Perusteeton osinkointoilu markkinavoimana
Minua on aina ihmetyttänyt monien sijoittajien intoilu osinkojen suhteen. Tokihan ne ovat sellaista sijoittajan saamaa tulovirtaa, joka syntyy ilmankin, että osakkeita myydään, mutta ei se poista sitä, että ne ovat pohjimmiltaan vain rahan siirtämistä taskusta toiseen. Siitä huolimatta osinkoja tunnutaan himoittavan tavalla, joka ei yleensä tunnu kovin rationaaliselta. Olen sinänsä ollut viime aikoina huomaavinani jonkin verran ylenpalttisen osinkointoilun hiipumista, mutta ajoittain se nostaa yhä päätään. 2020 maailmaa mullistanut pandemia on myös luonut ainakin pankkisektorille erikoisen tilaisuuden tarkkailla osinkojen siirtymisen vaikutusta yhtiöiden osakekursseihin.
Tyypillisimmin törmään osinkointoiluun lähinnä netin sijoituspalstoilla, mutta on ollut mielenkiintoista huomata, että samaa esiintyy myös kirjallisuudessa. Esimerkkejä:
- Seppo Saarion kirjassa todetaan, että ”Pitkällä aikavälillä ainoastaan osingonjaon kasvattaminen kohottaa yhtiön pörssikurssia”.
- Kim Lindströmin kirjassa ”Menesty osakesijoittajana” puolestaan todetaan, että ”osinkopolitiikka ratkaisee kurssikehityksen” ja että ”harjoitettu osinkopolitiikka ei ole lainkaan yhdentekevä osakkeen kurssikehityksen kannalta”.
Vaikka tällaista ajatusmallia seuraamalla ei pahasti mönkään käytännön sijoituksissa mennä, eihän nuo väittämät yksinkertaisesti vain pidä paikkaansa. Paitsi että sen kertoo järki, sen kertoo myös käytännössä erityisesti Facebookin, Amazonin ja Alphabetin (Google) kaltaiset teknojätit sekä Berkshire Hathaway, jotka eivät ole tainneet koskaan maksaneet osinkoa, mutta ovat antaneet sijoittajille vuosien saatossa valtavat tuotot.
Mielenkiintoinen juttu on myös se, että sekä Saario että Lindström perustelevat väitteitään tilastojen perusteella piirrettyjen graafien avulla samaan tapaan. Saario vertaa pörssi-indeksin kehitystä osingonjaon kehitykseen pörssi-indeksitasolla ja Lindström tuo esille korrelaation yksittäisten yhtiöiden kurssien nousun ja osinkojen nousun välillä. Eihän korrelaatiota käy kieltäminen, mutta molemmat tekevät sen saman perustavanlaatuisen virheen, että sekoittavat korrelaation kausaliteettiin eli syy-seuraus-suhteeseen.. Sekä osinkojen nousu että pörssikurssin nousu pohjautuvat molemmat pohjimmiltaan yrityksen tuloksentekokyvyn nousuun. On järkevää, että kurssi nousee, kun tulos nousee ja kun tulos nousee, monesti osinkokin nousee, mutta ei se tarkoita, että osingon jakaminen sellaisenaan olisi se järkevä perustelu kurssinousulle.
Oma lukunsa on myös se, että vaikka osingon ja kurssin välillä olisikin toisinaan lyhyen välin syy-seuraussuhde, ei se tarkoita sitä, että se suhde olisi rationaalinen. Tätä saatetaan pystyä havainnoimaan pandemian jäljiltä mm. tänään mainion osavuosituloksen julkaisseen Nordean kohdalla, sillä EKP oli viime vuonna määrännyt pankit lykkäämään osinkojen jakoa, mutta nyt osinkohanoja ollaan näillä näkymin avaamassa. Jos Nordea jakaa vuoden 2020 tuloksen perusteella jaettavan osingon lisäksi myös suurimman osan (yli 80%) 2019 tulokseen pohjautuvasta osingosta syksyllä 2021, tällä ei pitäisi osingon irtoamisen (eli maksamisen) aikaansaavaa kurssipudotusta lukuunottamatta olla mitään vaikutusta kurssiin. Kuten yli 10 vuoden takaisessa Myytti tehokkaista markkinoista -blogijuttusarjassani kirjoitin, osakemarkkinat eivät kuitenkaan ole tehokkaat. Niinpä osinkointoilun takia Nordeankin erityisen korkeilla osingoilla saattaa hyvinkin olla nostavaa vaikutusta yhtiön pörssikurssiin.
