Juha Vahen on artikkelissaan havainnut, että osakemarkkinoiden laskut ja nousut ovat 2000 luvulla jyrkentyneet. Ilmiön eräs merkittävä aiheuttaja on alhainen korkotaso.

Riskitön korko on jo pidempään matanut kahden prosentin tasolla ja osakkeiden tuotto pörssiarvolle on osakkeiden hintojen noustessa vähitellen laskenut kohti suurin piirtein neljän prosentin tasoa.  Osakesijoituksille saa parin prosentin riskipreemiota niin kuin monasti aiemminkin.

Mutta jos inflaaatio, korot  ja samalla tuottovaatimus muillekin omaisuuslajeille nousee esim. parilla prosentilla niin osakkeille tarvitaan suurin piirtein 6% tuotto. Tämä tarkoittaa sitä että osakkeiden arvojen pitää laskea noin 25…33%, että päästään tuohon vaadittuun 6% tuottotasoon. Osakkeille tämä tarkoittaa noin 16 p/e arvoja.

Yllä kuvatun tapainen prosessi on nyt käynnissä. Terve muutos kohti tilanteeseen nähden järkeviä arvostustasoja on käynnissä. Jos korot lähtisivät nousuun vaikkapa kuuden prosentin tasolta niin parin prosentin nousu vaikuttaisi omaisuusarvoihin paljon vähemmän, kenties vain noin 20% verran. Mutta alhainen korkotaso aiheuttaa suuremman muutoksen omaisuusarvoihin – pienikin korkotason muutos on silloin suhteellisesti suuri.

Ikävä kyllä tuo Juhan havaitsema ilmiö (laskujen ja nousujen jyrkentyminen) ei koske pelkästään osakemarkkinoita, se vaikuttaa kaikkiin omaisuuslajeihin, osakkeisiin, asuntoihin, metsäomistuksiin,….. Kaikkiin vaikuttaa tämä sama ilmiö.

Eikä tässä vielä kaikki. Mainittu 25…33% omaisuusarvojen pudotus on järkevä, jos korot nousevat inflaation perässä parilla prosentilla. Mutta ikävä kyllä harmien mukana tulee uusia ikävyyksiä. Korkojen nousu nostaa yritysten rahoituskustannuksia ja se uhkaa myös pienentää kansalaisten ostovoimaa ja yritysten liikvaihtoja. Omaisuusarvojen pudotuksen pitäisi olla suurempaa, jotta nämä lisäharmit saadaan kompensoitua. Juha Vahe:n havainto voi osoittautua liiankin oikeaan osuneeksi, kipeään paikkaan osuu ja pahasti sattuu.

Kuvan lähde: wikimedia

Kuva Stefan Keller Pixabaystä