Ray Dalio, Kansakuntien nousu ja tuho
Psykologisilla tekijöillä on suuri osuus kansakuntien nousussa ja tuhossa. Ne ajavat ihmiset mm. säästämään, kuluttamaan ja sotimaan. Tietyt syy-seuraus-suhteet toimivat ajureina kansakuntien eri vaiheissa. Ray Dalio esittelee tyypillisen kansakuntien nousun ja tuhon julkaisemassaan makrotaloudenperiaatteita kuvaavassa tutkimuksessaan joka löytyy sivustolta: www.economicprinciples.org
Se sisältää viisi vaihetta eivätkä kaikki maat pääse ensimmäistä vaihetta pidemmälle. Vaiheet muodostavat tapahtumasarjan. Tapahtumasarjat eivät ole koskaan täysin samat eri maissa, mutta niillä on yhteisiä tekijöitä. Maat eivät etene ehkä koskaan ensimmäisestä vaiheestaan eteenpäin. Liikkuminen vaiheiden välillä ei myöskään tapahdu vain eteenpäin vaan välillä maat ottavat kehityksessään takapakkia.
Ensimmäisessä vaiheessa maat ovat köyhiä ja pitävät itseään köyhinä.
Siinä tulot ovat erittäin matalat ja elintaso kitukasvuinen. Ihmiset eivät hukkaa rahojaan, koska arvostavat niitä paljon. Heillä ei ole velkaa, koska säästöt ovat vähäisiä eikä kukaan halua lainata heille rahaa. Kulttuuri ja sijainti ratkaisevat pääsevätkö nämä maat toiseen vaiheeseen, koska ne vaikuttavat ihmisten haluihin ja kykyihin kilpailla. Eteenpäin pääsevissä maissa ihmiset pikkuhiljaa keräävät enemmän rahaa kuin tarvitsevat selviytyäkseen, koska he ovat huolissaan ettei heillä ole sitä tarpeeksi tulevaisuudessa.
Maat kehittyvät, koska niiden työnteon kustannukset ovat matalat. Ne tuottavat matalan jalostusarvon tuotteita ja myyvät niitä rikkaisiin maihin. Ne houkuttelevat suoria ulkomaisia investointeja hinnoilla kilpailevilta yrityksiltä. Matalien kustannusten maiden pitää saada aikaan suurituottoisia investointeja, koska niiden riskejä pidetään suurina. Ne myös pystyvät tähän, koska kustannukset ovat pienet. Tässä vaiheessa maiden valuutat ovat heikkoja ja niiden pääomamarkkinat alikehittyneet. Rahaa keränneet kansalaiset yleensä säästävät tai sijoittavat yrityksiinsä tai ostavat reaalivarallisuutta, kuten kiinteistöjä. Jotkin heistä sijoittavat ulkomaille, koska uskovat varallisuutensa olevan siellä paremmin turvassa. Näitä maita Dalio kutsuu aikaisen vaiheen kehittyviksi maiksi.
Toisessa vaiheessa maat ovat rikkaita, mutta ihmiset kokevat itsensä köyhiksi.
Tässä vaiheessa ihmiset käyttäytyvät suunnilleen samoin kuin ensimmäisessä. Säästöjen ja investointien määrä kasvaa nopeasti, koska ihmisillä on enemmän rahaa ja he haluavat säästää ja sijoittaa. Maissa työskennellään kovaa, ne ovat vientivetoisia, valuuttakurssit ovat sidottuja muihin valuuttoihin, niissä säästetään paljon ja säästöt sijoitetaan tehokkaasti tuotantoon, reaalivarallisuuteen ja kiinteistöihin. Maat pysyvät kilpailukykyisinä, koska kotimaiset kustannukset ja palkat ovat matalia valuutan arvon pysyessä aliarvostettuna. Samalla tulojen ja tuottavuuden kasvu on nopeaa. Tässä vaiheessa maan velkamäärät eivät nouse paljoa verrattuna tuloihin. Ennen pitkää ne siirtyvät vaiheeseen, jossa velat kasvavat nopeammin kuin tulot ja tulot kasvavat nopeammin kuin tuottavuus.
