Tapio Haavisto kirjoitti Piksussa 10.12 optimistin sijoitusnäkymistä vuodelle 2024, joten laitan talouspessimistin näkemyksiä taloudesta ensi vuodelle. Sijoituksia on mielestäni liian vaikea yrittää ennustaa, joten arvioin kolmen suuren talouden eli Yhdysvaltojen, Kiinan ja Euroalueen näkymiä. Reaalitaloutta on mahdotonta ennustaa tarkkaan, mutta sen suuntaa on helpompaa hahmottaa. Suuret taloudet ratkaisevat myös Suomen näkymät, joten en käy niitä lävitse. Käytännössä maailmantalous on niin yhteenpunottu kokonaisuus, että vain Yhdysvaltojen talous on lähellä itsenäisempää asemaa. Se on suurista talouksista ainoa, jonka sisämarkkinat enimmäkseen määrittävät miten kotimaan talous pyörii. Toisaalta sen sisämarkkinoiden hinnat ovat vahvasti kytköksissä ulkomaailmaan. Niin Kiina kuin Euroaluekin ovat enimmäkseen riippuvaisia maailmankaupasta. Rahan hinta on tärkein yksittäinen tekijä lähivuosien ajan. Korkomarkkinat ovat myös paras talouskasvun ja inflaation ennustaja. Tämä pätee nyt, kun keskuspankit eivät manipuloi rahan hintaa toimimalla velkakirjojen netto-ostajina. Päinvastoin kuin enemmistö luulee niin osakemarkkina ei ole paras tulevan talouskasvun indikaattori.

Yhdysvaltojen talousnäkymistä

Ensiksi on sanottava, että FED seuraa enemmän korkomarkkinoita kuin korkomarkkinat sitä. Tämä näkyy mm. verratessa Yhdysvaltojen 2-vuoden valtionlainojen korkoja Fedin ohjauskorkoon. 2-vuotisen lainan korot ovat olleet laskussa lähiaikoina, joten ne indikoivat hidastuvaa talouskasvua ja inflaatiota. Tämä on positiivinen asia, koska lähes ilmaisia yrityslainoja joudutaan uusimaan seuraavien kolmen vuoden aikana Yhdysvalloissa keskimäärin n. 20%:ia joka vuosi seuraavien kolmen vuoden ajan. Matalammat korot tarkoittavat vähemmän konkursseja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lainoja uusiessa yritykset joutuvat ottamaan paljon nykyistä korkeammalla korolla lainaa. Todennäköisesti iso osa yrityksistä kokee lainarahan hinnan nousevan vähintään kaksinkertaiseksi. Tämä tarkoittaa myös, että yhä useammat yritykset eivät saa lainaa ollenkaan mikä lisää konkurssien määrää. Pessimisti minussa sanoo, että konkurssiaalto on alkamassa. Lisäksi varsinkin pienet ja keskisuuret pankit ovat suurelta osin konkurssissa ja niitä pitää pystyssä vain yhä suureneva Fedin Bank Term Funding Program. Suurella todennäköisyydellä tätä ohjelmaa jatketaan sen loppuessa ensi maaliskuussa. Ilman jatkoa alkaa pankkikonkurssien suma. Se voi tosin alkaa myös siitä huolimatta.

Todellinen talouden kestävyyskoe Yhdysvalloissa on kuluttajien selviytyminen korkeammasta rahan hinnasta. Kaksi kolmasosaa Yhdysvaltojen taloudesta riippuu heidän kyvystään laittaa rahaa sisään talouteen. Korkeampi rahan hinta tarkoittaa kulutuksen vähenemistä. Tähän asti kuluttajat ovat olleet yllättävän sitkeitä. Pessimisti minussa sanoo, että kuluttajien sinnittely loppuu joulun jälkeen, koska Trumpin aloittaman ja Bidenin jatkaman sosiaalisen rahanjaon viimeisetkin rippeet ovat käytetty kuluttajien toimesta eikä tähän tule helpotusta ennen presidentinvaaleja ensi marraskuussa. Ennen marraskuuta hallinto ei tule buustaamaan taloutta. Republikaanien hallitsema kongressi ei tule antamaan Bidenin hallinnolle mahdollisuutta rahanjakoon. Seurauksena on palvelualojen lisääntyvä työttömyys mikä vähentää kulutusta, aiheuttaen pankkien konkursseja, jne. Vaalien lopputuloksella voi olla merkitystä joulukauppaan. En usko, että kansainvälisestä kaupasta syntyy ensi vuoden aikana ilonpilkahduksia maan talouteen.

