Onko tulevaisuus pienissä yrityksissä ja yksilöllisyydessä?
Liikesivistysrahaston 90-vuotisjuhlassa esitelmöinyt TY:n nykyinen vararehtori Tapio Reponen esitti kaksikin mielenkiintoista näkemystä.
Ensinnäkin Reponen kyseenalaisti suuruuden ekonomian, koska pienet yritykset pystyvät toimimaan joustavammin. Tähän liittyen Reponen painotti sitä, että perinteisten alojen rinnalle on kehitettävä jatkuvasti uusia toimialoja. Tätä hän on korostanut aiemminkin. Taustalla on jo Harwardin prof. Linda Applegaten esittämä näkemys, jonka mukaan samat tuotteet ja palvelut pyritään tuottamaan tehokkuuspyrkimysten takia aina vain pienemmällä henkilöstöllä. Ensin tehostetaan tuotantoa, sitten hallintoa ja suunnittelua. Sen takia työllisyyttä ei pystytä takaamaan olemassa olevilla yrityksillä, vaan tarvitaan aina uusia yrittäjiä.
Toisekseen Reponen arvioi Suomen panostaneen erittäin paljon rakenteisiin, mikä on jossakin määrin johtanut yliorganisoitumiseen. Ihmisillä olisi annettava nykyistä enemmän mahdollisuuksia ideointiin, kehittämistyöhön ja verkostoitumiseen organisaatioista riippumatta.
Lähteet: TS 3.2.2010; Vahe: Turun Liikemiesyhdistyksen 100-vuotishistoria.
Sijoittamisen perusteissa käsittelen myymälä- toimisto- ja tuotantotiloja.
Suuruuden historia?
Mistähän se johdon pyramidi on tullut. En tiedä onko reilu päälliköiden määrä jokin jäänne historiasta. Tuo ensin tehostetaan tuotantoa ja sitten hallintoa on mielenkiintoinen. Eikö sitä turhan hallinnon määrää muuten huomaa.
Pienemmissä yksiköissä työn mielekkyys on ehkä paremmin koettavissa ja oman osuuden merkitys korostuu.
jousimies
Suuret firmat ja suuret virheet
Arvostelen ehkä ensi viikolla eläkkeellä olevan metsäteollisuusjohtaja, DI Pekka P. Rantalan omakustanteisen muistelma- ja mietekirjan “Noususta syöksykierteeseen“, joka mm. kyseenalaistaa otsikkoni lisäksi metsäteollisuuden bulkkituotannon suurissa yksiköissä.
T. Juha