Kirjoitusvuorossa J.T. Bergqvist

Useampikin amerikkalainen ja englantilainen kasvuyritysrahoittaja on ihmetellyt, miten on mahdollista, että Suomessa moni jo melko merkittäväänkin asiakastulovirtaan kiinni päässyt alkuvaiheen yritys on pystytty käynnistämään niin niukalla rahoituksella kuin meillä on tapana. Yli miljoonan tai jopa kymmenen miljoonan euron liikevaihtoon päässeistä yrityksistä moni on kaikkiaan saanut oman pääoman ehtoista rahoitusta vain muutamia satoja tuhansia euroja, jotkut jopa vain kymmeniä tuhansia.

Yhdysvalloissa aloittelevat yritykset esittelevät loistavaa ideaa, rakentavat nimivahvan perustiimin ja hakevat heti alkuun miljoonien sijoituksia joiltakin sadoista rahoittajaehdokkaista. Monet saavatkin hakemansa ja käynnistävät toimintansa intoa puhkuen vahvan kassansa turvin.

Myös Suomessa on nähty useita tapauksia, joissa on kerätty meidän mittapuussamme tukeva osakasrahoitus, saatu lisäksi mahdollisesti Tekes-tukea tai -lainaa ja lähdetty näiden turvin isohkolla käyttöbudjetilla rakentamaan maailmanmenestystä.

Mitä sitten voi päätellä vertailemalla niukkuuden mallia ja runsauden mallia? Niukan rahoituksen suuret ongelmat liittyvät tietysti siihen tuskaan, jonka jokainen alkuvaiheen yrittäjä kokee: kaikesta on pulaa. Tarvitaanko toimistotilaa, ei ole varaa uusiin tiimiläisiin, palkkoja ei ole varaa maksaa, tuote tai palvelu on kaiken aikaa melkein valmis, rahaa sen myyntiin ei ole riittävästi ja markkina tuntuu pakenevan alta. Runsauden vallitessa tilanne taas tuntuu aluksi oikeinkin mukavalta, mutta vaara piilee siinä, käytetäänkö saatua rahoitusta järkevästi ja maltillisesti vai valuuko raha ulos yrityksestä hallitsemattomasti.

Viimeaikaiseen kokemukseen perustuen voin esittää väitteen, että vain sopivassa niukkuudessa elämään kykenevät yritykset menestyvät! Amerikkalainen liikkeenjohtotiede ilmaisi tämän aikoinaan lauseella ”thinking starts when money runs out”. Lukuisat esimerkit ovat osoittaneet, että mikäli rahoitus on yrityksen kehitysvaiheeseen nähden ylimitoitettu, saa olla melkoinen taituri toimitusjohtajana, jos aikoo välttää tiimin ennenaikaisen kasvattamisen, ylimääräisen rönsyilyn, kalliit mutta tehottomat markkinoinnin hankkeet ja erilaiset etuaikaiset markkina- ja kumppanuuskokeilut.

Niukkuudessa elämään kykeneminen ei tarkoita, ettei panostettaisi kasvuun, kun siihen on varaa. Päinvastoin, jos yritys on näyttänyt kykenevänsä tekemään vaikeita valintoja ja keskittymään olennaiseen, olemaan ketterä ja luova, sanalla sanoen toimimaan huipputehokkaasti, sillä on pohjaa ottaa seuraavassa vaiheessa rohkeitakin askeleita uusille tuotealueille tai markkinoille tunkeutumisessa.

Tämäkään asia ei ole mustavalkoinen. Useat teknologiayhtiöt tarvitsevat tietysti suuria alkukehityspanoksia, ja internetmaailmassa voi nopein etenijä olla ainoa voittaja. Moni varmasti tuntee myös esimerkkejä yrityksistä, jotka riittävän tukevan alkuvaiheen rahoituksen turvin ovat päässeet vailla veitsenterää kurkulla yrittämään ensiepäonnistumisen jälkeen uudelleen, hiomaan liiketoimintamalliaan ja ansaintalogiikkaansa ja sitä kautta ponnistamaan menestykseen. Uusien yritystulokkaiden alati kasvavassa joukossa pidän näitä tapauksia poikkeuksina, jotka vahvistavat säännön.

—

Lue Punaisen mukin blogia.