Puro eteläsuomalaisessa metsässä

Puusta asiaa

Asunnot ja metsä

Suomi on EU-alueen metsäisin maa. Meillä on naapurissa metsäinen Venäjä, josta tuotiin vuonna 2021 Suomeen noin yhdeksän miljoonaa kuutiometriä puuta. Itänaapurin suurhyökkäys Ukrainaan lopetti venäläisen puun tuonnin kuin seinään, kun molemminpuoliset rajoitukset astuivat voimaan. Venäläisen puun luokittelu konfliktipuuksi lopetti sen kansainvälisen sertifioinnin ja Suomessakin tarve omavaraisuuteen puunsaannissa kasvoi. Kun Krimin ryöstö Ukrainalta ja mikkihiirihallintojen perustaminen Itä-Ukrainaan tapahtuivat, kauppa Länsi-Euroopan ja Venäjän välillä jatkui käytännössä ennallaan. Pakotteet olivat symbolisia. Eurooppalaisten omasta aloitteesta ei koskaan tapahtunut hiljattaista kaupankäynnin vähentämistä Putinin diktatuurin kanssa vaan kauppa romahti vasta pakon edessä. Ukrainan vuoden 2014 tapahtumat ja sivistysmaiden suhtautuminen niihin jotakuinkin vastaavat Hitlerin sudeettialueiden tilannetta.

Paljon Euroopassa matkustelleena ymmärrän keskieurooppalaisten halun suojella mahdollisimman suuren osan jäljellä olevista metsistään. Onhan niiden määrä huvennut dramaattisesti vuosisatojen varrella ja jäljellä olevat metsätilkut eivät usein muodosta yhtenäisiä alueita, joiden välillä eläimet sujuvasti liikkuisivat. Oli aikanaan onnekasta metsien kannalta, että Englannissa alkanut teollinen vallankumous toi mukanaan kivihiilen käytön. Ilman sitä olisi saarivaltakunnassa ja muuallakin tapahtunut vielä enemmän metsien häviämistä. Lajiston yksipuolistuminen on myös ongelma monissa maissa. Espanjan metsäisimmällä alueella Galiciassa kiinnitin viime syksynä huomiota paljon uutisoitujen kesän metsäpalojen jälkiin. Ruskeat jäljet muuten ruskeassa metsässä eivät olleetkaan ruskaa, joksi kaverini niitä ensin epäili. Herkästi palavan eukalyptuksen leviäminen istutuksista luontoon on pahentanut metsäpalo-ongelmaa siellä ja kautta eteläisen Euroopan. Invaasiolaji toki tuottaa selluteollisuudelle raaka-ainetta nopeasti mutta biodiversiteetti maksaa hinnan.

Suomella on ilmeinen tarve lisätä omavaraisuutta puun käytössä, koska käytännössä mikään läntinen demokratia eli Venäjän epäystävälliseksi valtioksi luokittelema maa ei venäläistä puuta saa vastaanottaa. Suomessa venäläisen puun osuus on ollut noin kymmenesosa kaikesta kulutuksesta ja siten helpommin korvattavissa kuin venäläisen raakaöljyn ja öljyjalosteiden käyttö. Suomessa on laadukas metsäautoteiden verkko. Se on hyvin tiheä verrattuna esimerkiksi venäläisen Karjalan tasavallan vastaavaan ja tekee metsien tehokkaan hyödyntämisen mahdolliseksi. Ilmastonmuutoksesta huolimatta edelleen kylmässä pitkien etäisyyksien maassa puun helppo saatavuus on myös oleellinen osa huoltovarmuutta ja monipuolista energiapalettia, jossa energian korkea hinta ei edellytä tulonsiirtomekanismeja. Ne yleensä toimivat huonosti. Avohakkuiden tekeminen luvanvaraisiksi rajoittaisi metsänomistajien oikeutta päättää itse omaisuutensa käytöstä joskin toisinaan metsäomistajat itsekin karsastavat avohakkuuta terminä. Käytännössä kuitenkin olen huomannut, että jo nyt avohakkuun kriteeriä kierretään jättämällä metsään joitakin maisemapuita. Ne vaan ovat herkkiä kaatumaan tai repeämään tuulessa. Tarjoaahan myrskyn kaatama puu toki lahottajille työmaata ja tuleva metsänpohja saa ravinteita.

