Miljoona on pieni luku
Nordnet on jo pitkään nostanut esille, että meitä suomalaisia pörssiosakkeen omistajia on miljoona. Mutta vasta YLEn uutisesta aloin miettiä, miten pienestä luvusta on kyse. Suomalaisia on 5,55 miljoonaa, joista 0,6 miljoonaa omistaa metsää vähintään kaksi hehtaaria. Vajaa 2 miljoonaa on veikkauksen kanta-asiakkaita.
Olen itse suhtautunut penseästi sellaiseen propagointiin, että osakkeita sopii kaikkien ostaa kaiken aikaa kaikkialta. Toisaalta vain miljoona osakkeenomistajaa on aivan liian vähän. Miksi osakkeet eivät ole suosittuja?
Vihervasemmistolla on hyvin epäselvä ideologia. Vihreät kritisoivat tal. kasvua, mutta repivät itsestään selvinä pitämiään etuuksia kaksin käsin. Nuori terve Ville Niinistö oli eduskunnan kovin taksinkäyttäjä, asia josta vihertävä media vain vaivoin kertoi. Vasemmisto lienee luopunut sosialismista, muttei ole keksinyt tilalle mitään muutakaan ideologiaa.
Sitten on tämä riski. Niin, liikenteessä on riskiä, ravintolassa juopottelussa on riskiä, elämästä ei selviä ilman riskiä. Asuntoihin liittyy suuria riskikeskittymiä. Hulppea asunto kuihtuvalla tai slummiutuvalla alueella ei ole edes riski, se on vain huono sijoitus aivan samoin kuin rahapelit. Tragikoomisinta on, että ihan erityisesti riski on toteutunut puolueitten harjoittamassa sijoitustoiminnassa niin kepun ”Nuorisosäätiön” kuin punapääoman muodossa.
Otetaanpa hiukan erilainen näkökulma. Omistan ihan kohtalaisesti USA:n, Frankfurtin, Oslon, Lontoon ja Tukholman pörsseissä noteerattavia osakkeita, minkä lisäksi Suomen pörssissä noteerattavat yritykset toimivat paljolti Suomen ulkopuolella.
Uusin juuri passini (se olisi kyllä uusittu ilman Ukrainan sotaakin), joten minä olen tarvittaessa muutamassa tunnissa pois tästä maasta, jossa Tarja Halonen, Erkki Tuomioja, Eero Heinäluoma ja Ilkka Kanerva saavat jatkaa hyvien ja luottamuksellisten suhteitten harjoittamista tasapuolisesti kaikkiin niihin maihin, joilla on yhteinen maaraja Itä-Suomen kanssa.
Suomessa asuminenkin on riski, kadulla voi esim. liukastua.
Kuvan lähde
Kun seuraa sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua sijoittamisesta, aina nousee esille samat aiheet. ”kaikki eivät voi ostaa osakkeita”, ei varmastikaan, ei niitä olekaan kaikille tarkoitettu. Esitetään kritiikkiä ja todetaan, että varallisuus aiheuttaa epätasa-arvoa ja ihan kuin sijoittamatta jättäminen ratkaisisi ongelman.
Valtaosa suomalaisista ei jaksa käyttää osakemarkkinoiden tutkimiseen ja jatkuvaan elämän kestoiseen seuraamiseen 1000 tuntia vapaa-aikaansa. Tuo aika ei edes riitä lähellekään, itse olen ainakin käyttänyt tähän harrastukseen tuhansia tunteja elämästäni vuosikymmenten aikana.
Tästä johtuen moni varmaan ei sijoita. Jos et ymmärrä edes perusasioista mitään ja et seuraa omistamiasi yhtiöitä yhtään, sijoittaminen yksittäisiin osakkeisiin voi olla arpapeliä lopputuloksen osalta. Siksi valtaosan kannattaisi aloittaa sijoittajan uransa indeksijoittamisesta. Rahat sisään ja 20 vuoden päästä käydään katsomassa, että onko osakesalkku 3-kertaistunut vai 4-kertaistunut. Jos osakesijoitukset alkavat kiinnostaa enemmän ja ymmärrät asiasta edes jotain, sitten voi osakepoimintaakin tehdä indeksisijoittamisen rinnalla.
Kukaan ei voi sanoa, että ei ole aikaa käyttää 30 min elämästään indeksisjoittamisen aloittamiseen ja sitten suoraveloituksella kk-lisäsijoitukset automaattisesti ja itse ei tarvitse tehdä asialle enää yhtään mitään.
Olen itse tehnyt oman osuuteni virheistä. -70-luvulla ei ollut indeksisijoittamista, sääntely oli heikkoa (Suomi oli villi itä) ja infl. vääristi monia asioita. Yhteen aikaan työ häiritsi harrastuksia…
”suoraveloituksella kk-lisäsijoitukset automaattisesti” ja ”Jos osakesijoitukset alkavat kiinnostaa enemmän ja ymmärrät asiasta edes jotain, sitten voi osakepoimintaakin tehdä indeksisijoittamisen rinnalla.” Nuo ovat varmaan parhaat neuvot.
Toisaalta on sellaisia kuin ”vedonlyöntiasiantuntijoitakin”. Jonkun olen jopa tuntenut, tietää Englannin liigan yhden joukkueen yhden tukimiehen isovarpaan kunnon. Sitten demaripoliitikko osti jo -80-luvulla kummilapselle osakkeita, sanoi, että yritysmaailmaa on hyvä tuntea. Sanoi sen yksityisesti, ei julkisesti…