Nokiasta ja vastuun kollegiaalisuudesta

 

Historiankirjoituksen vikana pidetään liikaa keskittymistä johtajiin. Kritiikki tiivistyy sutkaukseen ”Caesar valtasi Gallian – oliko kokki mukana?”

Johtajakeskeisessä tarkastelussa on kaksikin vikaa. Galliat vallataan ja menetetään legioonien avulla ja toisekseen, latteasti sanoen johtajille on sosiaalinen tilaus. Parempi olisi ehkä sanoa, että johtajat täyttävät olosuhteiden luoman aukon.

Tarkastellaanpa Suomen Gallian-retkeä. Ollila ei tuonut kännyköitä Nokian tuotevalikoimaan. Hän kylläkin päätti keskittyä niihin samalla tavalla kuin hukkuva keskittyy pelastusrenkaaseen. Jos tätä pidetään suurenakin viisautena, tehdään välttämättömyydestä hyve.

Edelleen on tavallista, että menestynyt johtaja valitsee itselleen värittömän seuraajan. Mika Tiivola valitsi Ahti Hirvosen ja Ollila valitsi Kallasvuon. Lopuksi Elop täytti oman roolinsa haukkumalla firman(sa?) tuotteet. Olihan melkoinen roolisuoritus.

Näiden kolmen miehen asemesta huomio pitäisi kohdistaa laajemmalle. Nokia menestyi, kun sen työntekijöillä oli intoa ja mahdollisuus muuttaa työnsä tulos tuotteiksi. Nokia taantui, kun jotain muuttui. Ehkä laaja matriisiorganisaatio vieraannutti ihmisiä lopputuloksesta. Ehkä laajalle jaetut kannustimet veivät huomiota liiaksi osakekauppaan. Ilmeistä on, että ei vain johto ylpistynyt, vaan myös työntekijät. Tämä näkyi hyvin vuosia kestäneessä iPhonen haukkumisessa. Onkohan kukaan Nokian työntekijä ymmärtänyt, että iPhonen haukkuminen nettipalstoilla napapiirin tuntumassa marginaalisella kielialueella oli harvinaisen typerää puuhaa.

Ylpeys näkyi myös ”analyytikoissa”. Jankattiin osakkeen olevan halpa 20 eurossa, jos kannattavuus pysyisi ennallaan. Nii-in, ja jos täti olisi setä ja lehmät lentäisivät.

______________________________________________________________________________

Suhtaudun penseästi jäljelle jääneeseen tynkä-Nokiaan monestakin syystä.

– Nokiaa johtaa siis sama hallitus, joka piti Elopia talossa. Onkohan tämä vakuuttavakin työnäyte?

– Siilasmaan huomion luulisi keskittyvän F-Secureen, josta hän omistaa 40 %.

– Kokonaisuus on hajanainen.

– Puheet patenteista ovat melkoista lööperiä. Niistä on jauhettu jo vuosikausia. Olisiko hyvä ymmärtää, että:

1. Patenteilla ei ole ollut Nokialle käyttöä.

2. Patenttien myyminen edellyttäisi Nokian vääntäytymistä niin pieniin lukuisiin kauppoihin, etten usko selän taipuvan alkuunkaan. Ajatusmaailmaltaan Nokia on sama elefantti, vain vehkeet on viety.

3. Voi epäillä, ovatko vanhat patentit ideaalisia alati muuttuvassa teknisessä ympäristössä.

2 thoughts on “Nokiasta ja vastuun kollegiaalisuudesta

  1. Nokia patenttien lisenssitulot on jo mukana Nokia pörssiarvossa

    Tunnen hieman noita mainittuja patentteja. Niiden avulla Nokia on parhaansa mukaan kaiken aikaa tehnyt tulosta minkä on pystynyt. Lisenssimaksujen tulovirta on jo mukana Nokia kvartaaliraporteissa ja ne ovat tulosvaikutuksensa kautta jo täysimääräisinä mukana Nokia pörssiarvossa. Niiden erityisarvosta puhuminen on sumutusta ihan niin kuin Juha sanot. 

    Pääosa Nokian hyvistä patenteista tehtiin jo ennen vuotta 2000 tai hieman sen jälkeen. Patentit vanhenevat 20 vuodessa eivätkä hyvätkään patentit auta enää kauan, jos ei ala tulla uusia hienoja innovaatioita. Patentitkin happanevat vanhuuttaan.

    1. Nokia

      Nokian puhelinten myynti aiheutti kumman kurssireaktion. Kurssi nousi saman verran kuin Nokia sai rahaa kaupasta. Markkinat pitivät puhelimia arvottomina ja niiden mahdollisuuksiin ei uskottu. Nyt Nokia ilmoitti käyttävänsä 1,5 vvk lainan. Tämä lainahan liudentaa osakkeiden nousumahdollisuuksia jännityksellä katson nostaako sekin Nokian pörssiarvoa. Onkohan NSN:än nousu tyrehtymässä ja puhelimetkin tuottivat vain tappitota. Seuraavasta osavuosikatsauksesta tulee mielenkiintoinen ja ehkä jotkut asiat selkiytyvät. Kaikesta huolimatta varsin selkeä ja kiva tuo WinPhone käyttöliittymä on. 

Comments are closed.

Related Posts

Yhteiskunta

2025

Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiassa kuvataan, miten pappilan torpparipariskunta luki lipevän papin kirjoittamaa uutta torpparisopimusta tyyliin ”ellei pappilan etu muuta edellytä”. Sopimus ei tuntunut turvaavan tulevaisuutta sen