Laatuyrityksistä
Laatuyrityksistä puhuttaessa on muistettava, että tällöin hinnalla ei ole vielä merkitystä. Tässä kirjoituksessa ei mietitä sitä milloin jotain yritystä kannattaa ostaa tai myydä vaan mitä laatuyritys käsitteenä tarkoittaa. Laatuyrityksen määrittäminen on aina jossain määrin tunnepohjainen arvio, koska ihmisillä on asiasta erilaiset näkemykset. Tässä kirjoituksessani keskityn omiin näkemyksiini laaturyrityksistä. Joillakin toisilla on varmasti omansa. Mielestäni laaturyrityksillä on suurin osa seuraavista ominaisuuksista:
-
Kehittää liiketoimintaa pitkällä aikavälillä
-
Selkeästi ymmärrettävä ansaintamalli
-
Vähäinen pääomariippuvuus
-
Hyvä hinnoittelukyky
-
Hyötyminen megatrendeistä
-
Hyvä taloudellinen tilanne
-
Ei tuhlaa resurssejaan
-
Hyvä johto
-
Ei ole riippuvainen yhden omistajan oikuista
Kirjoitukseni on tarkoitus pitää suhteellisen lyhyenä, jotta kaikki jaksavat sen lukea. Tästä aiheesta voisi joku kirjoittaa kirjankin. Seuraavissa kappaleissa käsittelen jokaista ominaisuutta hieman tarkemmin.
Liiketoiminnan kehittäminen pitkällä aikavälillä
Laatuyritykset toimivat ennen kaikkea luoden pitkällä aikavälillä kannattavaa tuloskasvua. Ne eivät harrasta kvartaaliajattelua. Tämä tarkoittaa sitä etteivät ne esimerkiksi maksa pidemmällä aikavälillä kaikkia voittojaan omistajille vaan investoivat niitä oman liiketoimintansa kehittämiseen. Korolle korkoa -ilmiö toimii laatuyritysten hyväksi eikä niitä vastaan. Päätöksiä ei tehdä lyhyellä aikavälillä miettien pörssikursseja. Laaturyrityksen tuloskasvu tapahtuu myös kasvattamalla liiketoimintaa eikä pelkästään tehostamalla sitä.
Selkeästi ymmärrettävä ansaintamalli
Pankit ovat erittäin hieno esimerkki ymmärrettävästä ansaintamallista. Ihmiset ja yritykset tallettavat rahaa pankkeihin ja ne saavat siitä hyvästä pankin maksamaa korkoa. Talletuksien seurauksena pankit voivat lainata suuremmat rahasummat eteenpäin. Ne saavat eteenpäin lainatusta rahasta palkkioina paljon suuremmat korot kuin mitä ne talletuksista maksavat. Tämän ansaintamallin lisäksi pankit saavat rahaa mm. rahastopalkkioista. Ansaintamallin pitää olla niin yksinkertainen, että jopa apinat voivat toimia toimitusjohtajina. Tämä siitä syystä, että jossain vaiheessa joku apina tulee sellaisena toimimaan.
Vähäinen pääomariippuvuus
Vaikka nykypäivänä pääomaa saa erittäin halvalla niin siitä riippuvaisuus ei ole hyvä asia. Nykyinen rahan halpa hinta ei tule jatkumaan hamaan tulevaisuuteen saakka. Yksi hyvä merkki vähäisestä pääomariippuvuudesta on korkea oman pääoman tuotto (ROE) joka löytyy lähes jokaisesta osavuosikatsauksesta ja tilinpäätöksestä. Korkea ROE on merkki vähäisestä pääomariippuvuudesta. Tätä asiaa kannattaa tarkastella riittävällä aikavälillä, koska lyhyellä aikavälillä lukuja on helppo vääristää eri tavoin.
Hyvä hinnoittelukyky
Hyvällä yrityksellä on kykyä hinnoitella tuotteitansa. Hinnoittelukyky voi olla seurausta monista asioista. Yksi niistä voi olla hyvä brändi. Hinnoittelukyky voi myös perustua yrityksen toimimiseen vähän kilpaillulla alalla, jolle tulemiseen on mahdollisille kilpailijoille suuret esteet. Näiden kahden edellämainitun asian lisäksi mm. patentit toimivat hyvän hinnoittelukyvyn takeena. Hinnoittelukyvyn on syytä olla pitkäikäinen.
