EKP:n torstain kokousta odotettiin tavallista suuremmalla mielenkiinnolla, sillä inflaatio oli painunut euroalueella reippaasti alle prosenttiin, kun tavoite on kahden tuntumassa. Jotkut maat ovat jo käyneet deflaation puolella, isoista maista Espanja. EKP tulkitsee tilanteen tilapäiseksi, mutta hirveän vakuuttavalta ei Draghi vaikuttanut sitä julistaessaan lehdistötilaisuudessa.

Monelta suunnalta on vaadittu EKP:nkin ottavan käyttöön Quantative Easingin eli setelirahoituksen. Niin on tehnyt mm. IMF. Eikä EKP:kaan kiellä poikkeustoimien mahdollisuutta, johon on nyt poliittisestikin paljon enemmän tilaa Saksan asennemuutoksen myötä. Deflaatiota pidetään inflaatiota vaarallisempana ja vaikeammin hoidettavana tautina, koska ohjauskorko ei voi painua alle nollan. Siellä se jo melkein on.

Silti EKP ei tehnyt muutoksia rahapolitiikkaan, vaikka pääjohtaja Mario Draghi myöntää riskien olevan euroalueella alaspäin, ja maailmantalouden kehityksen vaikuttavan nyt voimakkaasti euroalueen hintakehitykseen. Sieltä tulevat signaalit ovat vähintään ristiriitaiset.

Draghi piti matalan inflaation keskeisenä syynä energian hintaa, johon on sykliset ja rakenteelliset syynsä. Heikko suhdanne ja liuske-energia ovat pudottaneet hintaa, mikä on Euroopan kannalta sinänsä hyvä asia, koska tuomme suurimman osan energiastamme. Ei hän kehdannut silti torpata deflaatiovaaraa, eikä varsinkaan pitkään jatkuvan hyvin matalan inflaation. Ne aiheuttaisivat vaikeuksia ennen kaikkea velanhoitoon. Velkadeflaatiosta on surulliset kokemukset Japanista, joskin Draghin mukaan euroalueen tilannetta ei voi edelleenkään verrata Japaniin – tosin kukaan toimittaja ei älynnyt kysyä mitkä ne oleelliset erot hänestä ovat.

Draghi tunnusti johtokunnan keskustelleen poikkeustoimista, yhtenä niistä setelirahoitus. Sehän on tavallinen ase deflaatiota vastaan: keskuspankki tekee lisää rahaa ja ostaa valtion velkaa. Rahamäärän lisäys nostaa hintoja. Setelirahoitusta on vaadittu kriisimaissa jo pitkään, mutta päätöstä on pidetty euroalueella poliittisesti todella vaikeana ennen kaikkea Saksan vastarinnan vuoksi. Saksalaisilla on katkerat muistot hyperinflaatiosta 1930-luvulta. Saksa on taistellut setelirahoitusta vastaan perustuslakituomioistuintaan myöten.

Mutta viime kuussa Saksan keskuspankki ilmoitti yllättäen kannattavansa setelirahoitusta määrättyjen ehtojen vallitessa. Bundesbankin Jens Weidemann ei tarkentanut ehtoja, joten niitä saa jokainen arvailla tykönään. Jos pyörähdämme deflaation puolelle, raja lienee ylitetty. Saksan kannanmuutos on suorastaan historiallinen, samaa tasoa kuin jos Suomi liittyisi Natoon. Se todistaa deflaatiohuolen suureksi.

Osaltaan huolta voimistaa euron kurssi. Sen odotettiin heikentyvän Yhdysvaltojen keskuspankin kiristäessä rahapolitiikkaa, mutta euro on pysynyt tuskallisen korkealla. Se pahentaa deflaatioriskiä, koska tuonti halventuu ja vienti vaikeutuu.

