Sote-uudistus ja kansanedustajien tutkintovaatimus

Kirjoitusvuorossa: Juha Kasanen

Kansanedustajan työ on todella vaativaa: täytyisi olla eri alojen asiantuntija ja ymmärtää mielellään myös päätöstensä seuraukset. Muuten päätökset ja lakialoitteet voivat olla todella kehnoja. Näinhän kävi mm. jokin aika sitten listaamattomien yritysten verotusta koskevassa päätöksessä, joka jouduttiin kiireellä parsimaan kokoon sen jälkeen kun tehdyn päätöksen seuraukset alkoivat valjeta.

Sote-uudistusta seuratessa ei ole tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Päätöksenteon tueksi olisi tarvittu laajaa ymmärrystä mm. kuntasektorista, sairaaloista, potilastyön käytännöstä, yksityisen terveydenhoidon osuudesta koko terveydenhuollon kannalta jne. Lähtöoletuksiin kuului, että soten piti säästää kokonaiskustannuksia ja parantaa kansalaisten terveydenhoitoa. Jossain vaiheessa tavoitteet hämärtyivät. Enää ei juuri yksikään kansanedustaja tunnu ymmärtävän, mitä on päätetty. Kukaan ei ainakaan pysty selkeästi selittämään, mitä kaikki maksaa ja kuinka päätökset laitetaan täytäntöön. Valitettavasti eivät edes lääkärit, joita päätökset ensisijaisesti koskevat.  

Missä muualla tällainen päätöksenteko kelpaisi?

Kuinka estettäisiin se, että vastaavia munauksia ei nähtäisi enää jatkossa? Miten olisi kansanedustajatutkinto? Tai vähintäänkin erityistutkinto ministereille? Se, että tässä tutkintojen ja sääntelyn luvatussa maassa kansanedustajan tehtäviä voi hoitaa ilman mitään koulutus- tai tutkintovaatimusta, on selvässä ristiriidassa muun pilkuntarkan sääntelykehikon kanssa. Suomessa ei taida niin mitätöntä tehtävää ollakaan, ettei sen hoitamiseen tarvittaisi erityiskoulutusta ja erillistä tutkintoa. Jopa hirvenmetsästykseen tarvitaan oma kokeensa.

Täytyisikö kaikille kansanedustajiksi pyrkiville henkilöille järjestää esimerkiksi vuoden mittainen varsin tiukka kurssitus, jossa opetetaan sellaisten asioiden perusteita, joista he joutuvat päättämään?  Kurssin lopuksi tarkan tentin läpäisseet ehdokkaat saisivat osallistua varsinaisiin vaaleihin. Voisikohan tämä taata sen, että jatkossa eduskunta tekisi laadukkaampia päätöksiä?

Mikäköhän puolue ottaisi vaaliteemakseen kansanedustajien tutkintovaatimuksen? Saisiko tällä äänivyöryn?

Lue Punaisen mukin blogia.

3 thoughts on “Sote-uudistus ja kansanedustajien tutkintovaatimus

  1. Terve!

    Kansa saa sellaiset johtajat, kuin se ansaitsee.

    Tutkinnoilla sinäänsä tee mitään. Tutkinto ei ole yhtä kuin osaaminen. On virheellistä ajatella, että joku on pätevä vain, koska hänellä on diplomi.

    Sivistäkäämme kansaa, kuten varmasti itsekin pyrit tekemään.

     

    Sotesta… Itselleni ei ole missään vaiheessa selvinnyt, että mistä tässä on kyse. Mediakin on sössinyt koko kuvion, sillä heidän tapansa käsitellä asiaa on ollut täysin tietämätöntä.

    Ensin pitäisi selvittä mikä tässä nykysysteemissä on vikana ja mitä halutaan korjata. Itselläni ei ole selvinnyt edes tämä viimeisen neljän vuoden aikana. Tämän jälkeen esitetään ratkaisuja ja tutkitaan miten ongelmat saadaan ratkaistua. Tämä pimitys vaikuttaa siltä, että Kokoomus yrittää yksityistää koko systeemin, eikä uskalla kertoa siitä kenellekään, kun pelkää kansan reaktiota. Mielestäni julkinen puoli tarvitaan kilpailemaan yksityisen kanssa, sillä alalla on varsin vähän kilpailua, jolloin kartellit ovat valmiit nopeasti. USA:n yksityinen järjestelmä on maailman kalleimpia. Jenkeillä menee 18 % bkt:sta terveydenhuoltoon, kun OECD kesiarvo on 10 prosenttia. Suomessa menee 9.1 prosenttia bkt:sta. 

