Neljännen geen inferno
Neljännen sukupolven "matkapuhelin"verkkoa, tuttavallisemmin 4G, vaivaa eurooppalaisittain poikkeuksellinen tauti: kilpailu on kovaa. Vähän liiankin kovaa. Sijoitusmielessä sektorilla on monta toimialaa. On komponenttien valmistajia, infran rakentajia ja operaattoreita – unohtamatta tietenkään kulutustavarana olevia "matkapuhelimia", joiden ominaisuudet tulisivat olemaan kannettavalta laitteelta katsottavaksi vaikka suoraa elokuvastreamia. 4G onkin tiedonsiirtonopeuksiltaan aivan eri maailmoissa aiemman sukupolven, 3G:n laitteisiin nähden. Voiko joku polttaa näppinsä?
Ruotsalaisen Tele2 Ab:n teknologiapäällikkö Joachim Horn kertoo, että investointeihin voi upota jopa miljardeja. Miten tämän kokoluokan investoinnit valjastetaan kassavirraksi, ja sijoittajien voitoksi? Euroopan operaattorit ovat ainakin kovassa hintasodassa, kilpailijoita on kymmenittäin. Tulot putosivat keskimäärin 12 prosentilla vuosien 2008-2012 välisenä aikana. Tänäkin vuonna odotetaan rahan taonnan hiipuvan.
Mastoja nousee siellä sun täällä: espanjalainen Telefonica puuhastelee 3000 uutta 4G-tolppaa, Ranskassa käännettiin hiljattain virtakytkin päälle n. 5000 mastoon. Tässä lepää operaattorien toive: saada 4G:stä uusi tulonlähde. Ongelma on, että kuluttajan pitäisi hoksata sen olevan elämän yksi perusedellytyksistä, että voi katsoa älypuhelimen postimerkin kokoisesta näytöstä suorana vaikkapa televisio-ohjelmaa työmatkallaan metrossa seisten; sen sijaan että sen tallentaisi kotiinsa digiboksilla ja katselisi ohjelman illalla sohvalta, huurteinen kourassa, jalat rahilla vaatimattomasta 42 tuuman taulutöllöttimestä. Vivendin mies kertoo, että kuluttajat eivät hoksaa mikä ero on 3G:llä ja 4G:llä.
Yksi toimiala ainakin voittaa: infrastruktuurin teknologiatuottajat. Ruotsalaisella Ericssonilla on Euroopassa vahvat markkinaosuudet. Vaan kriisiotsikoissa enempi paistatellut Alcatel-Lucent voi kääntää suuntansa, mikäli Espanjan tolpanpystytys Telefonicalle vain onnistuu.
Eurooppalaiset toimijat polttivat kuitenkin 3G:hen aggressiivisesti rahaa, joten uusiin "umtsailuihin" ei varmastikaan ole monella varaa. On aivan mahdollista, että ainakin operaattoripuolella viikate heiluu.
Puhelinlaskut halpenee ja palvelu paranee
Noiden televerkkojen rakentaminen on hinnakasta puuhaa, mutta puhelinlaskuni loppusumma (reaaliarvo) on silti käsittääkseni pudonnut jo kolmekymmentä vuotta. Ihme että homma onnistuu ja verkosta saamani palvelu silti koko ajan paranee. Eilen juuri katselin uutiset kännykkänäytöltä ja oli kyllä ihan kliffa kokemus.
Samat terveiset kuin yllä
Kuluttajan näkökulmasta edut ovat kiistattomat, mutta heidän syytämänsä eurot palveluntarjoajalle sitten pitäisi kattaa koko infrastruktuuri, ja sitten niiden sijoittajienkin (mikä oli pointtini tuoda kirjoitus esille alun alkaen) tulisi saada hieman arvonnousua sijoituksilleen.
Eipä silti, vaikka firmoja menisikin nurin niin infra kyllä säilyy. Sen voi kaataa vain poikkeukselliset myrskytuulet. Pelipanoksia asetellessa voi käydä kuitenkin niin, ettei se oma hevonen tulekaan pääsemään koskaan maaliin saakka.
Kilpailu on kovin erilaista arvoketjun eri osissa
Verkkolaitevalmistuksessa on perinteisesti ollut kova kilpailu ja katteet tiukassa, mutta yhdistymisten myötä pian sielläkin on oligopoli. Vaikka operaattoreita on Euroopassa paljon, se ei tarkoita että kilpailu toimisi erityisen hyvin. Paikallisella tasolla on joka paikassa lopulta vain kouruallinen vaihtoehtoja, yleensä jopa vähemmän. Vaikka ARPU on laskenut, niin on teknologian kustannuksetkin ja toistaiseksi operaattorit ovat päässeet helpolla ja katteet ovat olleet työmäärään nähden hyvät. Siis väitän että jokapäiväisen leivän ansaitseminen operaattorin leivissä on vielä tänäkin päivänä erityisen helppoa. Heikkoa tulevaisuutta on ennustettu viimeiset 13 vuotta mikä on pitänyt markkina-arvot kohtuullisina ja estänyt uudelleenhullaantumisen taajuushuutokaupoissa. Hyvä niin.
Mistä tulot?
