Syyria ei ole leviämässä maailmansodaksi
Pörssien alamäki on jatkunut, mikä ei ole minua yllättänyt kuten pari päivää sitten totesin. En tosin edelleenkään väitä tietäväni missä droppi päättyy, mutta voi se vielä jonkin matkaa syventyä – tai vaikka paljonkin. Yhtä talouslehdissä viime päivinä esitettyä syytä paniikkiin ei kyllä kannata ottaa vakavasti: huolta Syyrian sodan leviämisestä johonkin toiseen mittaluokkaan sen myötä, että länsimaat siihen sekaantuvat. On kyllä todennäköistä – ja aiheellista – että Syyrian ruokotonta hallitusta rangaistaan kemiallisten aseiden käytöstä, mutta tuskin konfliktin nykyinen luonne siitä muuksi muuttuu.
Yhtenä vaihtoehtona on väläytetty vastaavia ilmapommituksia, joilla Nato pakotti serbit vetäytymään Kosovosta 1990-luvun lopussa. Albaaniväestö löi välit lopullisesti poikki Serbiaan, ja maakunnan virallinen itsenäistyminen aikanaan oli enää muodollisuus. Miksei siis Syyriassa? Moraalisesti asetelma onkin jokseenkin samanlainen, mutta muuten paljon vaikeampi. Kosovon sodan kaltainen laajamittainen ja pitkä ilmasota auttaisi tietysti Syyrian hallituksen kaatamisessa kuten tapahtui Libyassa, mutta siihen tuskin on länsimailla suurta halua, vaikka Al-Assadin klaania kuinka inhotaan. Mutta Syyrian hallituksen kaatamiseen ei riittäisi rajoitettu ilmasota, koska sillä on Venäjän ansiosta tuhdit ilmavoimat ja ilmapuolustus. Aika varmasti kyseeseen tulevat muutamat täsmäiskut risteilyohjusten kaltaisilla kaukoaseilla, jotka eivät vaaranna omaa miehistöä. Ne eivät hallitusta vielä kaada.
Poliittinen asetelmakin on aivan toinen kuin Kosovossa. Siellä sotaoperaation lopputulos oli selvä: Serbia vetäytyy ja Kosovo irtautuu, mutta suurempia sivuvaikutuksia prosessiin ei liity. Jugoslavia oli jo hajonnut, Kosovon irtautuminen oli sille enää viimeinen niitti, joka ei hetkauttanut ikävästi kuin serbejä.
Kosovossa itsenäisyysmielinen vastarinta oli etnisesti, kulttuurisesti ja poliittisesti hyvin samanseuraista, mutta Syyriassa kapinalliset jakautuvat keskenäänkin taisteleviin etnisiin ja uskonnollisiin ryhmiin. Ääri-islamisteilla on pelottavan vahva jalansija kapinallisten joukossa. He voivat olla Syyrian seuraavat hallitsijat, jos hallitus kaatuu. Se pelottaa länsihallituksia.
Syyriassa taistelevat ryhmät elävät tiiviinä lomittaisena kudoksena. Hallituksen kaatumista ei välttämättä seuraisi rauha, vaan sisällissodan jatkuminen, kunnes Syyria lopulta hajoaisi tavalla tai toisella vielä lopullisemmin kuin se nyt jo on rikki. Luultavasti Syyria hajoaa joka tapauksessa, mutta länsimaat eivät varmastikaan tässä tilanteessa halua kiihdyttää prosessia raskaalla ja kalliilla sotaoperaatiolla, jonka hyödyistä ei ole mitään varmuutta. Afganistanin ja Irakin sodat opettivat, että valtioiden sisäisiin selkkauksiin puuttuminen on äärettömän riskialtista ja tuloksiltaan vaikeasti ennakoitavaa touhua huolimatta sotilaallisesta ylivoimasta. Syyriassa hajoamisen seuraukset ovat erityisen vaikeat ennustaa, koska alue on kaikkiaan räjähdyspisteessä. Serbiassa tätä ongelmaa ei enää ollut, kuten ei jokseenkin eristetyssä asemassa olevalla Libyallakaan, jossa ilmasota auttoi Gaddafin kaatamisessa.