Käytännössä on sinänsä jokseenkin mahdotonta osoittaa, mikä osa mahdollisesta kurssinoususta on tällaista osinkojen perässä juoksua, ja mikä muihin tekijöihin perustuvaa kurssiliikettä. Tästä huolimatta voi toisinaan nähdä yhtiöiden kursseissa liikkeitä, joita on vähintäänkin jossain määrin ajanut nimenomaan yritykset hyötyä osinkojen irtoamisesta. Olen pitänyt Nordeaa aliarvostettuna läpi pandemian, ja näen yhtiön kurssissa yhä selvää nousuvaraa. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen kanssa, paljonko yhtiö jakaa osinkoa syksyllä 2021.
Ps. Vastuuvapauslausekkeena todettakoon, että omistan Nordean osakkeita, mutta tämä kirjoitus ei ole sijoitusneuvo. 🙂
Moi, minä ajattelen osinkoa niin, että sillä palautuu joka vuosi osa ostohinnastani. Pääsääntöisesti käytän osan osingoistani, enkä sijoita niitä takaisin, ellei nyt tule joku sopiva dippi. Näin ollen osingot tavallaan pienentävät sijoitettua pääomaani ja riskiä jos tuloksentekokyky yllättäin heikkenisi.
Toinen vaihtoehto olisi ostaa omia osakkeitaan ja mitätöidä ne. Tämä olisi hyvä liike jos arvostus koetaan alhaiseksi. Mutta ongelmana on, että isot ankkuriomistajat usein tarvitsevat osinkojaan.
Olen kirjoittajan kanssa täysin samaa mieltä! Olen vuosien ajan opettanut, että yrityksen tunnusluvuista tärkeimpiä ovat kannattavuus ja tuloksen kasvu. Kannattavuus osoittaa yrityksen kyvyn tehdä tulosta eli rahaa. Tuloksen kasvu löytyy tuloslaskelmasta ja sillä on tunnuslukuna voitto per osake eli lyhyesti EPS (Earnings Per Share). Kasvava EPS samalla ”huolehtii” yrityksen kasvavasta osingosta, mikä lienee ehkä tärkein osinkosijoittajan valintakriteeri huippusijoituksille?
Tapani sijoittaa perustuu yrityksen kannattavuuden ohella tulevien vuosien tuloskasvun näkymään eli lyhyesti EPS-kasvuun.
Ison osingon sijasta kannattaa keskittyä kasvavaan osinkoon ja erityisesti yrityksen tuotteiden menestysnäkymiin, siis itse bisnekseen ja seurata sitä esimerkiksi ennusteiden ja tuloksen eli EPS-kasvunäkymien avulla konsensusennusteita hyödyntäen.
Strategia jossa osingot uudelleen sijoitetaan samaan yritykseen on mielestäni toimiva. Varsinkin jos tämä tapahtuu OS- tai PS-tilillä niin että verottaja ei pääse väliin. Pitkällä tähtäimellä suurin osa tuotoista syntyy juuri näistä uudelleensijoitetuista osingoista. Tästä löytyy monia tutkimuksia. Lyhyellä tähtäimellä osingoilla ei ole väliä.