Inflaatio kasvaa monien tuotteiden kulutuksen kasvaessa nopeasti, koska niiden tarjonta ei kasva yhtä nopeasti kuin kysyntä. Nimellinen korkotaso on matala inflaatioon verrattuna, koska valuutta on vielä kytketty toiseen. Siirtyminen seuraavaan vaiheeseen näkyy velankasvun ollessa nopeampaa kuin tulojen, kiihtyvänä inflaationa mikä näkyy siinä ettei tuottavuus kasva yhtä nopeasti kuin kulutus tai tulot, liiallisina investointeina ja maksutaseen ylijäämänä. Seurauksena on siirtyminen omaan rahapolitiikkaan, koska siitä tulee välttämätöntä. Samalla maiden pääomamarkkinat tulevat hyväksytymmiksi ja yksityisen sektorin lainaaminen alkaa pääomien muodostuessa sekä kotimaisten että ulkomaisten sijoittajien osallistuessa investointibuumiin. Toisessa vaiheessa uudet kaupungit kasvavat, säästämisaste on suuri ja tulot nousevat, kuten ulkomaan valuuttojen reservitkin. Dalio kutsuu näitä maita myöhäisen vaiheen kehittyviksi maiksi.
Kolmannessa vaiheessa maat ovat rikkaita ja kansalaiset tuntevat itsensä rikkaiksi.
Tässä vaiheessa tulot kansalaista kohti lähestyvät maailman suurimpia, koska heidän aiemmat investointinsa infrastruktuuriin, pääomavaltaisiin tuotteisiin ja tuotekehitykseen ovat aikaansaaneet tuottavuuden kasvun. Samalla vallitseva psykologia vaihtuu työskentelemisestä ja säästämisestä pahoihin aikoihin varautumiseen ja töiden hedelmistä nauttimiseen. Muutos johtuu siitä etteivät uudet sukupolvet, jotka ovat korvanneet vanhat ole kokeneet vaikeita aikoja. Muutos näkyy mm. tilastoista, jotka kertovat vähentyneistä työtunneista, vapaa-ajan ja ylellisyystuotteisiin käytettyjen rahojen suhteellisesta kasvusta verrattuna välttämättömyystarvikkeisiin käytettyihin rahoihin.
Tässä vaiheessa olevista ja seuraavaan vaiheeseen siirtyvistä maista tulee yleensä suuria nettotuojia. Niillä on myös kiinteä yhteys paljon vievien kehittyvien maiden kanssa. Se koskee erityisesti halpoja tuotteita. Samaan aikaan sijoittajat etsivät tuottoja kehittyvistä maista mikä vahvistaa yhteyttä. Vaiheen maat nähdään turvallisina sijoituskohteina. Rahoitusmarkknoilla keinottelun määrä kasvaa. Ne kehittyvät ja keinottelu rahoitetaan velalla. Tässä vaiheessa olevat suurmaat ovat lähes aina sotilaallisia ja taloudellisia suurvaltoja. Ne yleensä kehittävät armeijoitaan suojellakseen ja edistääkseen etujaan maailmalla. Tässä vaiheessa maat ovat huipulla ja nauttivat siitä. Näitä maita Dalio kutsuu aikaisen vaiheen kehittyneiksi maiksi.
Neljännessä vaiheessa maat köyhtyvät, mutta tuntevat itsensä rikkaiksi.
Velat kasvavat nopeammin kuin tulot, kunnes raja tulee vastaan. Velkojen kasvun syynä on se ettei kahden ensimmäisen vaiheen aikana eläneitä ole hengissä. Ihmiset ovat tottuneet elämään ilman, että heidän on tarvinnut huolehtia rahojen riittävyydestä. Maat tulevat kalliiksi, koska ihmiset ansaitsevat ja kuluttavat paljon. Säästämisaste pienenee ja velkaantumisaste nousee. Ihmiset luulevat olevansa rikkaita, vaikka heidän varallisuutensa rapistuu. Vähentyneet investoinnit infrastruktuuriin, pääomavaltaisiin tuotteisiin ja tuotekehitykseen hidastavat tuottavuuden kasvua. Samalla kilpailukyky rapistuu ja vajeet kasvavat. Nämä maat kuluttavat rahojaan sotimiseen suojellakseen etujaan.
