Hissukseen ylöspäin vain pörssit nakuttavat kuten olen odottanut. Selvästi paras pala keskipitkää trendiä on ilman ihmettä jo pukin kontissa, mutta ylikypsältä se ei vieläkään näytä, vaikka osa indikaattoreista vilkuttaa yliostettua. Muutama keskeinen pitkä indikaattori ei kuitenkaan ole sinne kavunnut. Alunperinkin odotin SP500:n kurkistavan jo huulilla heiluvan 2300 pisteeseen tai ylikin, ja Eurostoxx 600:n 370 pisteen tuntumaan. Sinne on yhä suunta, vaikka vauhti hiipuu. Dow Jones killuu jo maagisen 20 000 pisteen reunassa, ja eiköhän se korkata juhlan, joulupukin ja uuden vuoden kunniaksi.

Aktiivista kauppaa käyvän on syytä varautua trendin taittumiseen, mutta en ihan vieläkään sitä näe. Määrällisesti sen ei enää kaukana pitäisi olla, mutta ajankohtaa on vaikea arvioida etukäteen. Ja nousumarkkinassa nousutrendit yllättävät helposti sitkeydellään, aivan kuten laskuissa laskut.

Niin se vain on taloudessa ja markkinoilla, kuten jaksan korostaa – se, mitä pidetään ilmeisenä, ei yleensä sitä ole. Vuosi sitten ja varsinkin kevättalvella markkinan pohjatessa joka puolella vellova vankkumaton linja oli pohjaton pessimismi, pelko ja varmuus laskumarkkinan jatkumisesta. Konsensusarvio oli, että näihin aikoihin ehkä markkina pohjaa. Arvio Dow´n 20 000 korkkauksesta vuodenvaihteessa olisi heruttanut mahtavat ivanaurut.

Monet sijoittajat muistelevat kitkerästi romahdusta ja synkistelyä vieläkin, pääsemättä siitä mentaalisesti eroon. Sijoitusinstituutioiden on taas kiusallista myöntää olleensa ennusteiden kanssa karkeasti väärässä.

Itse puskin vastavirtaan taloushistorian ja markkinakokemuksen turvin. Muistutin, että pahimmassa synkkyydessä tunnelin pää on yleensä paljon lähempänä kuin useimmat kuvittelevat. Laskumarkkinat, taantumat ja tulosten heikentymiset eivät kestä ikuisesti, vaan useimmiten ne asettuvat lähelle historiallisia keskiarvoja. Tuli sitä posmottaessani aika yksinäinen olo.

Sijoittajan jos kenen on oltava oikealla tavalla optimisti. On pidettävä mielessä suhdanteiden rajuus ja lopulta varsin lyhyt kesto. Vaikeuksien puskiessa niskaan on kovin helppo kuvitella, ettei niistä ikinä päästä eroon. Mutta aina vain suhdanne kääntyy, kerta toisensa jälkeen – tietysti molempiin suuntiin.

Laskusuhdanteet ovat onneksi nousuja nopeampia. Sen muistaminen ja siihen luottaminen ei vain kaikilta suju ihan kuin Strömsössä. Erityisen vaikeaa se on, jos antautuu tunteiden ja mediahöyryn huumattavaksi.

Mutta nyt siis olemme iloisesti nousumarkkinassa, kuten minulle on ollut selvää jo hyvän aikaa. Jenkkipörsseissä se posottaa jo niin tuhdissa vauhdissa, että pitkästä trendistä on jo luultavasti osapuilleen kolmannes takana – puhun siis normaalista pari kolme vuotta kestävästä nousumarkkinasta.

Tämä on ikävä totuus niiden kannalta, jotka ovat myyneet osakkeitaan huonoon aikaan ja jahkailleet käteiskassansa kanssa iloisia uutisia, kevyttä tunnelmaa ja silti jostain ihmeen syystä puoli-ilmaista markkinaa odottaen. Tällainen sijoitusstrategia ei yksinkertaisesti toimi. Sen ongelma on, että sopivaa ajoitusta se ei löydä koskaan.

Silloin, kun osakkeet ovat edullisia – kuten viime talvena –, jarruna toimii yleinen ilmapiiri ongelmineen. Ajat ovat kamalat ja huonommaksi muuttuvat, ei uskalla ostaa. Nyt, kun ongelmat helpottavat ja makroekonomistien tankkerin ketteryydellä pujottelevat suhdannemittaritkin sojottavat ylös, osakkeet ovat kalliita, pitää odottaa.

Jälkimmäinen osa alkaa olla taas totta ainakin lyhyellä tähtäimellä. Kyllä osakkeista tosiaan tulee ostomaniassa ennen pitkää ylihintaisia. Siksi niitä ei sen aikana pidä ostaakaan. Ne on hankittava silloin, kun tuutista tunkee vain huonoja uutisia ja yleistä ahdistusta. Mutta – jos noina lyhyinä tuokioina pelkää maailmanloppua eikä usko parempaan, kannattaa sijoittaminen unohtaa.

Sen puoleen – eiväthän meiltä ongelmat ole edelleenkään kadonneet. Velkavuori? Korkojen nousu? Kiinan luottokupla? Kauppasodat? Populistien marssi vaalivuonna? Euron hajoaminen? Trump-euforian hiipuminen?

Aivan – ongelmat eivät lopu, koskaan. Joskus ne on otettava todella vakavasti, joskus ohitettava kevein mielin. Kohta sijoitusuniversumi taas velloo ongelmissa – kunhan markkinoiden into hiipuu ja trendi kääntyy joksikin aikaa alas. Tuskin siihen enää kauan menee, mutta tilapäistä sekin sitten on näillä näkymin.

Omia pelipapereita en vielä lunasta, ja nousumarkkinassa lunastusten kanssa kannattaa ylipäätään olla varovainen. Kiire sen suhteen on harvoin, koska tavallisesti keskipitkä trendi taittuu hitaasti ja graafisesti tylppänä. Kun pudotus sitten pääsee vauhtiin, on sen terävin kärki äkkiä ohi, joten ostoksien suhteen on pidettävä kiirettä. Laskumarkkinassa keskipitkät trendit käyttäytyvät tässä suhteessa käänteisesti, mutta sinänsä samalla logiikalla.

Palaan asiaan tuonnempana entiseen tapaan.