Hyötyminen megatrendeistä
Laadukkaiden yritysten liiketoiminnat hyötyvät megatrendeistä. Niitä ovat mm. raaka-aineiden tehokkaampi hyödyntäminen, kaupungistuminen, energiatehokkuus, iso data, työpaikkojen korvaaminen automaatiolla ja monet muut. Mitä useammalla megatrendillä yritys pystyy ratsastamaan sitä paremmin se tulee pärjäämään. Megatrendien kesto on useita vuosikymmeniä ja siten niiden hyödyntäminen parantaa mahdollisuuksia kasvattaa liiketoimintaa pitkän aikaa. Megatrendit vaikuttavat myös toiseen suuntaan eli joidenkin liiketoimintojen häviäminen vaikuttaa negatiivisesti jonkin yrityksen liiketoimintaan. Tällainen asia on mm. langaton tiedonsiirto joka vähentää paperinteon määrää.
Hyvä taloudellinen tilanne
Laatuyrityksillä on hyvä taloudellinen tilanne eikä niillä ole pelkoa mennä konkurssiin. Näiden yritysten tulokset ovat jatkuvasti noususuunnassa ja nousevat liikevaihdon noustessa. Liikevaihdon nousu ilman tuloksentekokyvyn nousua ei ole hyvä asia eikä johda taloustilanteen paranemiseen. Osakkeen osingonkasvu ei myöskään ylitä tuloskasvua pidemmällä aikavälillä kovin suurella marginaalilla. Hyvän taloudellisen tilanteen omaava yritys on nettovelaton. Sillä on enemmän pääomia kuin velkaa. Näitä pääomia on mahdollisuus käyttää järkeviin investointeihin kuten strategisiin yritysostoihin. Laatuyrityksellä on kassassa rahaa odottamassa hyviä tilaisuuksia kasvattaa liikevaihtoa ja tulosta. Hyvän taloudellisen tilanteen omaavalla yrityksellä voi olla velkaa, mutta sen korot ovat suhteellisen pienet. Laatuyritykset käyttävät pääomiaan huonojen yritysten hyvien liiketoimintojen hankintaan silloin kun muilla on vaikeaa.
Laatuyritys ei tuhlaa resurssejaan
Laatuyritys käyttää järkevästi rahaa ja muita resurssejaan. Tällainen yritys ei omaa sellaista liiketoimintaa joka tuottaa jatkuvasti tappiota. Mikäli tällainen liiketoiminta tuhoaa pääomaa pitkällä aikavälillä, luopuu laatuyritys siitä mahdollisimman nopeasti. Laaturyritys pitää hyvää huolta työntekijöistään, mutta ei maksa heille liikaa palkkaa. Laatuyrityksellä on oikeudenmukaiset palkitsemisjärjestelmät. Se palkitsee hyvästä työstä sekä johtoa että muitakin työntekijöitä. Laatuyrityksessä ei myöskään pidetä turhia työntekijöitä mikäli heille ei löydy hommia.
Laatuyritys ei rakenna kallista pääkonttoria vain sen takia, että sellainen on muillakin. Mitä pahemmassa paikassa pääkonttori on sitä varmemmin johto ja omistajat keskittyvät rahantekoon. Tämä on järkevää resurssienhallintaa. Pääkonttori ei sisällä mitään luksusta vaan on vain sille varattua käyttöä varten. Yritysjohtajille ei luoda suurempaa luksusta kuin tavallisille työntekijöille. Laatuyritys ei myöskään hanki uusia toimitiloja mikäli niille ei ole todellista tarvetta.
Laatuyritys ei maksa liikaa osinkoja. Niiden maksaminen ei saa vaarantaa yrityksen taloudellista tilannetta. Osinkojen maksaminen pitää olla sellaisella tasolla, että yrityksellä on varaa tehdä järkeviä investointeja tarpeen niin vaatiessa. Yritys ei maksa pidemmällä aikavälillä läheskään kaikkea tekemäänsä osakekohtaista tulosta osinkoina omistajilleen. Yritys ei missään nimessä ota velkaa pystyäkseen maksamaan osinkoja enemmän omistajilleen. Tällainen yritys tuhoaa mahdollisuudet osakekohtaisen tuloksen kasvattamiseen.
Hyvä johto
Hyvän johdon hahmottaminen on erittäin vaikea asia. Me joudumme tekemään tästä asiasta arvion joka ei perustu mihinkään absoluuttiseen faktaan. Ainut tapa tuntea hyvä johtaja on työskennellä hänen alaisuudessaan riittävän pitkään. Kaikki muut arviot perustuvat aina enemmän tai vähemmän tunteisiin ja ne voivat johtaa meidät metsään. Tärkein yksittäinen henkilö yritykselle on toimitusjohtaja. Hyvä johtaja saa yrityksen menestymään. Tämä on itsestäänselvyys. Se mikä ei ole niin selvä asia on se kuinka toimitusjohtaja on vaikuttanut yrityksen menestykseen. Toimitusjohtajan tuoma menestys voi olla muista asioista kiinni kuin itse henkilöstä. Esimerkiksi ylivoimaisen tuotteen tuominen markkinoille toimitusjohtajan tullessa yritykseen voi johtaa yrityksen menestykseen ilman hänen panostaan. Uudelle johtajalle pitää antaa muutama vuosi aikaa saavuttaa menestystä. Hänelle pitää antaa muutama vuosi aikaa saavuttaa menestystä. Onnistuneet toimitusjohtajat pysyvät talossa hyvin pitkään ja heidät voi tunnistaa siten, että vertaa heidän palvelusvuosiaan ja yrityksen menestystä muihin saman alan yrityksiin samalla ajalla.