Sanojeni vakuudeksi muistutan, että arvioni Korean sodan paisutellusta uhkasta osui: kriisi lässähti kuin pannukakku aivan kuten keväällä erittelin:
http://www.piksu.net/artikkeli/korean-tilannetta-ei-kannata-hermoilla
Realiteetit eivät puoltaneet Korean niemimaalla kriisin eskaloitumista, vaikka mediavaahdosta olisi voinut aika lailla muuta päätellä (nythän Koreat jo neuvottelevat Kaesongin yhteistalousalueenkin avaamisesta). Yhtä lailla realiteetit eivät puolla Syyrian leviämistä jonkin asteen maailmansodaksi, piti sitä sitten hyvänä tai huonona asiana. Järkyttävä teurastus jatkunee ties minne asti, mutta ilman ihmeitä suurvallat eivät sinne suoranaisesti sekaannu enempää kuin tähän asti, ellei riskihorisontissa tapahdu jotain oleellista muutosta, mikä se sitten olisikin.
Kaaos
Tuo alue on ajautumassa kaaokseen. Tunisia mistä kahakat alkoivat on ilmeisesti ainoa maa joka on melko rauhallinen. Sehän julistettiin vuonna 2009 Afrikan kilpailukykyisimmäksi maaksi. Mutta Libya on ja pysyy sekasorrossa. Sen öljyntuotanto on vajonnut sisällissodanaikaiselle tasolle. Iranista ei oikein tiedä. Irakissa mellakat ovat lisääntyneet. Egyptissä taas vanha valta iski takaisin. Syyriassa ei ole ketään uskottavaa valtaryhmittymää jos nykyinen hallinto tuhotaan. Siellä on lauma pyssyjen paukuttelijoita. Osa niistä on tullut jopa Suomesta pizzoja-leipomasta. Kun Syyrian nykyinen valta kaatuu, niin siellä alkaa vuosien mittainen sekasorron aika, tätä ainakin pelätään. Ei se kahakka mihinkään leviä. Molempien Irakin hyökkäyksien jälkeen kurssit nousivat voimakkaasti. Nyt tuskin käy kuitenkaan niin, koska sitä ammutaan muutama risteilyohjus ja nämä sissit pääsevät lähemmäksi Damaskoksen keskustaa. Mutta kuka saa ne myrkkykaasut haltuunsa? Niitä on ilkeä levitellä metrotunneleihin tai vaikka junaan. Vaikea tilanne.
Yllättävät tekijät
Ninpä – arvioit oikein osakemarkkinoiden olevan siinä tilassa, että laskulle olisi tilaus. Ymmärtääkseni teit arvion varsin puhtaasti teknisellä analyysillä, ei siinä mitään. TA ei kuitenkaan tavoita niitä yllättäviä tekijöitä, jotka tulevat mm. taloutta ohjaavien valtioiden ja keskuspankkien kirstunvartijoiden päätöksistä, uudesta tilastotiedosta vaikkapa Euroopan kompuroinnin suhteen, yritysten ilmoittamista tulosvaroituksista ja maailmalla puhkeavista konflikteista. USA:n ilmeinen valmius hyökätä Syyriaan antoi osakekursseille heti satikutia. Joskus tekninen analyysi ja yllätävä tekijä (tässä tapauksessa Syyrian uusi tilanne) sattuvat samanaikaisesti ja tulos on taattu. Itsekin katsoin markkinariskin nousseen, joten tulevien sijoitusteni kannalta "yllättävä tekijä" tuli kuin tilauksesta. Olen pääosin kässinä. Pitäisikö olla tyytyväinen – olo on samankaltainen, kun jonkun yrityksen ilmoittaessa irtisanomisista ja säästöistä: porukkaa joutuu työttömäksi ja osakkeen hinta salkussa sen kun nousee. Hyökkäyksen sattuessa ihmisiä kuolee ja pian saamme ostaa entistä halvemmalle osakkeita. Tämä sijoittaminen käy joskus omantunnon päälle.
