Palvelualojen työnantajat PALTA vaatii, että valmisteilla olevaan julkisten palveluiden hankintalakiin tulee seuraavat muutokset:

1. Kuntien omistamille yhtiöille ei saa antaa mahdollisuutta kilpailla avoimilla markkinoilla samalla kun ne toimittavat palveluitaan ilman kilpailutusta omistajatahoilleen.
2. Kuntien hankintojen viranomaisvalvonta tulee siirtää pois kunnilta itseltään. Kilpailu- ja kuluttajaviranomaiset ovat riippumattomampi taho.

Nyt valmistuneen mietinnön mukaan kuntien omistamille yhtiöille avoimille markkinoille myynnin määrä saisi olla 10% liikevaihdosta  samalla, kun ne toimittavat palveluitaan ilman kilpailutusta omistajatahoilleen.

– Mikäli lakiehdotus tehdään mietinnön mukaisesti, julkinen sektori saisi vääristää kilpailua markkinoilla entiseen malliin ja maksaa mahdollisesti ylihintaa sidosyksikkönsä tuottamista palveluista. Tämä ei olisi yhteiskunnan varojen tarkoituksenmukaista ja tehokasta käyttöä.  Suomessa markkinat ovat niin pienet, että linjaus aiheuttaisi edelleen merkittäviä paikallisia markkinahäiriöitä ja vaikeuksia erityisesti pk-yrityksille. Sidosyksikön ulosmyyntiä ei pitäisi sallia lainkaan, sanoo PALTAn toimitusjohtaja Riitta Varpe.

Yksityisillä ja julkisomisteisten yhtiöillä pitäisi olla samat ja oikeudenmukaiset pelisäännöt.

– Mikäli kunnan omistama yhtiö päättää tuottaa palveluita myös avoimille markkinoille, ei sillä saisi enää olla ilman kilpailutusta yksinoikeutta tuottaa verovaroin kustannettuja palveluita, Varpe toteaa.

PALTA esittää myös, että julkisten hankintojen viranomaisvalvontaa on tehostettava nykyisestä. Kilpailu- ja kuluttajavirastolle on annettava laajat valtuudet valvoa julkisten hankintojen lainsäädännön noudattamista.

Kuntien itsehallinto ei ole peruste omavalvontaan. Omavalvonta ei ole paras mahdollinen ratkaisu silloin, kun hankintasääntelyä rikkova viranomainen saattaa itse hyötyä hankintasääntelyn rikkomisesta veronmaksajien kustannuksella.

– Ei ole oikein, että julkisiin hankintoihin liittyvistä rikkomuksista jäisi kiinni vain, jos yritys haastaisi viranomaisen oikeuteen. Tähän ei yksinkertaisesti pienillä yrityksillä ole resursseja ja toisaalta se johtaisi hankinta-asioiden lisääntymiseen oikeusasteissa, Varpe sanoo.

Kilpailuviranomainen valvoo jo nyt, etteivät kunnat riko kilpailulain säännöksiä esimerkiksi kilpailun vääristämisen kiellosta. Sama taho voisi valvoa viranomaisten pysymistä niin kilpailu- kuin hankintalainkin asettamissa raameissa. Tehokas valvonta vähentäisi jo nyt ruuhkaisen markkinaoikeuden työkuormaa. Hankintalakiin olisi siis lisättävä valvontaa koskeva pykälä, ja varattava valvonnan edellyttämät resurssit valtion budjettiin, Varpe sanoo.

Hallitusohjelman linjaukset näkymään hankintalaissa 

Hallitusohjelmassa on kirjaus hankintojen tavoitteesta, että 5 prosenttia julkisista hankinnoista olisi innovatiivisia hankintoja. Tavoite on tahdonilmaus julkisen sektorin uudistamisesta sekä uusien tuote- ja palvelukonseptien synnyn ja kasvun tukemisesta Suomessa. Hankintalain kaavailuissa ei kuitenkaan konkretisoida tätä tavoitteita vielä riittävästi. 

– Hankintalaissa tulisi velvoittaa hankintayksikkö perustelemaan, miksi hankitaan perinteinen ratkaisu, mikäli hankintaa aiotaan tehdä vanhalla kaavalla. Tällä tavoin ohjattaisiin julkinen sektori miettimään vaihtoehtoja, jos halutaan uudistaa toimintoja ja luoda uusia tapoja palvelujen tuottamiseen, toteaa Varpe.

Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausuntoja hankintalain kokonaisuudistuksen valmisteluryhmän mietintöön, joka sisältää esitykset uudeksi hankintalaiksi. Lainvalmistelutyön taustalla on EU:n hankintasääntelyn uudistus. Direktiiviuudistuksen tavoitteena on julkisten hankintojen yksinkertaistaminen ja joustavoittaminen, menettelytapojen selkeyttäminen, PK-yritysten aseman parantaminen sekä julkisiin hankintoihin liittyvän valvonnan tehostaminen.