Hyvän johdon tunnistaa myös siitä ettei se maksa itselleen liian suuria palkkoja tai tarjoa itselleen mahdollisuuksia rikastua mm. optiojärjestelmällä osakkeenomistajien kustannuksella. Johdon liian suuret palkat ovat korruptoiva esimerkki alaisille. Tämä johtaa ennen pitkää liian suuriin palkkoihin myös alemmilla portailla. Hyvä johto panostaa myös omia rahojaan yritykseen, jossa on töissä. Hyvä johto myöntää omat virheensä osakkeenomistajille niitä tehdessään. Hyvällä johdolla on myös nollatoleranssi epärehellisyyttä kohtaan. Näiden kaikkien edellämainittujen asioiden hahmottaminen on vaikeata. Ei ole olemassa mitään yksittäistä viisastenkiveä.
Riippumattomuus yhden omistajan oikuista
Laadukas sijoituskohde ei ole yleensä riippuvainen yhden omistajan oikuista. Tästä saattavat poiketa yritykset, jotka ovat olleet yhden suvun hallussa erittäin pitkään eli monen sukupolven ajan. Riippuvuus yhdestä omistajasta voi olla kohtalokas, koska pahimmillaan yksi omistaja voi toimia ajatellen ainoastaan omaa hyötyään unohtaen muiden omistajien edut. Tämä tapahtuu yleensä maksattamalla osinkoja enemmän kuin mitä yrityksen kannattaisi maksaa. Toinen mahdollisuus on se, että esimerkiksi valtio-omisteiset pörssiyritykset voivat pahimmillaan toimia osakkeenomistajien etuja vastaan poliittisten päämäärien vuoksi.
Laatuyrityksiä Helsngin pörssistä
Oma näkemykseni on se, että laatuyritysten määrä kotipörssissämme on tusina. Näistä yrityksistä on kaksi mielestäni yli muiden ja ne ovat Kone ja Sampo. Nämä ovat selkeästi edellä muita mielestäni. Se myös näkyy niiden pörssikursseissa. Seuraavaan ryhmään kuuluvat mielestäni Orion, Nokian Renkaat, Wärtsilä, Outotec, Nordea, Olvi, Huhtamäki, Konecranes, UPM ja Vacon. Viimeksimainittu on tosin poistumassa piakkoin pörssistämme mikä on sääli. Tällä hetkellä näkisin muiden yritysten laadun olevan jo riskirajoilla sen suhteen, että kannattaako niitä edes harkita sijoituskohteina. En tosin seuraa ihan kaikki kotipörssimme yrityksiä, joten joku on saattanut unohtua.
Toivon hyvää keskustelua tämän kirjoituksen pohjalta. Kysyisin samalla, että mitä ominaisuuksia mahdollisesti unohdin? Lisäksi tiedustelisin sitä ovatko kaikki mainitsemani laatuyritykset oikeasti laadukkaita ja mitkä yritykset mahdollisesti unohdin listalta?
Tämä kirjoitus on suhteellisen pitkä, mutta lyhyesti on hyvin vaikea kirjoittaa aiheesta. Toivottavasti kaikki lukemaan aloittaneet pääsivät loppuun asti.
– Tommi Taavila
Laatuyhtiö on mielestäni myös
Laatuyhtiö on mielestäni myös sampo.
Laatuyhtiöistä
Sampo löytyy kirjoituksesta hieman tuon pitkän litanian yläpuolelta yhdessä Koneen kanssa, koska ne ovat mielestäni vielä hieman muita laatuyhtiöitä edellä.
t. Tommi
Omat yhtiöt
Heti aluksi pakko kehua että hyvä kirjoitus. Omat yhtiöt joita omistan ovat kone, nordea, tikkurila, sampo, nokian renkaat ja lisäksi elektrobit ja cargotec spekulasiivisina. Rahastoina suomen ja ruotsin superrahastot.
