimeisin murros käynnistyi vuoden 2008 tienoilla, kun pankkikriisin lisäksi sekä puu-, elektroniikka- että paperiteollisuus romahtivat lähes samanaikaisesti. Taustalla vaikutti internetin myötä alkanut vallankumous joka siirsi tuottavuuden kasvun moottorin teollisesta tuotannosta kohti digitalisaatiota, sähköisiä palvelualustoja ja kuluttajakeskeisiä palveluita. Samassa kehityksessä perinteisen teollisen tuotannon tuoma kasvu alkoi hidastua, kun rajattomasti monistettavat sähköiset palvelut nostivat tuottavuuden ja kilpailun uudelle tasolle.

Murros ajoi Suomen krooniseen häiriötilaan nopeasti. Entisestä muutosajurista tulikin hetkessä uhri, jonka parantaminen ei menestyksen vuosina opituilla lääkkeillä onnistu. Talouskasvun pysähdys yhdistettynä korkeaan hintatasoon ja tulevaisuuteen pessimistisesti suhtautuvaan nuorisoon on poikkeuksellista.

Kustannustasoa pitää leikata, mutta kokonaisuudessa on kyse muustakin kuin palkoista tai työajoista. Maailma on muuttunut ja nämä temput ovatkin vain hetkellinen apu perinteiselle teollisuudelle, mutta ne eivät yksistään nosta tuottavuutta takaisin aikaisemmalle tasolle. Yhtenä ongelmana on vanhassa maailmassa raahaavat asenteet ja rakenteet, jotka hidastavat ja jopa estävät seuraavan tuottavuusloikan syntymistä. Mielestäni nyt tarvitaan yhteiskunnan läpi tunkeutuva tekemisen asennemuutos. Asennemuutos alkaa ympäristöstä, joka kannustaa yrittämiseen, innovaatioihin ja riskinottoon, mutta hyväksyy myös väistämättömät epäonnistumiset, eikä kriminalisoi menestyjiä. Ennen kaikkea nuoret tarvitsevat uskottavat puitteet, jossa omalla tekemisellä voi menestyä ja se on jopa sallittua. Asioita, jotka on helppo sanoa, mutta varmasti palkanalennuksia paljon vaikeampi toteuttaa.  

Murroksen keskelläkin perinteet, juhla ja läheiset ovat tärkeitä, nautitaan siis täysin rinnoin joulusta ja yhdessäolosta! Hyvää joulua ja menestystä sijoitusvuodelle 2016!

Lisää aiheesta muualla:

FORRESTER PERSPECTIVE: The Business Impact Of Customer Experience

Talouselämä – Suomi on euroalueen kallein maa

Kauppalehti – Suomalaiset eivät pidä nykytaantumaa enää normaalina talouden vaihteluna

Savon Sanomat – Pessimistinen nuori panttaa elämäänsä

Teknologiateollisuus / Matti Pohjola – Suomi uuteen nousuun

—

Lue Punaisen mukin blogia.