Aiheellinen kysymys onkin, että mistä riittää positiivista kassavirtaa kaikille näille toimijoille? Se on totta, että operaattoripuolella yritykset ovat klusteroituneet ryppäiksi, mutta niitäkin on kymmenittäin. Ainakin toistaiseksi kilpailu onkin jäänyt eri maiden "kotimaisten palveluntarjoajien" harteille. EU:n lainsäädäntö on ollut melko lailla aggressiivista tällä osa-alueella kilpailun vapauttamisen puolesta. Kuluttaja tästä korjaa suurimman hyödyn.
kilpailun kovuus?
Mikä olisi järkevä vähänkään konkreettinen mittari toimialan "kilpailun kovuudelle". Ehdotan, että se olisi toimialan liikevoittoprosentin käänteisluku. Ainakaan tällä mittarilla kilpailu 4G tai missään muissakaan mobiilipalveluissa ei ole kovin kovaa. Eiköhän esim. lentoliikenteen ja puunjalostuksen liikevoittoprosentit ole paljon alhaisempia -> kovempi kilpailu.
Katson tulevaan
GSMA:n mukaan tulostaonta putoaa kuluvanakin vuonna lähes 4 prosenttia. Tähän yhdistettäessä miljardien investoinnit tullaan tilanteeseen, jossa 4G:n on lähestulkoon pakko onnistua, jotta kato ei käy. Vivendin mies kertoo, että kuluttajille on luotava tarve 4G:lle.
Hienoa, että kriittistäkin suhtautumista tulee. Olen nimittäin ns. vanhan liiton miehiä. Matkapuhelimessani on tätä nykyä kyllä jo värinäyttö. Käytän puhelinta puheluihin ja tekstiviestien vastaanottamiseen ja kirjoittamiseen. Toisinaan käytän herätyskelloa, ja tarkkana miehenä tarvittaessa taskulaskimen ominaisuuksia. Hieman vajaalla 20 eurolla olen mielestäni saanut aika hyvän tuotteen, jos vaikka mustavalkea nestekidenäyttökin kelpaisi, jos hinta putoaisi vaikka vain vitosella. Mutta en minä teknologista kehitystä vastaankaan ole, sillä…
Nettidataan sitten on kotikone vaatimattomalla 100 megabitin sekuntivauhdin yhteydellä, valokuvaamista varten järjestelmäkamera. Toisin sanoen olen huru-ukko, ja usein hemmetin skeptinen, ja kartoitan tarkkaan riskianalyysit. Joidenkin mielestä turhankin tarkkaan. 🙂
Telia-Soneran tulos ylitti ennusteet
Operaattorit investoivat koko ajan uuteen kapasitteettiin olipa 3G, 4G tai nG. Kapasitteetti näyttää olevan myös aika tiukilla 3G:ssä monin paikoin. Ei tässä ole oikeastaan mitään uutta aikaisempaan. Niinkauan kuin ihmiset on valmiita maksamaan riittävästi, kilpailutilanne pysyy helppona (jota se edelleen on ja rajallisten taajuuksien, ts. luonnonlakien takia, ei voi muuttuakkaan), operaattorit takovat hyvää katetta. Hidas kasvu lännessä on usein korvattu kovemmalla kasvulla idässä tai etelässä.
Hieman esimerkkejä. Telia-Sonera:
http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/teliasoneran+tulos+ylitti+ennusteet/a938889
Vodafonen mennyttä ja tulevia ennusteita:
http://investing.businessweek.com/research/stocks/earnings/earnings.asp?ticker=VOD:LN
GSMA:n näkemykseen uskominen on kuin kysyisi EK:lta onko palkat liian korkeat tai SAK:lta onko lomapäiviä liian vähän 🙂
EBITDA margin n.37%
nettovoitto 18%. En ole lukenut GSMA:n papereita, mutta jos ne sanoo, että sektorin tulokset tippuvat tänävuonna 4% niin ei se nyt ole paljoakaan. Jos tuo 4% vuotuinen neton pienentyminen jatkuisi 10 vuotta niin edelleenkin EBITDA margin olisi huimat 25% ja nettovoitto 12%. Ei nämä ole kovassa kilpailussa toimivan yrityksen lukuja.
Valtion tulee rakentaa ainakin yksi tietoliikenteen runkoverkko
On minusta kansallinen etu, että meillä on tehokas tietoliikenneverkko. Se on kilpailukykymme, yhteiskunnan toiminnan varmistamiseksi ja jopa maanpuolustuksen kannalta yhtä tärkeää kuin tieliikenneverkko. Minusta valtion tulee huolehtia, että meillä on ainakin yksi toimiva, Suomen kattava tietoliikenteen runkoverkko ja siinä toimivat peruspalvelut (puhe- ,….)
Sen sijaan 4G tyyppisen ääreisverkon rakentamisvastuun voi minusta hyvin jättää kokonaisuudessaan kaupallisille organisaatioille. Tuo ääreisverkko on kaikkein kallein ja työvaltaisin osa televerkosta.
Tele2 raportoi huonommasta tuloksesta
Ei mennyt ihan odotusten mukaan.
http://www.bloomberg.com/news/2013-10-22/european-stock-index-futures-little-changed-before-data.html
Päivitystietoa
Vanhaan kirjoitukseen päivitys, jos sattuu osumaan enää tähän kirjoitukseen. 🙂
http://www.ft.com/intl/cms/s/0/51090f7e-538a-11e3-9250-00144feabdc0.html