    1. Terveyskeskusmaksujen korotus parantaisi palvelun laatua

      Yksityinen terveydenhoito on ripeää ja heti saatavilla

      Olen itse paikallisen Leppävaaran terveyskuksen tyytyväinen asiakas. Aina on hoidettu erittäin hyvin. Olen silti joskus valinnut yksityisen terveyskeskuksen Munkkiniemessä. Yksityinen on auki kaikkina vuorokaudenaikoina. Hoito on sielläkin erittäin ripeää ja pääsee heti oikealle erityisasiantuntijalle.  Lääkerikäynti ja labrat hoituu saman tien tunnissa.

      Julkinen on hyvänlaatuista ja järkevää, mutta kankeaa

      Minun kokemuksen mukaan julkisen puolen henkilöstö on sitoutunutta, pätevää ja palvelunhaluista. Julkisen syteeminen pieni kankeus johtuu palvelun edullisuudesta. Asiakkaat tuhlaavat hanakasti lääkerin aikaa jos jonkinlaisiin yksinäisyysongelmiin. Palvelu on niin halpaa että sinne kannattaa mennä valittamaan kaikkia pikku vaivoja. Ja siksi siellä henkilökunta joutuu karsimaan niitä, jotka oikeasti pääsevät lääkerin tai erikoislääkerin vastaanotolle kiireisinä tapauksina. Ja tämä karsintaprosessi syö varmaan useita kymmeniä prosentteja tehosta ja aiheuttaa hitautta ja kankeutta ja asiakastyytyväisyyden laskua. Minusta tuntuu että terveyskeskusmaksujen pieni korotus korjaisi näitä ongelmia.

      USA:n yksityinen terveydenhoito hoitaa pienet vaivat ihan kivasti

      Minulla on vähän kokemusta USA:n terveydenhuollosta. Kokemukseni mukaa pikku vaivat hoituvat jouheasti. Suurista vaivoista ei ole kokemusta, mutta minulla on vahva käsitys, että niiden hoito tulee kalliiksi. Jos ihminen sairastuu siellä vakavasti, joutuu hän helposti yksityisen terveydenhuollon lypsämäksi. Hänelle tarjotaan toinen toistaan kalliimpia hoitoja joille luvataan tehoa. Ja jos on elämä kysymyksessä, niin hän ottaa näitä kalliita hoitoja, ja maksaa kalliisti.  

  2. Sote-uudistus

    On todellakin melkoinen farssi. Tavoitteet ovat hyviä: Kansalaisten tasa-arvoinen palvelu ja kustannustehokkuus. Valitettavasti minä en oikein ymmärrä miten uudistus näitä edistää. Varsinkin kustannustehokkuus on vaikea saadaa áikaan ylhäältä alaspäin tehtävillä uudistuksilla. Tavoitteiden taaja toistaminen eivät tee niistä totta.

    Mikä estää kustannustehokkuuden kehittämistä nykyisessä järjestelmässä? Uskon enemmän alhaalta ylöspäin etenevän uudistukseen. Siinä tarkasteltaisiin jokapäiväistä toimintaa lattiatasolla ja pyrittäisiin sitä parantamaan mahdollisimman yksinkertaisilla toimilla. Mutta tällaiseen toimintaan on valtakuntatason päättäjillä kovin vähän osaa ja arpaa.

Comments are closed.

Related Posts

Yhteiskunta

2025

Väinö Linnan Pohjantähti-trilogiassa kuvataan, miten pappilan torpparipariskunta luki lipevän papin kirjoittamaa uutta torpparisopimusta tyyliin ”ellei pappilan etu muuta edellytä”. Sopimus ei tuntunut turvaavan tulevaisuutta sen