Menokuuri tulossa seuraavan hallituksen agendalle
Monet valtiontaloudet, Suomi muiden mukana, ovat viime vuosina eläneet yli varjojensa. Suomen valtion aikoo ensi vuonna ottaa lainaa noin 5…7% bruttokansantuotteesta. Olemme samassa tilanteessa kuin moni muu, valtio ei kykene kattamaan menojaan ja edessä on sopeutuminen.
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on herännyt tilanteeseen ja tehnyt meitä varten laajan kansainvälisen tutkimuksen siitä, minkälaisilla sopeutumistoimilla päästään parhaaseen tulokseen – kannttaako karsia menoja vaiko nostaa veroja. Tulokset ovat yksiselitteisiä.
Edessä on valtiontalouden menojen karsiminen
Yhden prosentin suuruinen valtiontalouden sopeutuminen vaikuttaa seuraavan kolmen vuoden kehitykseen seuraavasti:
- 1%/bkt suuruiset verojen korotukset pudottavat kansalaisten elintasoa ja bruttokansantuotetta ainakin 2% kun taas valtion säästökuurilla ei ole sanottavia negatiivisia vaikutuksia elintasoon (tarkempi 3 vuoden kehitys alla)
- 1%/bkt suuruiset verojen korotukset nostavat kansalaisten työttömyysastetta noin 0,5% kun taas valtion säästökuurilla ei ole sanottavia negatiivisia vaikutuksia työllisyyteen (tarkempi 3 vuoden kehitys alla)
Valtiontalouden vajeen pienentämisen vaikutus kansantalouteen (punainen: valtion 1% kulukuuri; sininen: verojen 1%/bkt suuruiset korotukset); Lähde: imf
Tutkimuksessa käytettiin kehittyneiden maiden kansantaloustilastoja, joissa valtion osuus kansantaloudesta on merkittävä ja niinpä tuloksia ei voi yleistää aivan kaikkialle. Tutkimusaineisto oli rajattu viimeiseen 30 vuoteen.
Tutkimustulokset soveltuvat erityisen hyvin Suomen kaltaisille maille joissa:
- valtion osuus kansantaloudesta on suuri ja hyvin hoidettu (pieni supistaminen ei silloin haittaa)
- valtion palkkaamien henkilöiden palkat ovat yksityistä sektoria korkeammat (IMF nosti valtion palkkakurin esiin positiivisesti talouteen vaikuttavana tekijänä kun taas infrastruktuuri-investoinneista luopuminen oli tilastojen valossa haitallisempaa)
Tulosten antama viesti ei ole yllättävä, mutta minut yllätti se, että toimintatapojen välinen ero on niin selkeä. Olisin odottanut, että verojen korotukset eivät olisi näin haitallisia. Syynä voi olla se, että verotuksen taso on joissakin kehittyneissä maissa kovaa ja talouskasvu vahingoittuu. Jokainen, hyvästäkin syystä tehty veronkorotus on silloin haitallista. Tulos olisi ollut erilainen, jos tutkimuksessa olisi ollut mukana sellaisia maita, joissa valtion osuus taloudesta on liiankin suppea.
Eräs asia kuitenkin ilahduttaa. Olemme itse olleet 90- luvulla eräs talousuudistusten mallimaa, jossa raskaalla kulukuurilla maa nostettiin nousuun. Eikä ole syytä epäillä etteikö sama toistuisi tälläkin kertaa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hallitus on rohkea ja huolehtii kansalaisten hyvinvoinnista. Verojen korotukset olisivat myrkkyä suomalaiselle yhteiskunnalle.
IMF:n aihetta koskeva tutkimus on julkaistu osana dokumenttia World Economic Outlook / October 2010
Kansainvälinen valuuttarahaston ajattelun
jota voisi nimittää IMF-ajatteluksi, perusta on se että kaikki valtion toimet ovat haitallisia koske ne haittaavat vapaita markkinoita. IMF-ajattelussa valtion tai kunnan palveluksessa olevien opettajien ja sairaanhoitajien irtisanominen parantaa talouden tehokkuutta. Jos nämä irtisanottaisiin yksityiskouluista tai –sairaaloista, talouden tehokkuus heikkenisi.
Eli ideologia määrää mikä on toimen vaikutus.
Julkisissa menoissa on suurin osa sellaisia jotka tulisi lukea investoinneiksi eikä käyttömenoiksi. Selkein esimerkki on opetus ja myös terveydenhoito, jotka vievät leijonan osan verovaroista.
Toisaalta julkisissa menoissa on myös jakopolitiikkaan kuuluvia menoja, kuten elinkeinoelämän tuet – räikein vaikka vähäinen esimerkki tästä on sikatalouden saamat markkinointiavustukset: sikatarhauksen ongelmien poistamisen sijaan tukirahoja käytetään tuotemarkkinointiin.
Muita jakopolitiikan ilmiöitä on esimerkinomaisesti Björn Wahlroosin maataloustuet tai Nokan saamat TEKES-tuet.
Nämä jakopolitiikan tuet säilyvät valtion menojen karsinnassa koska niille on vahvat puolestapuhujat.
Karsinnan kohteeksi joutuvat taas kerran puolustuskyvyttömät ja syrjäytyneet. Sellaiset, joiden kohtuullisesta auttamisesta yhteiskunta saisi pitkällä tähtäimellä suurimman hyödyn. Jos syrjäytyneiden perheiden lapsia pystytään ehkäisemään ajautumasta rikolliselle uralle, on yhteiskunnan säästöt miljoonia lasta kohden. Mutta näihin tulee IMF-ajattelun leikkaukset kohdistumaan , koska niiden kohteet ovat puolustuskyvyttömiä.
La puhuu asiaa. IFM katsoo
La puhuu asiaa. IFM katsoo ongelmaa aika kapoisesta vinkkelistä, ja itse olen erittäin tyytyväinen veronmaksaja Suomessa – yhteiskunnallista vakautta kun ei voi ostaa. Siihen pitää sijoittaa.