Öljymatematiikka: suhteellinen ei ole aina suhteellista
Öljyn hintaromahduksen vaikutuksia arvioitaessa olen odotetusti törmännyt laskelmaan, jossa vertaillaan tilannetta Amerikassa ja Euroopassa tappioksemme. Mm. Handelsbanken toteaa markkinakatsauksessaan Euroopan hyötyvän halvasta öljystä vähemmän, koska meillä polttoaineen hinnasta suuri osa koostuu muusta kuin raaka-aineesta, ennen kaikkea verosta. Pankki toteaa:
”Öljyn hinnan putoamisen vaikutukset euroalueen kuluttajaan suhteessa amerikkalaiskuluttajaan jäävät vähäisemmiksi, sillä euroalueella energian verotus, erityisesti bensiinin verotus, on huomattavasti kireämpi. Bensiinin hinta on pudonnut USA:ssa 31 prosenttia toukokuusta, mutta euroalueella vain noin 10 prosenttia (pois lukien verot bensiinin hinta euroalueella on laskenut 20 prosenttia). Jäljelle jäävä ero verrattaessa bensiinin hintaa USA:n hintatasoon selittyy euron arvonlaskulla.”
Valuuttakurssin pehmentävää vaikutusta en kiistä – osa alennuksesta hukkuu halventuneeseen euroon, koska öljykauppa käydään muiden raaka-aineiden tapaan dollareilla. Totta on sinänsä sekin, että verotuksen vuoksi polttoaineen hinnanlasku on Euroopassa vähäisempää suhteellisesti kuin Atlantin takana.
Mutta mutta – absoluuttisesti mitattuna alennus on silti samaa tasoa. Koska polttoaineen mittarihinta on Euroopassa korkeampi, tuottaa prosentuaalisesti vähäisempi pudotus ainakin osapuilleen saman nettovaikutuksen kuin Amerikassa, kun sitä mitataan kuluttajan käteen jäävänä säästönä.
Molemmin puolin Atlanttia pumppuhinta on pudonnut parikymmentä eurosenttiä litralta. Keskimääräisen auton omistaja ja sillä liikkuva kuluttaa hinnan heilunnasta riippumatta saman verran polttoainetta niin Helsingissä kuin San Fransiscossa – lähinnä sillä erolla, että Yhdysvalloissa ajomatkat ovat tietääkseni keskimäärin pidempiä ja autotkin yhä suuriruokaisempia. Kuitenkin, jos kuluttaja ajaa sen 30 000 km vuodessa ja auto hörppää sen 6-7 litraa satkulle (tai mitä luvut ovatkin), ovat autoilijan säästöt absoluuttisesti yhtä suuret. Pari tuhatta litraa lientä maksaa nelisen sataa euroa vähemmän niin siellä kuin täällä, eli se on molemman kuluttajan absoluuttinen säästö.
Koska polttoaineen hinta ei vaikuta kuluttajan kassavirtaan (ellei hän työskentele öljyalalla), säästää hän yhtä paljon suhteessa tuloihinsa, jotka eivät Yhdysvalloissa ja Euroopassa eroa radikaalisti toisistaan. Amerikkalaisen bensalasku kyllä laskee suhteellisesti enemmän, mutta vaikutus hänen ostovoimansa kasvuun on sama kuin eurooppalaiselle. Tuo sama raha jää muuhun käyttöön molemmilla.
Valuuttakurssin vaikutus jää toki jäljelle, mutta toisaalta öljysektorin ongelmat eivät isommin hetkauta Eurooppaa kuin pankkien luottotappioina, ja ne ovat vähäiset verrattuna Yhdysvaltojen vastaaviin ongelmiin – suvaitsen olettaa Piksussakin esitettyjen argumenttien pohjalta. Joten kyllä Eurooppa kuuluu ehdottomasti alennusöljyn suuriin nettovoittajiin, vaikka pumppuhintojen prosentuaalinen lasku antaa äkkipäätä toisen käsityksen.
Eurooppa hyötyy öljyn hinnanalennnuksista enemmän kuin USA
Jos verrataan mitä bensa maksaa Euroopalle ja USA:lle maa-alueensa rajalla ennen veroja niin saman ne siitä maksaa. Ja myös hinnanalennus on sama. Ja myös hyöty. Eurooppalaisten hyöty on jopa suurempi kun täällä ei ole sitä liuskekaasua, jonka tuotanto kärsii alhaisista hinnoista.
On sitten Eurooppalaisten oma asia, jos ne haluu antaa veroina hallitukselle ison osan alennuksesta. Tuo hallitusten saama summa on sekin kansalaisten käytössä olevaa kulutusta. Julkisen sektorin kulutus tulee (periaatteessa) jyvittää kansalaisille niin että nähdään, että kansalaisten hyvinvointi kasvaa, kun julkinen sektori voi hyvin ja tekee suuria tulonsiirtoja.
Samaa mieltä
Olen siitä, että verotulot ovat osa kansantalouden ostovoimaa ja siten kokonaiskulutusta. Verotulojen kulutuksen kohdentamisesta voi olla toki montaa mieltä sekä niiden oikeudenmukaisuuden että tehokkuuden kannalta, mutta osa taloudessa pyörivää rahaa ne joka tapauksessa ovat, eivät sieltä katoavaa.
Heikki
Julkinen sektori
Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuisi, jos julkinen palvelutuotanto joutuisi oikeasti samaan kilpailuasetelmaan kuin yksityiset yritykset. Eli esim. verkossa veroilmoitusta tehdessään kansalainen voisi itse rastittaa vain ne palvelut, joita hän itse pitää hyödyllisinä ja kustannuksiin nähden hyvinvointia lisäävinä. Luonnollisesti samalla näytöllä laskuri näyttäisi reaaliajassa miten verot nousevat rastien lisääntyessä 🙂
Hypoteettisesti veikkaan, että julkisen sektorin rahoitus romahtaisi, kun huomattava osa kansalaisista käyttäisi rahansa mieluummin itse kuin antaisi sen julkisen sektorin byrokraattien käytettäväksi. Tällöin kansalaisen mielestä julkisen sektorin pienentäminen lisää hyvinvointia.
Aivan varmasti näin!
Minä en antaisi rahaa puolustukseen, en sairaanhoitoon, en teihin joita en käytä, en koulutukseen enkä myöskään poliisiin, enkä myöskään maksaisi eläkkeitä, koska hoidan nuo kaikki mielestäni itse paremmin kuin julkinen sektori. Koska lähes kaikki ihmiset ovat kuin minä, nuo tehtävät on lailla määrätty pakollisiksi ja pakolla otetaan resusrssit näiden tärkeiden tehtävien hoitoon. Julkinen sektorin kuuluu hoitaa ne tarpeelliset tehtävät joita ei muuten hoidettaisi.
Kiintoisaa olisi nähdä po kokeilu
Voisi tuo romuttaa verotulot, jos verotus perustuisi pelkästään vapaaehtoisuuteen, mutta verotus ja julkinen sektori sinänsä ovat kyllä poliittisesti hyväksytttyjä, eivät ne muuten saisi taakseen sellaista määrää poliittista määräysvaltaa eduskunnassa. Systeemi ei siltä osin ole mitään totalitarismia. En minäkään äänestä libertaareja, joita ei Suomessa tosin juuri olekaan.
Heikki