Nopeat kirja-arviot ja markkinakommentti
Olli-Pekka Kallasvuo: Puhelin soi öisin
-Ei jatkoon. Neuvo: kirja kannattaisi tehdä aikajärjestyksessä. Systemaattinen jäsentely on yleensä huono, ko. kirjassa käydään läpi yhtiökokouksen, hallituksen ja tj:n tehtäviä, eivätköhän liene liian tuttuja asioita.
+Suhtautuu ihmisiin myönteisesti, ei moiti. Painotukset tosin mietityttävät, esim. Sari Baldaufista ei kirjoita juuri mitään.
Björn Wahlroos: Barrikadeilta pankkimaailmaan: eräänlaiset päiväkirjat 1952-1992
+Suosittelen, Suomen tal.historia tulee tutuksi käsitettä ”villi itä” (=Suomi) myöten. Ihmettelen vain, eikö Nallella ole ollut haamukirjoittajaa, sellaista ei mainita. Ei muuten, mutta olen itse sellaistakin tehnyt, tosin toiselle päämiehelle.
-Kirjassa esiintyy lähes pelkästään tyhmiä, epärehellisiä ja ikäviä ihmisiä. Poikkeuksia on neljä, Nallen lapset (siis myös ammuskelijapoika) ja Rouva Nalle. Lopuksi kaikki saavat itse arvata, kuka mahtaa olla kirjan kaikkein fiksuin ja filmaattisin sankari.
Hannu Rautkallio: Pohjoinen liitto — Wallenbergit ja Suomi linkki
+Tätä kirjaa suosittelen samasta syystä kuin edellistäkin, siitä oppi uusia asioita. Rautkallio on ahkera lähteitten käyttäjä.
Kahdessa jälkimmäisessä kirjassa hämmästelee verkostoitumisen määrää ja kaikissa kolmessa sitä, miten paljon kiireiset miehet matkustavat. Ehkä he juuri siksi ovat kiireisiä?
Markkinakommentti
Tuossa kommentissani kuvasin, mitä tulosjulkistuksissa olen viimeiset n. 4-5 v. ihmetellyt: hyvä tulos, mutta kurssi laskee. Aloin 15.7. miettiä, käykö nyt toisin: tulokset olisivatkin siksi hyviä, että markkinat näkevät kurssit liian alhaisina? Jossain se pohjakin nimittäin häämöttää.
Pidin Kallasvuon kirjasta. Ehkä sen takia erityisesti että odotin kuivaa juristimaista tyyliä mutta ei se sellainen ollutkaan.
Nallen kirjoituksia luen aina mielelläni ja varsinkin livenä häntä on hauska kuunnella.
Tuota kolmatta kirjaa en ole lukenutkaan mutta sehän pitää hankkia. Wallenbergit kiinnostavat kyllä. Ovathan monet parhaista sijoituksistani ”wallenbergilaisia”. Atlas Copco, Epiroc ja tietysti itse Investor.
Itse asiassa omistan ihan samoja firmoja ja sekin on hyvä ymmärtää, että W:t ovat epäonnistuneetkin monessa. Mutta kirja alkaa siis Suomen suuriruhtinaskunnan rautateitten rahoittamisella ulkom. bondeilla 1800-luvulla ja avaa itse kunkin sivistystä. Sitä jäin kaipaamaan, että W:t tuskin ovat olleet mitään Suomen ”ystäviä”, vaan rahaa on virrannut Suomesta parempiin taskuihin runsaasti. Risto Rytille ym:lle ei ollut mitään vaikeuksia myöntää W:eille monopolia samaan aikaan, kun Ruotsin lainsäädäntö sellaisen kielsi!
Mutta verkostuneita ovat olleet, ml. Englannin tiedustelupalvelu, Rothschildit, Rockefellerit ja ”kaikki” muut silmäätekevät.
Itse en lue enkä aio lukea Wahlroosin kirjoittamia kirjoja enää koskaan. Yhtä niistä yritin lukea viisi sivua kunnes tuli raja vastaan. Yleensä luen kaikki kirjat alusta loppuun saakka, mutta se oli poikkeus. Nalle on saanut paljon hyvää aikaan suomalaisille veronmaksajille, joten kaikki rispekti hänelle. Kuuntelen häntä mielelläni, mutta kirjat ovat toinen asia. Kallasvuon kirjaa en ole lukenut. Siitä minulla ei ole mielipidettä. Joistain syistä luen suomalaisia kirjoja paljon harvemmin kuin ulkomaalaisia, mutta yksi syy on ettei niitä ole läheskään niin paljon saatavilla.