Hyvä yhtiö, huono sijoitus
Keskustelun avaaja toteaa heti kättelyssä, ettei hänen tarkoituksenaan ole pohtia, milloin jotain yhtiötä olisi syytä ostaa tai myydä osakesalkkuun. Sijoittajan kannalta hyvän yhtiön löytämisellä on merkitystä vain siinä tapauksessa, että sen hyvyys tarkoittaa vakautta markkinoilla – sen omistajuus tuo turvallisuutta, sillä sen arvo ei voimakkaasti vaihtele. Hyvä yhtiö ei tarkoita samaa kuin hyvä sijoitus. Inderesin kestosuosikki, hienosti johdetuksi yhtiöksi kehuman Nokian Renkaiden pörssitaival ei ole ollut viime aikoina hyvä. Vuodessa osakkeen arvo on pudonnut -34,58% ja viimeisen kuukaudena aikana -8,41%. Nordnetin bolgeissa hehkuttama yhtiö on varmaan hyvä yhtiönä, mutta ei ole ollut sijoituskohteena. Yhtiötä seuraavilla sijoittajilla oli hyvissä ajoin selvillä Venäjän lisääntyvät ongelmat autonmyynnin takkuiluineen. Minulla ja monilla muilla sijoittajilla ei ollut vaikeuksia luopua Nokian Renkaiden omistamisesta ennen kuin osake valui tappiolle.
Sampo on toista maata, sillä siihen ei ole kohdistunut mitään sellaista ulkoista uhkaa, joka saisi osakekurssin valumaan. Viimeisen viikon -5,74%:n pudotuksesta huolimatta vuosituotto on varsin kelvollinen +7,15%. Mikään ei estä osakkeiden arvon alenemista aika ajoittain, kun yhteinen pulkkamäki alkaa – eilen Sammon osake halpeni kerta heitolla -3,48%, mikä ei tietenkään ollut Sammon vika. Myös Nordea on erittäin vahva ja hyvää osinkoa maksava yhtiö. Vaikka osake on halventunut kolmessa kuukaudessa -10,07%, niin vuoden tuotossa ollaan himpun verran pinnan yläpuolella +2,45%. Itse ostin Noreaa viime vuonna 9,1€:lla, möin puolet pois 11€:lla ja loput puolet 10,1 €:lla – vain sen vuoksi, että halusin lisää käteistä markkinariskin noustessa.
Tuskinpa kukaan yhtiönä moittii myöskään Konetta. Vaikka viimeisen vuoden aikana osake on mennyt alaspäin -4,80%, niin mitään rommausta ei ole näköpiirissä. Kun irtaudumme hyvistä ja vahvoista yhtiöistä ja lähdemme mainitsemiisi spekulatiivisiin yhtiöihin, niin riskit suureen heiluntaan kasvavat. Esimerkiksi Garcotec on pudonnut vuodessa -22,78% ja viimeisen kuukauden aikanakin -20,89%. Spekulatiivisuus myös kannattaa, mikäli mutu-tuntuman lisäksi löytää potentiaalisia nousevia yhtiöitä. Omistamasi Elektrobit on noussut huminalla vuoden aikana ja taulussa on komeat +77,85%. Mikä on noiden kahden spekulatiivisen yhtiön ero? Niitä on varmaan paljonkin, mutta sijoittajan kannalta ratkaisevaa on ollut se, että Garcotec on kvartaaleittain antanut tietoa heikosta kehityksestä ja lähitulevaisuuden näkymistä. Tämän vuoden toisen kvartaalin tulos oli odotetun huono Kalmarin ylimääräisten kustannusten vuoksi. Elketrobitilla oli sen sijaan hyvää kerrottavaa, ja sen kannattavuus oli konsensusennusteita parempi Automotive-liiketoiminna vetämänä.
Valtaosa sijoittajista pyörii suomalaisissa yhtiöissä, niistä saamme toki helposti tietoa ja ne tuntuvat tutuilta. Hyvää sijoitusta etsivän on kuitenkin syytä kysyä, olisiko syytä lähteä kauemmaksi kalaan, kun kotimaan rannoilla kalojen koko vain pienenee. Isojakin kaloja tosin on nähty – Nokia oli meidän turvallinen ryhävalaamme, mutta ei ole enää. Eräs tuttuni omistaa Nokian osaketta, jota hän osti aikoinaan 62€:n hinnalla. Nokia oli tuolloin myös hyvä yhtiö. Muuten olen sitä mieltä, että Nokia on tänään hyvä yhtiö.
sijoittamisen aikavälit
Moi.