Vaiheen viimeisinä vuosina kuplia esiintyy usein. Kuplat syntyvät, koska ihmiset uskovat tulevaisuuden vastaavan todennäköisesti menneisyyttä. Kuplat puhkeavat velanhoitokustannusten ollessa suuremmat kuin tulojen kasvu ja saadut sijoitustuotot. Kuplien puhkeamisesta johtuvat tappiot vahvistavat maan taloudellista laskua. Liiallinen velankasvu aiheuttaa valuutan heikkouden mikä heikentää mahdollisuuksia maksaa sillä velkoja. Näitä maita Dalio kutsuu loppuvaiheen kehittyneiksi maiksi. Suuret maat menettävät asemansa suurina valtakuntina vaiheen lähestyessä loppuaan.
Viimeisessä vaiheessa maat käyvät läpi velanmaksun ja suhteellisen alamäen, jotka kansalaiset hyväksyvät hitaasti.
Kuplien puhjetessa ja velanmaksun tapahtuessa yksityisen velan kasvu, yksityisen sektorin kulutus ja varallisuusarvot laskevat tuottaen itseään vahvistavan negatiivisen syklin. Nämä korvataan valtion velan ja alijäämän kasvulla ja keskuspankkien rahanpainamisella. Reaalinen korkotaso laskee ja valuutta heikkenee kasvattaen nimellistä bruttokansantuotetta nimellistä korkotasoa nopeammin, jotta velanmaksun tuskat pienentyisivät. Heikon valuutan ja taloudellisten olosuhteiden seurauksena sijoitustuotot jäävät huonoiksi ja nämä maat joutuvat enemmän kilpailemaan niiden maiden kanssa, jotka ovat aikaisemmissa kehitysvaiheissa. Valuuttakurssit heikentyvät ja suurvalta-asemat katoavat.
Nämä psykologiset syklit ovat esiintyneet läpi historian. Pitkän aikavälin taloussyklien perusteet ovat pysyneet samoina, koska ihmisluonto muuttuu hitaasti. Useimmat ihmiset eivät ole tietoisia näistä sykleistä, koska ne kestävät jopa yli sata vuotta. Mikäli ihmisluonto olisi erilainen niin syklejä ei esiintyisi velkojen kasvaessa hitaammin kuin tulojen eivätkä tulot kasvaisi nopeammin kuin tuottavuus. Syklien olemassaolon voi todistaa itselleen tutkimalla aiempia maailmanmahteja ja niiden historiaa. Dalio selvittää miten Iso-Britannian nousu ja tuho tapahtuivat omassa tutkielmassaan, jonka löydät aiemmin mainituilta sivuilta www.economicprinciples.org
Vaikuttaa vähän yksinkertaistavalta
Vaikuttava malli, mutta suhtaudun taustani puolesta – pääaine aikanaan filosofia – skeptisesti näihin suuriin maailmanselityksiin. Joihinkin tapauksiin ne voivat osua aika hyvinkin, mutta kun tarkastelemme isoa otantaa niin poikkeuksia löytyy. Tuo ajatusmalli lähtee siitä, että ajan mittaan velkaantumisesta ja yli varojen elämisestä tulee väistämätön ansa. Ajatus on suosittu talouskonservatiivien keskuudessa.
Vaikkapa Yhdysvaltojen kohdalla se vaikuttaakin ilmeiseltä. Toisaalta vaikka Saksa ja Japani ovat selviä poikkeuksia – säästöaste on korkea ja vienti ylijäämäistä kroonisesti. Pienempi Sveitsi on samanlainen.
Kai ne sitten olisivat kolmannen vaiheen maita. En kuitenkaan pidä annettuna, että saksalaisista, japanilaisista ja sveitsiläisistä tulisi tuhlareita jonkun luonnonlain voimalla kehityksen edetessä, kun jheidän kulttuurinsa ei ole sitä ennenkään suosinut.
