Minne viet meidät, osakesäästötili?
(Lux Helsinki 4.1.2020)

Kun kyse on poliittisen päätöksenteon pohjalta syntyneestä rakennelmasta, järjestelmän menestystä ei ratkaise ainoastaan sen käyttäjien järjestelmään kohdistama kiinnostus tai käyttäjien saama hyöty. Hyvänä esimerkkinä tästä on se, kun Helsingin apulaiskaupunginjohtaja oli ilmeisesti perustellut hitas-järjestelmän toimivuutta hitas-asuntojen kysynnällä. Samaan tapaan kuin polkuhintaisten asuntojen suosiolla ei voi perustella kyseisen järjestelmän hyvyyttä, ei myöskään osakesäästötilin hyvyyttä järjestelmänä voi perustella sillä, että monia kiinnostaa järjestely, joka edesauttaa säästämään verotuksessa.

Varsinainen kysymys on se, auttaako osakesäästötili suomalaisia vaurastumaan kansakuntana – ja mielellään vieläpä siten, että lisääntynyt vauraus ei karttuisi vain harvoille. Sitä pohtiessa on syytä miettiä, mitä osakesäästötilille on odotettavissa tulevaisuudessa. Tähän liittyy paitsi se, miten osakesäästötili työkaluna itsessään tulee muuttumaan myös se, miten osakesäästötiliä tullaan pitkällä aikajänteellä käyttämään.

Osakesäästötilistä puhuttaessa on ainakin yksi asia, minkä luulisi lähes väistämättä muuttuvan jossain vaiheessa. Tämä asia on 50 000 euron talletuskatto. Monet sijoittajien asiaa ajavat haluaisivat talletuskaton nousevan jo nyt, mutta tehtiin sellaista muutosta nyt tai ei, jossain vaiheessa inflaation myötä paine talletuskaton nostamiselle tulee nousemaan, jotta raja pysyisi reaalisesti nykyisellä tasollaan.

• Se poistaa osakkeiden myymisen välittömät veroseuraamukset. Tämä on hyvä asia, koska verotuksen tulisi kohdistua mielestäni vaurastumiseen, eikä niinkään olla riippuvainen siitä, milloin varallisuutta ns. realisoidaan eli muutetaan käteiseksi. Näin veroseuraamukset eivät ohjaa sitä, milloin osakkeista luovutaan, minkä ansiosta ihmiset voivat kohdistaa varallisuutensa tehokkaammin niihin kohteisiin, mitkä koetaan parhaiksi.
• On kai makuasia, pitääkö perinteistä arvo-osuustiliä vai osakesäästötiliä yksinkertaisempana tapana sijoittaa, mutta selvää on, että osakesäästötili kannustaa nimensä mukaisesti säästämiseen, ja se on hyvä asia, jos ihmisiä kannustetaan ottamaan vastuuta omasta taloudestaan.
• Kun ihmisiä kannustetaan sijoittamaan, ihmisiä kannustetaan samalla myös opettelemaan yritysten toiminnan edellytyksiä. Oli sijoittaja sitten itse yrittäjä tai säännöllistä kuukausipalkkaa saava työntekijä, tällaisen ymmärryksen kasvaminen on yhteiskunnallisesti hyödyllistä.

Aiemmin jutussa linkkaamani ”Osakesäästötili 2.0”-ehdotuksen osalta kannatan itsekin sitä, että osakesäästötilille saisi ostaa kaikkia niitä arvopapereita, mitä arvo-osuustilillekin (on esimerkiksi tuntunut erikoiselta, että merkintäoikeuksia ei voi osakesäästötilille ostaa, vaikka myydä voikin, sillä niitä voi sinne tietysti kuitenkin vanhojen osakkeiden omistusten nojalla muuten päätyä). Talletusrajan kasvattamisen sijaan näkisin kuitenkin ennemmin, että järjestelmää kehitettäisiin sellaiseen suuntaan, missä sekä osakkeiden realisointiin että varojen nostamiseen liittyvät veroseuraamukset minimoitaisiin tavalla, joka kuitenkin säilyttäisi osaketuotoista saatavan verokertymän jokseenkin ennallaan. Verrattuna nykymalliin tähän on nähtävissä ainakin kolme keinoa:

1. Yksinkertaisin keino tähän suuntaan olisi hankintameno-olettaman sisällyttäminen osakesäästötilin sääntöihin: se madaltaisi verokertymää joissain tilanteissa, mutta toisaalta se voisi saada aikaan myös sitä, että osa muuten verottamatta jäävistä tuotoista tulisikin verotettavaksi, mikä puolestaan nostaisi verokertymää. Lisäksi raha saattaisi päättyä enemmän käyttöön, mikä voisi nostaa verokertymää myös välillisesti. Hankintameno-olettaman puuttuminen ei sinänsä tee osakesäästötilistä huonoa, mutta hankintameno-olettama pienentäisi siihen liittyviä haitallisia insentiivejä.
2. Osakesäästötilin tuotot voisivat tulla jollain tapaa esimerkiksi osittain veronalaiseksi myös perintötilanteessa.
3. Perustavanlaatuisempi tapa hillitä verotuksen ohjaavaa vaikutusta olisi jonkinlainen maltillinen arvonnousuvero, jossa tuottoja verotettaisiin lievemmällä veroprosentilla jo tuottojen syntyessä, ei vasta niitä nostaessa. Verottajalle tulee jo nykyjärjestelmässä tieto osakesäästötilin arvon kehityksestä, joten tarvittava tieto on verottajalla jo saatavissa. Teknisiä esteitä tällaiselle ei siis juuri ole.

Kohdista ensimmäinen olisi parannus osakesäästötilin käyttöehtoihin, kaksi jälkimmäistä taas heikennyksiä. Ensimmäistä kannatan käyttöönotettavaksi, mutta jälkimmäiset kaksi keinoa ovat ongelmallisempia. Syy sille on ennen kaikkea se, että jos arvo-osuustili toimii rinnalla yhä vanhoilla säännöillä, on myös syytä pitää huoli siitä, ettei osakesäästötiliä vesitetä tekemällä siitä perinteistä arvo-osuustiliä heikompaa sijoitusinstrumenttia. Jos osakesäästötilin ominaisuuksiin kajottaisiin enemmän, silloin voisi siis olla tarpeen kajota myös arvo-osuustilin verotusperiaatteisiin. Kaipa sekin on mahdollista, että joskus tulevaisuudessa on taas vain yksi tilimalli, jonka verotuskäytäntö ei vastaa täysin kumpaakaan nykymallin tilityypeistä.