Tässä kirjoituksissa oli tarkoitus käsitellä laatuyrityksiä eikä sitä millä hinnalla niitä kannattaa ostaa. Laatuyritykset tarkoittavat hyviä pitkän ajan sijoituskohteita ja usein niiden hinnat ovat muita korkeampia juuri sen takia. Niillä on paljon yhteisiä tekijöitä ja ehkä suurin yksittäinen laatutekijä suuressa kuvassa on niiden kyky kehittää liiketoimintaa pitkällä aikavälillä, joka tarkoittaa nimenomaan kannattavaa tuloskasvua. Seuraava lause "Sijoittajan kannalta hyvän yhtiön löytämisellä on merkitystä vain siinä tapauksessa, että sen hyvyys tarkoittaa vakautta markkinoilla "pitää paikkansa vain siinä tapauksessa, että se tarkoittaa omistajan saavan pitkällä tähtäimellä suurempaa kassavirtaa joka on seurausta tuosta vakaasta tuloskasvusta. Osakekurssin vähäinen heilunta ei automaattisesti tarkoita laatuyritystä, vaikka usein laatuyritysten kurssit ovatkin vähemmän heiluvia kuin muiden. Lyhyen aikavälin hintamuutokset osakekursseissa ovat lähinnä heiluntaa, joten niitä ei juuri kannata noteerata puhuttaessa pitkän aikavälin sijoituksista joita juuri laatuyhtiöt ovat. Suuremmat heilahtelut luovat enemmän mahdollisia ostopaikkoja laatuyrityksille ja ovat siten pitkäjänteisen sijoittajan parhaita ystäviä. Ilman näitä heilahteluja on hyvin vaikea saada ostettua laatuyritysten osakkeita kannattavaan hintaan.
Kun puhutaan sijoittamisesta niin aikavälin pitäisi mielestäni olla vähintään kymmenen vuotta. Silloin sijoituskohteiden laatu alkaa väistämättä näkymään. Näkisin sinulla olevan tällä hetkellä liian lyhyt perspektiivi sijoituskohteisiin, ainakin tuossa vertailussasi. Lyhyen ajan spekulointi tulisi aina erottaa sijoittamisesta ja minulla on sen sisäistämisessä ollut aina hieman ongelmia. Laatuyritykset ovat erinomaisia sijoituskohteita oikealla hinnalla lyhyen aikavälin mahdollisista heilahteluista huolimatta. Nämä heilahtelut tulisi nähdä enemmän mahdollisuuksina kuin uhkina.
-Tommi
Huomasin kyllä, ettet
Huomasin kyllä, ettet kirjoittanut siitä, millä hinnalla kutakin yhtiötä kannattaa ostaa. Sijoittajan on kuitenkin syytä pohtia missä mennään, sillä pörssi elää melkoisessa aaallokossa. Minulla ei ole liian lyhyt perspektiivi sijoituskohteisiin, sillä olen hyvin tietoinen siitä, että ns. suuri sykli kestää 16-18 vuotta. Itse olen toiminut sijoittajana runsaat 20 vuotta. Tämän suuren aallon sisällä on sitten monia nousuja ja laskuja. Olemme eläneet jo tovin ns. sekulaarisessa karhumarkkinassa, jossa tuottoja on saanut paremminkin osakepoimija kuin laatuyhtiöiden holdaaja. Osakepoimijan on syytä huomioida myös pienemmät aallot, sillä pörssimerellä myrskyää joskus aika tavalla.
Erityisen tärkeäksi markkinariskin tiedostaminen kävi vuoden 2007 lopulla. Jos tuolloin täytti salkkunsa ja alkoi holdaajaksi, niin salkku on edelleen aika lailla täynnä turskaa. Tietoa talouden käänteestä oli runsaasti: USA:n ylivelkaantuminen, Euroopan alkava kompurointi jne. Tavalliselle sijoittajalle paras tapa suojata salkkua on osakepainon keventäminen. Parhaillaan Helsingin pörssi on alemmalla tasolla kuin vuoden 2011 alussa ja lähellä sitä tasoa, missä elettiin 10 vuotta sitten. Jakson aikana pörssistä on hyötynyt paremmin osakepoimija kuin laatuyhtiöiden holdaaja.
Taloussanomien mukaan Helsinki Pi -indeksi on tuottanut viidessä vuodessa +12,42%, mutta kylmien hallavuosien vuoksi seitsemässä vuodessa tappiollisesti – 40,68%. Tällaisessa kyydissä ostojen ajoituksella alkaa jo olla merkitystä. Kaiken kaikkiaan pörssin historian aikana on eletty monia 10 vuoden jaksoja, jolloin tuottoja ei ole tullut kuin osingoista. Hyvä ja vahva yhtiö maksaa hyvää osinkoa, mutta moni osinkokone on ehtinyt vuosien varrella hyytyäkin. Koska markkinariski vaihtelee suuresti, osakesäästäjän kannattaa jokaisessa tapauksessa harkita, mitä osakkeita kannattaa ostaa ja millä hinnalla.