Setelirahoitus heikentää valuutan arvoa. Japani on vauhdittanut sillä onnistuneesti vientiään ja inflaatiotaan. Keskuspankit eivät yleensä myönnä manipuloivansa valuuttansa hintaa, koska se voisi johtaa devalvaatiosotaan. Mutta kyllä se kulissien takana rahapolitiikkaan vaikuttaa. Ja tietysti tuonnin halventuminen ja viennin piiputtaminen vaikuttavat hintatasoon joka tapauksessa, joten valuuttakurssi vaikuttaa rahapolitiikkaan sanotaanko luonnollistakin tietä.

Kaiken kukkuraksi Krimin kriisi sumentaa euroalueen elpymistä. EKP ei ottanut aiheeseen kantaa, mutta selvä on, että sillä on vaikutuksensa, jotka tosin riippuvat osapuolten poliittisista toimista. Yhdysvalloissa pakotteita jo lisätään kuten odotin.

Elpymisestä EKP näkee kuitenkin suotuisia merkkejä, millä se perustelee passiivisuutensa. Se kuitenkin vihjaa, että poikkeustoimet ovat jatkossa mahdollisia. Draghin mukaan asiasta ei ole johtokunnassa erimielisyyttä. Hän ei sano sitä suoraan, mutta Saksakaan ei ole enää jarru. Jos inflaatio jatkaa alas, EKP seuraa monessa maassa jo käytössä olevia radikaaleja toimia.

Merkille pantavaa myös oli, että Draghi puhui avoimesti setelirahoituksen teknisistä ongelmista euroalueella verrattuna etenkin Yhdysvaltoihin, ei siis poliittisista. EKP:lla olisi pari vaihtoehtoa, joissa molemmissa on ongelmansa. Saatan käsitellä aihetta tarkemmin jossain välissä, tässä se turvottaisi juttua liikaa. Joka tapauksessa Draghi sanoi, että EKP tutkii vaihtoehtoja, ja sävy oli sellainen, ettei kyse ole vain akateemisesta mielenkiinnosta.

Varmaa ainakin on, että korot pysyvät euroalueella matalana vielä pitkään, vaikka elpyminen tästä kiihtyisi. Se on myös EKP:n oma arvio virallisesta optimismista huolimatta. Poikkeustoimien todennäköisyyskin on kasvanut huomattavasti talvesta, ei vähiten Saksan ansiosta.

Sijoittajalle tällä tiedolla on paljonkin merkitystä. Vaikka kysynnän toipuminen on edelleen epävarmaa ja riskejä täynnä, rahapolitiikka pysyy euroalueella löyhänä – vaikka Fed jatkanee kiristämistä. Se ei ole vaikuttanut Eurooppaan samalla tavalla kuin kehittyneisiin talouksiin, joiden valuutat ovat ropisseet ja korot nousseet. Täällä on käynyt päinvastoin. Euroopasta on tullut rahan turvasatama, niin omituiselta kuin se lähihistorian valossa kuulostaa. Todennäköisintä on mielestäni, että rahapolitiikka euroalueella löyhtyy kesän mittaan lisää, etenkin kun Venäjän kanssa ei sopu etene hitustakaan.

Oma lukunsa on, miten pankit reagoivat tähän pilkkahintaisen rahan aikaan ja epävarmuuteen. Mutta ne, joiden lainat ovat jo sisässä ja luottojen marginaalit lukossa, voivat nukkua yönsä pitkään rauhassa rahoitusmenojen suhteen.

Osakesijoittajamisen kannalta tilanne on sikäli hyvä, että vahvat osinkoyhtiöt ovat nyt herkullisia sijoituskohteita. Tuottoa on muualta vaikea saada, ja kassavirraltaan tasaisille yhtiöille eivät rahoituskulut ainakaan tuota ongelmia aikoihin. Etenkään valtionvelkojen korkotuotot eivät yllä lähellekään hyviä osinkopapereita. Tietysti suhdanteen suuntaa joutuu arpomaan, mutta niinhän aina – ja vakaat osinkoyhtiöt ei-syklisillä aloilla eivät useinkaan horju hankalammissakaan suhdanteissa.