Yksittäisen vuoden osinkoprosentilla ei myöskään ole paljon väliä. Kannattavimmat firmat ovat niitä, jotka ovat kasvattaneet osinkoaan vuodesta toiseen nopealla tahdilla. Alla seuraamistani nopeimmat osingonkasvattajat
Harvia Plc
Talenom Oyj
Veteranpoolen B
Admicom Oyj
Marimekko Corporation
Konecranes Plc
Volvo, AB ser. B
Tokmanni Group Oyj
Kamux Corporation
Sandvik AB
Olen minäkin laskenut korrelaatioita niiden sadan yrityksen tunnuslukujen osalta jotka minulla on seurannassa. Alla tulokset viideltä viime vuodelta.
Price 100 %
Sales 40 %
EPS 67 %
Dividend 22 %
EBITDA 37 %
Gearing2 -5 %
FCFPS 54 %
Tässä siis laskettu eri tunnuslukujen korrelaatiota hintaan. Suurin korrelaatio on osakohtaisella tuloksella ja tunnusluvulla FCFPS eli vapaa kassavirta per osake. Osingon korrelaatio on vain 22%. Se johtuu tosiaan siitä että se on enemmänkin seuraus osakekohtaisesta tuloksesta kuten edellä on todettukin.
Seppo ja Johannes tuossa toivatkin esille sen syyn miksi minäkään en käytä osinkoa kriteerinä. Osinko korreloi heikosti tulevan tuoton kanssa ja lisäksi E/P (ja FCFPS) antavat samaa informaatiota ja niiden korrelaatio tulevan tuoton kanssa on parempi kuin osingon.
Matemaatikot sanovat, että mallissa ei ole hyvä käyttää montaa toisilleen redundanttia ennustavaa tekijää. Siksi olen omalta osaltani lähes hylännyt osingon ennustavana tekijänä.
Minun sijoituskriteereihini kuuluvat yksinkertaistettuna:
– liikevaihdon kasvu 1v, 3v ja 10v aikajaksoilla (on kivampi ostaa kasvuyritystä kuin supistuvaa)
– tulostuotto pörssiarvolle eli E/P tuotto (tuottava yritys on sijoittajan kannalta turvallinen)
Salkussani on yrityksiä jotka ovat kasvavia ja tuottavat yleensä 3,5% suurempaa E/P tuottoa pörssiarvolleen.
Näillä kriteereillä omistuksistani on jäänyt pois moni hyvä osake. Mutta kyllä näilläkin kriteereillä pärjää.
En malta olla spämmäämättä tähän linkkiä kirjoitukseeni v:lta 2016 kommentteineen https://piksu.net/osingoista/
Hyvää keskustelua. Siinä ne tärkeimmät pointit tulevat puolesta ja vastaan.
Kyllä,olen itsekin päätynyt vähän samanlaisiin johtopäätöksiin.
Hyvää osinkoa maksavilla osakkeilla on toki paikkansa omassakin salkussa koska ne tarjoavat jatkuvaa rahavirtaa elämiseeni.
Mutta,jos puhutaan ulkomaisista osinkotuloista yhä harvempi maa noudattaa osinkoja koskevia verosopimuksia ja vetää välistä vähentäen näin sijoittajan osinkovirtaa ja kotimaisissa taas osinkojen ja pääomatulojen verotus on jo hyvin lähellä toisiaan eli entistä veroetua osingoilla ei oikein enää ole.
Moni kotimainen yhtiö myös mielestäni käyttää liiallisen osan tuloksestaan osinkoihin jolloin kasvuinvestointeihin ei oikein jää rahaa tai ne tehdään velalla joka aiheuttaa ajan mittaan ongelmia myös osinkojen maksuun.
On tosiaan ikävää ettei EU:n/ETAn tasolla saada aikaan että maat noudattaisivat verosopimuksia. Tämän takia olen keskittänyt ulkomaiset sijoitukseni maihin jotka noudattavat verosopimusta eli Ruotsi ja USA. Hollanti ja UK olisivat myös OK tässä suhteessa, erityisesti UK 0% pidätyksellä, mutta en ole löytänyt näistä sopivia firmoja salkkuun.