P.S. Esitin eräistä yhtiöistä vuoden ajan tuoton, koska se oli helposti saatavilla ja verrattavissa. Vertailu osoittaa sen, että osakkeita poimittaessa on syytä keskittyä yhtiön todelliseen tilanteeseen eikä ostaa niitä vain tulevan nousun toivossa. Vuoden aikana joissakin yhtiöissä nähdyt suuret romahdukset ovat johtuneet mm. selvästi heikkenevistä markkinanäkymistä ja yhtiön laskevista tulosennusteista. Itse olen tällä hetkellä vahvasti käteisellä ja odottelen parempia ja varmempia ostoajankohtia.
Minun pointtini on se, että
Minun pointtini on se, että lyhyen ajan kurssimuutoksia ei pitäisi koskaan pitää merkkinä siitä onko sijoituskohde hyvä vai ei. Tämä kurssilasku on usein seurausta väliaikaisesta tuloksentekokyvyn laskusta. Laatuyrityksillä lasku on väliaikainen ja se luo hyviä ostopaikkoja kohtuuhintaan. Joskus tietysti käy toisin. Pidemmällä aikavälillä yrityksen pörssikurssit seuraavat tuloksentekokykyä ja laitan tähän muutamia esimerkkejä siitä paljon laatuyritykset ovat pystyneet nostamaan tuloksentekokykyään vuosien 2003-2013 välillä:
Sampo 15.0%/a
Nordea 4.5%/a
Nokian Renkaat 16.7%/a
Konecranes 15.4%/a
Wärtsilä 11.1%/a
Vacon 13.9%/a
Vähemmän laadukkaiden yritysten tuloksentekokyky:
PKC Group miinuksella/a
Atria miinuksella/a
Comptel miinuksella/a
Amer miinuksella/a
Kemira 1.6%/a
Pöyry miinuksella/a
Voimme toki käyttää myös aikaväliä 2007-2013 tai jotain muuta pitempää aikaväliä ja niilläkin suurin osa laatuyrityksistä parantaa tuloksentekokykyään, jos vertaa nykyhetkeä tähän päivään. Poikkeuksena ne, jotka ovat ratsastaneet niin sanotun supersyklin huipulla vuosina 2006-2008.
Ilman lyhyen aikavälin kurssilaskua näitä laatuyrityksiä ei saa kohtuuhintaan, joten en pidä markkinariskiä merkittävänä uhkana vaan pikemminkin mahdollisuutena mitä tulee näiden yritysten ostamiseen oikealla hinnalla. Suurin osa noista laatuyrityksistä ovat minulle vielä liian kalliita, joten en laittaisi rahojani vielä niihin. Sijoitettavat pääomani ovat sen verran vähäiset. Tiedän myös ettei historia ole mikään tae tulevasta, mutta todennäköisyydet ovat sen puolella joka katsoo enemmän tuloksentekokykyä pidemmällä aikavälillä kuin sen joka seuraa lyhyen aikavälin tuloksentekokykyä ja siitä johtuvia kurssimuutoksia.
-Tommi
Näin on
Olen kanssasi samaa mieltä. Minun pointtini oli osoittaa, että ostojen ajoituksella on aina merkitystä, olipa kohteena sitten ns. laatuyhtiö tai mahdollinen potentiaalinen nousija. Toinen pointtini oli se, että Helsingin pörssissä on koettu useita kymmenen vuoden jaksoja, jolloin tuottoja on saatu lähinnä vain osingoista – suurissa laskuissa mukana ovat kaikki yhtiöt. Markkinoiden liikkuessa kauan aikaa flättinä välillä tapahtuvine voimakkaine nousuineen ja laskuineen salkkua on syytä välillä myös suojata ja tuottoa voi saada vain osingoilla ja harkitulla osakepoiminnalla. Aina ei ole laatuyhtiöiden holdaajien kultakausi.
Kolmas pointtini on siinä, että tämän päivän laatuyhtiö ei välttämättä ole kymmenen vuoden kuluttua laatuyhtiö. Suomessa löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, miten kymmenien vuosienkin laatuyhtiö on voitu uuden johdon ja yli-innostuneiden investointien avulla tuhota. Laatuyhtiöitä ostavan kannattaa seurata yhtiöidensa menestystä. Kylmien hallavuosien laaksoissa ovat olleet parhaat ostopaikat, se on ilman muuta selvää. Neljäs pointtini on siinä, että sijoitettaessa ns. potentiaaliseen nousijaan, sijoitetaan myös laatuun: jo ostotilanteessa yhtiön täytyy olla johdoltaan, alallaan, tuotteiltaan sekä markkinoinniltaan jo lupaavan hyvässä kuosissa – sijoittaja uskoo osakkeita ostettaessa, että kyseisen yhtiön tuleva laatu ja menestys ei vielä ole hinnassa, eikä sijoittajien enemmistä ole nähnyt tätä yhtiöön "piilotettua laatutekijää". Yhtiön laadun voidaan tämän hetken tiedolla arvoida kasvavan jatkossa huomattavasti.