Muutos
Iso muutos yllättää aina markkinan ja aina on yllätyksen mahdollisuus. Jos ei yllätä niin johan sijoittajat olisi myyneet osakkeet jo eilen ja eivät odottaisi tappioiden realisoitumista ja muutosta ei tulisi. Yllätyksen määritelmä on, että sitä ei tiedetä etukäteen. Yllätyksen todennäköisyyttä voidaan arvioida ja tuon Syyrian kaasuiskun jälkeen sijoittajat katsoivat, että negatiivisen yllätyksen todennäköisyys olisi kasvanut. Sitä kuinka suuri se on sitä ei voi arvioida suoraan. Optioden kautta voimme tedä arvioita kuten täällä olen tehnyt:
http://www.piksu.net/artikkeli/p%C3%B6rssin-harhak%C3%A4sityksi%C3%A4-osa-4-seuraa-taitavia-tiet%C3%A4ji%C3%A4
Se, että mikä on teknistä analyysia on kuin veteen piirretty viiva. Ovatko suhteellisten arvojen analyysit kuten optioista laskettava todennäköisyys hinnoille TA:ta on jokaisen oma asia päättää. Ainakin se on mekaanista laskentoa tietyin reunaehdoin. Nyt uhkan noustessa kaaoksesta ja Venäjän aktivoitumisesta laskee kursseja ja nostaa heiluntaa. Iskun tapahduttua ja jos huomaamme, että Venäjä ei tiukan paikan tullen reagoi asiaan, niin se vähentää riskiä ja nostaa kursseja. Onko tämä TA:ta on taas jokaisen oma asia päättää.
Fundamenttisijoittaja joka rankkaa osakkeita P/E lukujen perusteella on myös laajasti ajatellen TA-sijoittaja. Kaikki me olemme laajasti ottaen TA-sijoittajia ja yritämme miettiä miten ennen asiat ovat menneet ja johtaa siitä tulevaisuuteen ennusteita. Itse asiassa tehokkaiden markkinoiden hypoteesi on hyvin lähellä TA filosofiaa. TA hyväksyy täysin muuten tehokkaat markkinat, mutta heidän mielestä historiallisia kursseja ja voluumia ei täysin oikein hinnoiteltu nykykursseihin.
Suurin piirtein näin
" Fundamenttisijoittaja joka rankkaa osakkeita P/E lukujen perusteella on myös laajasti ajatellen TA-sijoittaja. Kaikki me olemme laajasti ottaen TA-sijoittajia ja yritämme miettiä miten ennen asiat ovat menneet ja johtaa siitä tulevaisuuteen ennusteita. Itse asiassa tehokkaiden markkinoiden hypoteesi on hyvin lähellä TA filosofiaa."
Aika lailla näin näen asian – jokainen yrittää ennustaa tulevaa menneen perusteella, olkoon kyse TA-malleista tai muusta. Tämä ei minun kohdallani tarkoita, että kuvittelisin TA:han olevan etukäteen kirjoitettuna, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Yritän vain tulkita markkinatailanteita tietyn aikavälin sisällä eli nähdä, onko markkinassa tulossa taite ylös tai alas. Sen vuoksi en yleensä pidä osakkeita koskaan kauan – muutaman päivän ja viikon liikkeiden ennustaminen voi onnistua tältä pohjalta usein hyvinkin, mutta kauas tulevaisuuteen en yritäkään nähdä kuin jollain karkealla todennäköisyydellä.
Reaalimaailman yllätykset ovat aitoja yllätyksiä, joita TA ei sinänsä voi mitenkään ennustaa. Rahamaailman ja politiikan liikkeitä markkinat kyllä ennustavat, ja niitä odotuksia on leivottu markkinakehitykseen ja siten TA:han. Esimerkiksi keskuspankkien päätöksistä on sijoittajille ennusteet, ja jos ne pitävät kutinsa, markkinat eivät reagoi yllättävästi. Jos ennuste menee metsään, tilanne on toinen. Jos Tokio tuhoutuu maanjäristyksessä, sitä ei varmasti ole leivottu etukäteen kursseihin.
Heikki
Oliko Syyria edes syy?
Ymmärrän huolesi omantuntosi kanssa, mutta rohkenen epäillä, paljonko Syyria kurssipudotukseen vaikutti. Tietysti uutisilla on merkitystä, lyhyellä ja pitkälläkin aikavälillä, jos ovat painokkaita – mutta toinen asia on, onko median tulkinnalla markkinoiden liikkeiden syistä mitään todellisuuspohjaa. Droppi olisi mielestäni jatkunut joka tapauksessa, laskutrendi nyt ei vain ollut vielä ohi, ja median työtä on syiden keksiminen, jotta lukijoilla olisi lukemista. Jos ajankohtaan ei olisi osunut Syyria, niin joku muu syy olisi markkinaliikkeelle löytynyt. Omantunnon kolkuttaminen on terveen psyykkeen merkki, mutta tässä kohtaa koet mielestäni turhaan syyllisyyttä. Heikki