Minusta on kaikin puolin järkevää metsittää käytöstä poistettua maatalousmaata. Tietenkään siihen ei saa pakottaa vaan valistuksen kautta on hyvä edetä. Aikanaan Suomessa tehty kaskiviljely oli surullisenkuuluisa tapa tuhota metsiä muutaman vuoden sadon vuoksi ja vastaavaa käytäntöä edelleen harjoitetaan monissa kehittyvissä maissa. Ei olisi haitaksi toimia nykyisin toiseen suuntaan ja kasvattaa hiilinieluja järkevällä tavalla ilman raippaveroja tai muuta kansalaisten kyykyttämistä. Samalla täytyisi kuitenkin pienentää hirvieläinten – erityisesti surullisenkuuluisan invaasiolajin eli valkohäntäpeuran – kantoja. Noin vuosi sitten Kirkkonummella Peuramaan nurkilla auton kyydissä totesin nimen olevan todellakin enne – sorkkaeläimiä näkyi lumisella pellolla pitkälti toistakymmentä. Metsien määrän ja laadun osalta lähtötilanne Suomessa on kaikesta huolimatta sen verran paljon parempi, että suomalaisten EU-parlamentaarikkojen on pysyttävä EU-tason vaatimusten edessä lujina eikä myönnyttävä kohtuuttomuuksiin. Isoissa EU-maissa väestön ja teollisuuden kasvu johti aikanaan metsien hupenemiseen ja jonkinlainen maksun aika on väistämättä. Suomi ei saa kuitenkaan joutua muiden tekemien sinänsä aikanaan välttämättömien ratkaisujen korjausten maksajaksi. Itseasiassa Suomella on pitkälti sama tilanne metsien kuin Ruotsilla ja suomalaisilla ruotsalaisten tapaan samantyyppinen luontosuhde, joten ruotsalaisten kanssa voisi olla hyvä puolustaa yhteisiä etuja.

En omista maa- tai metsätalousmaata mutta kylläkin osuuden yhdestä kymenlaaksolaisesta kesämökkikiinteistöstä. Kesällä mökille mennessä kuuman kesätien tunnelmaa viilentäisi melko runsaasti se, että joutuisin maksamaan ylimääräistä veroa mökkisaunassa poltetusta puusta. Sellaistakin veroa on tosissaan ehdotettu eduskunnassa! Pelastuslaitokselle voisi tulla melko lailla lisätyötä jos sen pitäisi lähteä valvomaan puunpolttoa samaan tapaan kuin kalastuksenvalvojat suitsivat luvatonta kalastusta. Pienhiukkasiahan puunpoltosta väistämättä tulee – joskin niiden pitoisuudet ovat olleet Suomessa laskussa yli vuosikymmenen ajan. Täällä onneksi ollaan niiden osalta aivan toisessa tilanteessa kuin joissakin kehittyvissä maissa, joissa lapset polttavat mustan savun keskellä jätteitä kaatopaikoilla raaka-aineita saadakseen.

Kuvan lähde: kirjoittajan oma

4 thoughts on “Puusta asiaa

  1. ”Puusta asiaa”

    Aikanani 30 metsäteollisuudessa toimittuani arvostan Suomen metsänhoitoa yhtenä kansakuntamme vaurastumisen keinona nyt ja tulevaisuudessakin.

    Suurin potentiaali löytyy edelleenmetästeolliduuden tuotekehitystä edistämällä ja puun moninaiskäyttöä kehittämällä. Puun ligniini kelpaa nykyisen polton ohella myös liimapuupalkkien tekemiseen.

    Maamme alueella on myös vähäarvoisia alueita, joita voidaan parantaa metsätalouden käyttöön. Asiassa ollaan jo varsin pitkällä, koska valtio tukee jo nyt joutoalueiden metsittämistä. Tämä asia on kuitenkin suuruusluokaltaan hyvin pienimuotoista. Siitä huolimatta pikkuisen asiaa siitäkin:(osittain lainauksia):
    Joutoalueita metsittämällä voidaan lisätä Suomen metsäpinta-alaa.

    Metsitystuki muodostuu kiinteästä kustannuskorvauksesta ja hoitopalkkiosta, jotka perustuvat keskimääräisiin laskennallisiin hehtaarikohtaisiin kustannuksiin. Kustannuskorvaus eli metsityskorvaus on entisillä maatalousmailla ja muilla joutoalueilla 1 500 euroa hehtaarille, jos metsitettävä alue sijaitsee kivennäismaalla ja 2 000 euroa hehtaarille jos metsitettävä alue sijaitsee turvemaalla. Hoitopalkkio on yhteensä 900 euroa hehtaarille. Hoitopalkkio maksetaan kahdessa saman suuruisessa erässä toisena ja kahdeksantena vuotena metsityksen jälkeen.

