Osakeyhtiön pääomittaminen on omistajien asia
Nyt, kun suurin osa pörssiyrityksistä on julkistanut toisen vuosineljänneksen tuloksensa, voimme tarkastella, ovatko osakkeiden hinnat olleet niin halpoja, kuin miltä ne ovat näyttäneet. Laskin, että Helsingin pörssissä noteeratuista yhtiöistä neljäsosa on arvostettu alle tasesubstanssinsa eli sen arvon, joka kertoo, paljonko yhtiössä on osakekohtaista varallisuutta. Substanssiarvon tulisi olla se taso, jonka alle pörssikurssin ei pitäisi laskea kuin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Syy siihen, että osakkeet Helsingin pörssissä ovat niin halpoja, löytyykin euroalueen epävarmuudesta. Sijoittajat eivät selvästikään usko siihen, että nykyisillä keinoilla euroalue olisi pelastettavissa.
Osakeyhtiössä, joita pankit pääsääntöisesti ovat, yksiselitteisesti vastuu on osakkeenomistajilla. Kun osakeyhtiö tarvitsee lisää rahaa, se kääntyy osakkeenomistajiensa puoleen. Elleivät nykyiset omistajat ole valmiita laittamaan lisää rahaa, yhtiö voi hakea rahaa ulkopuolisilta. Se tapahtuu laskemalla liikkeelle osakeannin, vaihtovelkakirjalainan, optiolainan jne. Vaihtoehtoja on. Oman pääoman ehtoisen rahan hakeminen kuitenkin käytännössä tarkoittaa sitä, että nykyisten osakkeenomistajien määräysvalta yhtiössä liudentuu ja jos lisärahaa haetaan runsaasti, nykyiset osakkeenomistajat voivat jäädä enää marginaalisiksi osakkeenomistajiksi.
Konkurssikypsissä osakeyhtiöissä, jollaisia haetuista summista päätellen suurin osa Espanjan ja Kreikan pankeista on, uusien osakkeenomistajien houkutteleminen sijoittajiksi on toki vaikeaa, muttei mahdotonta. Uuden osakkeen hinnan täytyy asettua oikealle tasolle. Aina löytyy hinta, joka saa nk. viisaan rahan liikkeelle. Arvo-osuusjärjestelmässä miljardienkin osakkeiden käsittely on aika vaivatonta. Ja markkinatalouden pelisääntöihin luonnollisesti kuuluu, että uudet osakkeenomistajat vaihtavat nykyisen kyvyttömän johdon uuteen toivottavasti kyvykkäämpään.
Markkinatalouden periaatteisiin myös kuuluu se, että tyhjätaskuille ei anneta rahaa muuten kuin turvaavia vakuuksia vastaan. Pankki-ihmisten tämän pitäisi tietää erityisen hyvin. Jos otat jotain taataksesi, otat sen myös maksaaksesi. Osakeyhtiön rahallinen tukeminen ei kuulu missään olosuhteissa veronmaksajille. Jos tätäkin periaatetta rikotaan, sen täytyy ilman muuta johtaa myös omistuksen siirtymiseen tukea antaneiden haltuun, jota myös sosialisoinniksi nimitetään.
jorma.kokko@jamk.fi
Kirjoittaja on Osakesäästäjien Keskusliiton hallituksen jäsen. Osakesäästäjien Keskusliitto on osake- korko ja rahastosäästäjien edunvalvontajärjestö.
Osakkaiden vaikutusmahdollisuudet voivat olla liian hekkoja
Joskus uuden oman pääoman ehtoisen varallisuuden kerääminen yhtiöön on vaikeaa.
Osakkeenomistajille yhtiön strategian suunnasta ja operatiivisen toiminnan tehokkuudesta vastaa hallitus. Mutta yhtiön hallitus ja sitä lähellä oleva nimitysvaliokunta eivät aina ole valmiita keskuudessaan tapahtuviin vaihdoksiin. Ja niinpä hallitus ei tee yhtiökokoukselle ehdotusta kokoonpanonsa muuttamisesta ja jos omistus on hajaantunutta niin yhtiökokouskin on voimaton.
Hallitus on yleensä valmis toimitusjohtajan vaihdokseen, mutta on tilanteita, joissa se ei riitä. Erityisen vaikeita ovat sellaiset tilanteet, joissa hallituksessa on "vahva mies", esimerkiksi entinen toimitusjohtaja.
Ja jos yhtiökokouksen osallistujat eivät luota mahodllisuuksiinsa saada muutoksia yrityksen linjaan ja johtoon niin myös uuden pääoman kerääminen on vaikeaa. Yritykseen ei yksinkertaisesti luoteta.
Olen samaa mieltä siitä, että jos yritystä joudutaan pääomittamaan yhteiskunnan taholta niin silloin yritykseen pitää saada isännän ääni, valtiovalta, joka tekee tarpeelliset toimenpiteet. Ja tätä varten valtiovalta tarvitsee kunnon osuuden yrityksestä.
Julkisten osakeyhtiöiden aika on ohi?
Laajat, julkiset osakeyhtiöt ja "länsimainen demokratia" ovat seuraamassa ex-Neuvostoliiton sosialismia historian menneisyyteen. Oikeasti toimiakseen nämä järjestelmät, jotka ovat eräällä lailla sosialismi-johdannaisia, edellyttävät niitä pyörittäviltä ihmisiltä ensi sijassa muiden huomioon ottamista, ei oman henkilökohtaisen hyödyn asettamista ensimmäiseksi. Henkilökohtainen hyöty tulisi korvata "asiakkaan edulla", "yhtiön edulla", "kansan edulla" tms. Tähän ei perinteisessä länsimaisessa kulttuurissa juuri nyt kyetä.
Tämän päivän tehokkaimmin toimivat järjestelmät ovat keskitettyjä, kuten Kiinan talous, Venäjän oligarkit ja Ikea, muutaman mainitakseni. "Länsimaissa" uskon, että selkeään omistajajohtajuuteen perustuva yrittäjyys on toimiva malli tämän hetkisessä individualistisessa historian ajassa. Yksikäsitteisen omistajan ja johtajan yritys, johon uskovat ja lisäarvoa tuottavat voivat liittyä partnereina saaden kohtuullisen ja liiketoimintatulosta vastaavan tuoton panokselleen.
P.S. Taitaa Kone Oyj kuulua myös näihin tällä hetkellä tehokkaasti toimiviin järjestelmiin. Taisi edesmenneen Pekka Herlinin "raaka" päätös keskittää enemmistöomistajuus yhdelle henkilölle olla oikea. Keskittämisen onnistumisessa vaaditaan toki ns. "valistunutta itsevaltiutta", jota löytyy helpommin kuin kaikki osapuolet kattavaa "uhrautumista toisen hyväksi".
Omistajajohtajuus
Yrityksellä on hyvä kun sillä on selkeä omistaja, mutta se jos mikä on riskialtista. Sukupolvenvaihdos vain harvoin onnistuu tai ainakin johdon vaihtuessa yritys on suuressa vaarassa. Useasti se muutaman kerran onnistuu, mutta yksi katastrofi tuhoaa sen. Omistajaa ei voi vaihtaa jos se ei itse sitä tajua. Temperamenttiset yritysjohtajat eivät välttämättä ole parhaita lastensa kasvattajia. Ei Pekka Herlinillekään sen lapset ole korkeaa kasvattajamitalia ole anteneet. Ja miten kun enää suku ei johda vanhaa sukuyhtiötä, ajautuuko se epämääräiseen tilaan? Miten käy vaikka Sanoman kun selkeä johtava suku väistyy?