(mistä Heikki Ikonen on kirjoitellut)

Tähän mennessä tapahtunut:

Jo kymmenisen vuotta on tiedetty Stockmannilla olevan runsaasti velkaa ja niitten vastapainona kyseenalaista liikearvoa ja hulppeita kiinteistöjä (joita tuossa on kuvattu) ja heikko kannattavuus.

Kurssi on vastaavan ajan seurannut kiitettävästi lehmänhäntäindeksiä saavuttaen viime vuoden lopussa (B-osakkeella) reilun neljän euron hinnan.

Tämän vuoden ensimmäisen pörssipäivän aamulla firma tiedotti aikeistaan myydä kiinteistönsä Kirjatalon. Tätä ilmoitusta seurasi mielestäni täysin käsittämätön kurssinousu vajaaseen viiteen euroon. Koko ajanhan Stokka on talon omistanut ja sen olisi pitänyt olla markkinoitten tiedossa. En ymmärrä mitä positiivista myyntitiedossa oli. Muutaman päivän ilon jälkeen kurssi kääntyi jälleen laskuun ja oli maanantaina vain hiukan viime vuoden pohjia korkeammalla.

Omistan pienen määrän Stockmannia, koska sellainenkin käsite kuin käänneyhtiö on olemassa.  Yhden talon myymisellä ei käännettä saada, vaan ainoastaan ostetaan aikaa, joka tällä menolla kuluu loppuun kuin hiekka tiimalasista. Stockmannin pitäisi pelkän omaisuustaseen asemesta keksiä jonkinlaista liiketoimintaakin. Pelkäksi kiinteistöyhtiöksi ryhtyminen todistaa lopullisesti ainakin sen, että yhtiön johdosta ei ole yhtään mihinkään.

Eräs huomattava ongelma liittyy linkkaamaani Kemppisen arvioon. Stockmannin kiinteistöt ovat ostosparatiisin kaltaiset, mutta onko tämä maa ilman venäläisiä turisteja liian pieni markkina-alue?

Pitäisikö Stockmannin kiinteistöön sijoittaa hotelli, arvoasuntoja tai ostaisiko Trump sen?

Viimeinen vaihtoehto oli vitsi, mutta kahteen muuhunkin liittyvät suuret muutoskulut. Ilman kannattavaa toimintaa Stockmannin näkyvyys on heikko.