ETF-instrumenttien tulo on muuttanut rahastokentää. Piensijoittajan on mahdollista tehdä kauppaa kustannustehokkaasti osakkeilla, korkopapereilla ja sijoittaa osakeindekseihin tai sijoittaa raaka-aineisiin. ETF:t ovat muuttaneet markkinaa, kun indeksisijoittamisesta on tullut vaihtoehto aktiiviselle rahastosijoittamiselle. ETF voidaan nähdä hyvänä asiana. Indeksin lyöminen on hankalaa, mutta rahaston tulee pystyä osoittamaan että se on kykenemä lyömään indeksin ja rahaston hallintokuluille on löydyttävä katetta. ETF:t kirittävät rahastonhoitajia ja laskevat rahastojen kuluja (vrt. Odin ja myynti- ja merkintäpalkkioiden poisto).

Indeksisijoittamisen suosion myötä markkinat ovat alkaneet muistuttaa toisiaan.  Kaikki osakkeet seuraavat toisiaan enemmän kuin ennen. Omistajat, jotka yrittävät hoitaa salkkujaan aktiivisella osakkeiden valinnalla, ovat jopa julistaneet arvo sijoittamisen kuolleeksi. Finacial Times 7.10.2010 kirjoittaa aiheesta ja siteeraa rahastonhoitajaa: “me käytämme kaiken aikamme osakkeiden valintaan ja lopulta kaikki nousee ja laskee samaan aikaan. Se on pelkkää painajaista”.

Yhdysvaltain kansallinen taloustutkimuskeskus on tutkinut yhdentymisilmiötä markkinoilla ja tullut tulokseen että indeksiin-sidottujen sijoitusten kasvava käyttö on osana lisäämään korrelaatiota. Erityisesti ETF:t nostetaan esille, sillä niiden hallinnoimat lähes 1000 miljardin USD varat johtavat indeksien kaikkien komponenttien ostoihin ja myynteihin riippumatta osakekohtaisista eroista. Esimerkikisi S&P 500 indeksiin mukaan tuominen on johtanut keskimäärin 9% nousuun sen ajankohdan lähellä, kun osake on tuotu mukaan indeksiin (1990-2005). Osakkeet ovat laskeneet keskimäärin 7% indeksistä pudotessa.

Osakkeen nousu tai lasku ei tapahdu yhdessä päivässä kun osake siirtyy osaksi indeksiä tai poistuu siitä. Petre Pomell kirjoitti Arvopaperissa (10.9.2010) arbitraasikauppasta, jossa ETF-pumppaajat vaanivat yhtiöitä, jotka ovat juuri tippumassa laajoista indekseistä tai nousemassa niihin. Ilmiö johtaa siihen että indeksi sijoittaja itse asiassa menettää tuottoja, kun osake nousee jo ennen indeksiin mukaantuloa.

Indeksisijoittamista on kuitenkin syytä katsoa laajemmin markkinoiden toimimisen kannalta. Syökö indeksisijoittaja aktiivisen osakesijoittajan pöydässä? Aktiivinen osakkeiden analysoiminen ja kaupankäynti pitää huolen siitä, että niiden yrityksien arvo nousee, jotka kykenee tekemään paranevaa taloudellista tulosta nyt tai tulevaisuudessa. Kuinka pitkälle indeksisijoittamisen suosion voi antaa mennä, että markkinoiden taustalla oleva “älyvoima” vielä toimii ja hyvien yrityksien arvo kasvaa riittävästi ja ne ovat mukana indeksissä ja huonot yritykset tippuvat indeksistä pois? Sen tiedämme, että 100% indeksisijoittaminen jäädyttäisi markkinan ja johtaisi täydelliseen korrelaatioon kurssimuutoksissa.

Indeksisijoittaja siis antaa tällä hetkellä osan voitoistaan voimille, jotka osaavat hyödyntää indeksisijoittamisen heikkouksia. Tällaiset ilmiöt ovat tervetulleita ja vetävät markkinaa tasapainoon. Toisaalta indeksisijoittamisen suosio näyttää vain kasvavan ja indeksin voittaminen on hankalaa. Onko suoraa osakkeisiin sijoittava kuitenkin se vastuullisempi osapuoli, joka tekee työtä markkinan toimivuuden puolesta, ja indeksisijoittaja laiska sohvaperuna, jota kiinnostaa vain keskimääräinen voitto?

Juttu on saanut vaikutteita Financial Times artikkelista “Why equities have been swimming in shoals, 7.10.2010)