Filosofiassa on puhuttu paljon viime vuosikymmeninä suurten kertomusten eli maailmanselitysten kuolemasta. Peruste on, että todellisuus on liian monisyinen ahdettavaksi näin kaavamaisiin makromalleihin. Imperiumit ovat romahtaneet, mutta aika pitkään tuo Yhdysvaltojenkin imperiumi on jo sinnitellyt kaatumatta, ja tuo velkaantuneisuuskin heiluu poliittisten aaltojen myötä. Sotaseikkailutkin tulevat sykleissä – sen mukaan koska ovat republikaanit vallan kahvassa.
Talouden menestyksen ratkaisee tuottavuuden kehitys. Velkaantuminen voi heikentää sitä, jos rahat poltetaan kulutukseen eikä investointeihin, mutta en tässäkään usko automaattiseen logiikkaan, vaikka esimerkkejä toki löytyy.
Heikki
Poikkeuksia löytyy aina
Talouden menestyksen ratkaisee Dalion mukaan tuottavuuden kehitys pitkällä aikavälillä, mutta lyhyemmällä siihen vaikuttaa myös velkaantuminen. Tarkemmat yksityiskohdat voi katsella raportista joka löytyy kirjoituksessa maintusta osoitteesta. Se on yksinkertaistettu ja siihen löytyy poikkeuksia, mutta keskimäärin se näyttää pitävän paikkansa. Malli ei muuta väitäkään. Se on nähdäkseni kuitenkin enemmän oikeassa kuin väärässä, joten sen ymmärtäminen hyödyttää jossain määrin. Mitään mallia ei pidä ottaa uskonnollisena kokemuksena, kuten Paul Krugmanin usko Trumpin vaalivoiton pahuudesta ”Emme toivu tästä koskaan” eli niihin ei pidä uskoa liikaa vaan ajatella itse ovatko ne totta ilman ennakko-oletuksia.
Tuottavuus
Mutta mikä vaikuttaa eniten tuottavuuden kehitykseen? Minä väitän ettei siihen juurikaan vaikuta velkaantuminen vaan instituutioden kunto. Kun instituutiot (koulu, oikeus, SOTE jne.) ovat kunnossa niin uskalletaan investoida pitkällä tähtäimellä eikä heti tarvitse yrittää varastaa kaikkia. Teknologia ei ole ratkaisevassa asemassa, koska nykyään kaikille on saatavissa sama teknologia. Vertaa vaikka USAa ja Meksikoa tai vaikka Suomea ja Venäjää. Näiden maiden kehityserot on ratkaissut ja ratkaisee instituutioiden kunto.
Olet enimmäkseen oikeassa tuottavuudesta
Tuottavuuden kehitykseen vaikuttavat mainitsemasi asiat. Niiden lisäksi kulttuurilla eli ihmisten tavoilla ajatella asioita, kuten innovaatioiden ja säästäväisyyden arvostuksella, tavoilla tehdä asioita, jne. Osa edellämainituista liittyy instituutioiden kuntoon, mutta eivät kokonaan. Palaan asiaan ensi viikolla tarkemmin esittelemällä Dalion keskipitkän aikavälin talouskasvumallin mikä perustuu noin kahden kolmasosan verran tuottavuuteen ja kolmasosan velkaantumiseen.
Mietittävä tapauksittain
On malli varmasti paljonkin suuntaa antava monessa tapauksessa, mutta jos ajattelee vaikka sijoittajan kannalta, niin ei kannattane ottaa kovin kirjaimellisesti. Siis siinä mielessä, että romahdusasteelle edenneiden maiden osakkeita pitäisi välttää. Voi olla eräissä tilanteissa viisasta, mutta en minä nyt esimerkiksi ruotsalaisia osakkeita vältä vain siksi, että kotitalouksilla on rutkasti velkaa. Joskus siitä tulee ongelmia, mutta koska ja ketkä kaikki yhtiöt siitä kärsivät on toinen juttu.