Potentiaalisen yhtiön onnistuessa siitä tulee tulevaisuudessa myös hyvän osingon maksaja. Sijoittajat alkavat pitää sitä uutena laatuyhtiönä, osakekauppa vilkastuu ja osake nousee. Toisinkin päin tapahtuu. Sekä Nokia, että Sanoma olivat aikoinaan oman alansa laatuyhtiöitä, jotka maksoivat myös tasaista osinkoa – Sanomaa pidettiin varmana osinkokoneena. Yhtiön tilanteen heiketessä, myös osingonmaksukyky laski, kunnes osinkoa yhtiö ei enää maksanut. Nollaosinkoon päättyi lopulta myös kännykkä-Nokian tie. Nokia on nykysessä muodossaan aivan uusi yhtiö: saappaista kännyköihin ja kännyköistä tietoliikennealaan – sen laatu on arvioitava uudelleen.
Piksun kirjoittajista Lars Stormbom on yksi niistä sijoittajista, jotka noukkivat mahdollisia nousijoita ja hän kertoo kuukausittain avoimesti onnistumisistaan ja epäonnistumisistaan. Salkku elää suhteellisen vilkkaasti, eikä Lars kuulu perinteisiin laatuyhtiöiden holdaajiin. Kukin valitsee oman tyylinsä. Lars kuuluu kyllä niihin mielinkiintoisimpiin seurattaviin, sillä hänen ostamistaan yhtiöistä on mukava ottaa selvää, minkälaiseen laatuun hän rahojaan on pistänyt – arvostan hänen avoimuuttaan suuresti. Hänellä on rohkeutta myydä myös tappiolle luisuneita yhtiöitä ja myöntää oston olleen epäonnistunut. Itse ajattelen keskitien kulkemista – etsin turvaa joistakin pitkän linjan laatuyhtiöistä, haen tuottoa hajauttamalla maailmalle globaalisti etf:illä ja noukin sulasta mielenkiinnosta yhtiöitä, jotka ovat aliarvostettuja ja joissa arvelen piilevän huomattavia tulevia tuottoja. Kaiken keskellä myönnän nöyrästi, että indeksin voittaminen ei ole aivan yksinkertainen asia.
Kiitos sinulle mielipiteiden vaihdosta – eiköhän tämä tältä erää ollut tässä!
Viilipytyn Kommentti.
Lisäisin Tikkurilan listaasi. Tikkurilalla on talous kunnossa ja sen kautta mahdollisuus kasvuun yritysostoilla, pätevä johto sekä lupaava osingonmaksu historia.
Huhtamäellä en näe nk. vallihautaa liiketoimintansa ympärillä joten markkina-osuuksien vaihtelu voi olla voimakasta.
Kiitos Kommentista.
Olet varmasti oikeassa Tikkurilan suhteen, mutta se ei ole kuulunut seurantalistalleni osittain sen vuoksi, että se on ollut itsenäinen vielä suhteellisen lyhyen ajan. Vaikka vallihauta voi Huhtamäellä olla ehkä vajaavainen niin se on edellisen finanssikriisin jälkeen onnistunut kehittämään liiketoimintaansa selkeästi eteenpäin. Huhtamäki voi olla tuon tusinan joukossa ehkä niitä viimeisimpiä laatuyhtiöitä, mutta laskisin sen mukaan. Voin olla aina väärässä myös näiden asioiden suhteen, joten ehkä sinä olet paremmin perillä asioista tuon yrityksen kanssa.
t. Tommi
laatuyhtiö
Sampo on mielestäni laatuyhtiö.
Sammosta
Sampo löytyy erikseen Koneen kanssa omasta ryhmästään, koska se on vielä luokkaa laadukkaampi Koneen kanssa kuin tusinan loput kymmenen yritystä.
t. Tommi
Stora / UPM
UPM on satsannut auringonlaskun alaan eli painopaperiin ja on Storaa enemmän eurossa kiinni. Stora on satsannut kartonkiin, selluun ja sahatavaraan. Miksi juuri UPM on "laatuyhtiö"?