    Arvioita metsitettävien joutoalueiden potentiaalista ja metsityksen ilmastohyödyistä:

    Metsitystuen valmistelun yhteydessä keväällä 2020 arvioitiin paikkatietoaineistojen pohjalta joutoalueiden potentiaalia Suomessa. Selvityksen mukaan joutoalueiden pinta-alan arvioitiin olevan noin 118 000 hehtaaria. Arvioon sisällytettiin maatalouskäytön ulkopuolelle jääneet peltolohkot sekä turvetuotannosta poistuneita alueita. Metsittämällä hiilinieluiksi -hankkeessa on arvioitu mahdollisten metsitykseen sopivien joutoalueiden pinta-alaa Suomessa ja hankkeen arvio joutoalueiden pinta-alasta oli noin 99 000 hehtaaria.
    Joutoalueiden potentiaaliarvioiden mukaan suurin metsityspotentiaali on Lapin, Kainuun, Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan maakunnissa. Suurin osa joutoalueista on käytöstä poistuneita peltoja, ja niistä noin kolme neljäsosaa sijaitsee kivennäismailla ja neljäsosa turvemailla. Suurin ilmastohyöty saavutettaisiin metsittämällä turvemaapohjaisia peltoja ja entisiä turvetuotantoalueita.
    Metsityksen aikaansaama kasvihuonekaasujen päästövähennys vaihtelee laajasti (3,8-17,1 tonnia CO2 ekv./ha/v) riippuen alueen aiemmasta maankäyttömuodosta, maalajista, puulajista ja metsityksestä kuluneesta ajasta.

  2. Suomi on tosiaan ajattelemattaan sitoutunut Euroopan unionin biodiversiteettistrategiaan, ajatuksena on suojella keveästi 30 prosenttia unionin alueista sekä 5 prosenttia tiukasti.

    Meillä on tiukasti suojeltuja on jo reilusti yli 5% ja suomen metsistä on luontaisen uudistamisen piirissä ja varsin luonnontilaisia on jo reilusti yli 30%. Ei siis tarvitse tehdä välttämättä mitään.

    Lobbarijärjestö, Suomen luontopaneeli, (https://luontopaneeli.fi/) tosin vaatii kaikenlaista. Tämän järjestön mielestä tarvittaisiin aina kaikenlaista lisäsuojelua. Lisäsuojelun vaatimus ei ole tullut EU taholta.

    EU:lla pitää olla sanomista sellaisten suojeluasioiden osalta, jotka vaikuttavat yli rajojen (pienhiukkaspäästöt, kemialliset päästöt, jotkin harvinaiset eläinlajit), mutta EU:lla ei pitäisi olla sanomista sellaisten suojeluasioiden osalta (Talvivaaran päästöt) jotka jäävät selvästi omien rajojen sisäpuolelle. Olemme antaneet tässä asiassa liikaa sananvaltaa EU:lle ja nyt joudumme elämään sen tosiasian kanssa että EU tasolla on liikaa päätäntävaltaa tässä asiassa.

  3. Tuo artikkelissa mainittu pienhiukkasongelma taitaa olla suurin terveydelle vaarallinen ympäristöongelma ainakin ilmatieteen laitoksen mukaan. Minun puolesta voisi rajoittaa puun ja öljyn polttamista ainakin tiheästi asuttujen alueiden pienpoltossa.

  4. Pienhiukkasista tulee eniten haittaa kylminä talvikuukausina, jolloin lämmitystarve on suurin ja inversiokerroksen vuoksi päästöt eivät pääse pakenemaan kauas niiden lähteistä. Toki pienhiukkaspäästöt ovat yksi tekijä mutta öljyn pienpolttoa lämmityksessä on syytä vähentää jo siksikin, että kohtuuhintaisia vaihtoehtoja on helpommin saatavilla kuin liikenteessä ja ikäloput öljysäiliöt ovat riski maaperän saastumisen kannalta. Ilmastopahikset sinänsä ovat aivan muualla kuin Suomessa, jos verrataan alueelta päästettyä ja alueelle sitoutunutta hiilidioksidin määrää: https://climate.nasa.gov/news/3251/nasa-space-mission-takes-stock-of-carbon-dioxide-emissions-by-countries/

Comments are closed.

Related Posts

Kevyttä

Euroopan tukiunioni

Suomessa v. 1994 järjestettiin kansanäänestys EU:hun liittymisestä ja ”kampanjoin” aika tavalla liittymisen puolesta. Kaikenlaisia mielipiteitä minullakin on ollut 🙂

EU on ehkä aina ollut tai ainakin