UPM ja Stora
UPM on energian suhteen omavarainen, sillä on parempi johto eikä se ole samalla tavalla myynyt omaisuuttaan lyhyen tähtäimen etua ajatellen kuten Stora. Olkoonkin, että Storan myynnit ovat jo suhteellisen pitkän ajan takaa. Muun muassa Myllykosken osto oli siltä hyvää ylimääräisten resurssien käyttöä. En ole huomannut Storan toimineen yhtä hyvin, mutta olen seurannutkin sitä paljon vähemmän kuin UPM:ää. Kumpikaan yrityksistä ei kuulu suosikkeihini, mutta pidän UPM:ää parempana. Stora ei mielestäni tule hirveän kaukana perässä, mutta laadullisesti se ei ole mielestäni yhtä hyvä. Kuten jo kirjoituksen alussa totesin niin laatuyritysten hahmottaminen ei ole mitään eksaktia tiedettä, joten ei ole olemassa täysin oikeita vastauksia vaan lähinnä mielipiteitä.
t. Tommi
TOP3
Tärkeimmät kolme tekijää mielestäni ovat:
Hyötyminen megatrendeistä
Ei tuhlaa resurssejaan
Ei ole riippuvainen yhden omistajan oikuista
Tietenkin "hyvä johto" on välttämätön, mutta jotenkin se on niin itsestäänselvä vaatimus, että jätän sen pois tästä top3 listasta.
Yrittäkääpä löytää sellaisia
Yrittäkääpä löytää sellaisia firmoja Hgin pörssistä, joilla vaikkapa viimeinen 10v joka vuosi
– ROE noin 20% tai yli
– Opo kasvaa vuosittain
– Liikevoitto % noin 10 tai yli
Ei niitä kyllä montaa ole.
Ensimmäisenä tulee mieleen Kone, Wärtsilä, Orion. Seuraavana voitaisiin laittaa Tikkurila, NRE, Olvi. Sampo listalle, koska onhan se hyvä firma. Vacon poistuu pörssistä ja Nordea varmaankin ihan ok, mutta… F-Secure voisi olla listalla jos tulos kasvaisi.
Tuosta tusina listasta minä pudottaisin pois kylmän viileästi UPM, Konecranes, Huhtamäki, Outotec, Nordea.
Vielä jos laitettaisiin Lv ja EPS pientä tai isoa kasvua, niin lista taitaisi kutistua entisestään.
Laatuyhtiöistä
Mielestäni emme voi olettaa yritysten pystyvän koko ajan pitämään marginaalit yli 10%:n, koska monet ovat suhdanneriippuvaisia. Sen sijaan osakekohtaisen tuloksen kasvun suunnan on oltava ylöspäin pidemmällä aikavälillä. Oman pääoman tuoton voi tästä syystä myös olettaa välillä laskevan. Sen sijaan sen pidemmän ajan keskiarvon pitäisi olla yli 20%:ia. Sampo on listalla Koneen kanssa omassa luokassaan, vaikka jostain syystä ihmiset sen missaavatkin kirjoituksesta. Muut ovat listalla ilman mitään tärkeysjärjestystä.
Laatu ja yhtiö
Me monesti johdamme seurauksesta syyn vaikka niin ei välttämättä ole. Esimerkiksi useimmiten 'laatuyhtiöksi' mainittu Kone. Sen tulos ja liikevaihto on noussut jo pitkään, mutta onko se pysyvästä laadusta merkki tai onko se jostain muusta kuten toimialasta merkki. Kone on tehnyt useita hyvin merkittävän hyviä ratkaisuja kuten ASEAN hissiyhtiön osto 1968. Ilman tuota ostoa yritys olisi myyty tai se olisi kuihtunut pois. Tuon oston täydellinen ajoitus (ASEAn hissiyhtiö oli tehnyt jo muutaman vuoden tappiota) johtui markkinamuutoksesta ja se rahoitti äkkiä itsensä. Tuosta innostuneena yritys kieltämättä laajentui taitavasti ja rohkeasti maailmalle. yritys on ollut jo pitkään kannattava, mutta jos verrataan sitä vertaiseensa eli OTIKseen se ei ole erityisen kannattava. Yritys on ollut hyvä ja kannattava, mutta onko tämä merkki jostain kummallisesta pysyvästä laadusta mikä generoi lisäkannattavuutta myös tulevaisuudessa vai taitavasta strategian valinnasta? En tiedä. Koneella on ilmeisesti ollut hyvä herraonni, mutta miten käy heikomman johdon kanssa? Laatu on mielestäni sama kuin kilpailuetu. Hissit ovat reguloituja tuotteita ja 24/7 huoltoverkoston rakentaminen pitää kilpailijoita pois markkinoilta. Toisessa säikeessä pohdittiin harmaatataloutta ja siihenkin Kone on osallistunut säilyttääkseen määräävän markkina-aseman. Yritys tuomittiin 140 miljoonan kartellisakkoihin muutama vuosi sitten. En käyttäisi noista yrityksistä sanaa laatuyritys vaan pyrkisin analysoimaan kuinka pysyviä kilpailuetuja niillä on ja sanoisin niitä pysyvän kilpailuedunyrityksiksi mikäli niitä löydän. Koneen tapauksessa niitä voi löytää ainakin huolto-/päivystysverkostosta.