Kiinan talousnäkymistä

Pessimistinen näkemykseni Kiinan taloudesta on, että maa on menetetyllä vuosikymmenellä. Massiivinen velkaantuminen vähenee pikkuhiljaa seuraavien vuosien varrella. Uskon deflaation olevan tämän vuosikymmenen vitsaus maalle mikäli mahdollista tulevaa kolmatta maailmansotaa ei tule. Maan kymmenvuotisen valtionlainan korkotaso viittaa tähän. Nykyinen korkotaso on samaa luokkaa kuin Covid-pandemiassa mikä viittaa suuriin talousvaikeuksiin. Oma diagnoosini on, että maassa on syvä taloudellisen toimeliaisuuden lasku tai pysyvä rakenteellinen muutos mikä siirtää maan samanlaiseen hitaaseen talouskasvuun kuin kehittyneissä talouksissa. YoY-tilastot taloudesta näyttävät kohtalaisilta mikä johtuu viime vuoden monista covid-suluista. Kun katsoo viimeisen kahden vuoden vuosittaisia tilastoja niin huomaa paremmin kuinka hyvin tai heikosti maan taloudella menee. On vaikea nähdä, että Yhdysvaltojen heikkenevä talous tarjoaisi Kiinalle buustia vientitalouteen puhumattakaan euroalueesta. Kiina on siirtymässä deflaatioon ja se vie sitä myös maailmalle. Tämä näkyy miinuksena maan tuottajahintatilastossa.

Euroalueen talousnäkymistä

Pidän euroaluetta isojen talouksien heikkona lenkkinä. Suurimmat innovaatiot tuntuvat olevan lähinnä järjettömät säädökset ja erilaiset tavat jakaa muiden rahoja. Ensimmäinen on enemmän EU:n tuottama ongelma joka heijastuu euroalueen talouksiin. Euroalueen taloudellinen toimeliaisuus on sakannut loppukesästä lähtien. Seuraavat taloustilastot elokuu-lokakuu YoY kertovat karun totuuden siitä miten täällä menee: -5.1% -6.8% -6.6%, -1.8%, -2.9% -1.2%, -3.9% -9.3% -2.4% ja -24.6% -23.9% -16.3%. (teollisuustuotanto, vähittäismyynti, vienti ja tuonti) Se miksi puhun taloudellisesta toimeliaisuudesta johtuu siitä, että BKT-luvut eivät kerro yhtään mitään, kun vienti ja tuonti laskevat selvästi matalammalle tasolle varsinkaan jälkimmäisen syöksyessä. Tilanne varmaan näyttää hieman paremmalta joulusesongin lukemien myötä, mutta paluu todellisuuteen on edessä alkuvuonna. Ensimmäisen kuuden kuukauden aikana ensi vuonna uusitaan peräti kuudesosa kaikista yrityslainoista. Tämä tarkoittaa massiivista lisäystä konkursseihin.Tuottajahintojen viimeaikaiset muutokset viittaavat tulevaan deflaatioon euroalueella. Tilanne on niiden mukaan jopa pahempi kuin Kiinassa. Mahdollinen deflaatiospiraali on pahin mahdollinen skenaario taloudelle. Euroalue ei tule nostamaan itseään suosta vaan se jää joko Yhdysvaltojen tai Kiinan tehtäväksi.

Deflaation uhka on todellinen kaikille suurille talouksille ensi vuonna. Kiinassa se on jo nähtävissä ja euroalueella se on jopa todennäköisin uhka. Yhdysvalloissa uhka on pienempi, mutta todellinen sielläkin. Arvio deflaatiosta perustuu nykyiseen geopoliittiseen tilanteeseen. Fedin ja EKP:n inflaatiopuheita en ymmärrä, koska matalan inflaation trendi on selvä ja ilman ihmeitä tai sotilaallista kriisiä vuoden alkupuoliskolla ollaan niin Yhdysvalloissa kuin Euroalueella alle 2%:n tavoitteen. Pitempi aikaväli ja mahdollinen talouskasvu voivat muuttaa tilanteen. Ensi vuonna tämä ei tapahdu ilman lähi-idän sodan laajenemista tai muutosta Taiwanissa. Jälkimmäisen tilanteesta saadaan osviittaa tammikuun 13. päivä, kun maassa äänestetään presidentistä. Siellä itsenäisyyttä ajavan puolueen ehdokas on pienessä johdossa gallupeissa. Mikäli Kiinan kanssa paremmista väleistä haaveileva ehdokas voittaa niin on epätodennäköistä, että Kiina yrittää maan valtaamista ensi vuonna.

Todennäköisyyteni ensi vuoden inflaatiolukemille:

Yhdysvallat: alle 2%:ia 75%, alle 1%:ia 65%, alle 0%:ia 50%

Kiina: alle 2%:ia 75%, alle 1%:ia 70%, alle 0%:ia 60%

Euroalue: alle 2%:ia 75%, alle 1%:ia 70%, alle 0%:ia 60%

The Economist ennusti lehdessään The World Ahead 2024 inflaatiolukemiksi Yhdysvalloissa 2.2%:ia ja Kiinassa 1.9%:ia. Euroalueen lukemia lehdestä ei löytynyt. Ilmeisesti ennustukset on tehty lokakuussa. Lehti ennusti BKT:n muutoksiksi Yhdysvalloissa 0.8%:ia ja Kiinassa 4.8%:ia. Itse laittaisin Yhdysvaltojen ja euroalueen negatiiviselle lukemille todennäköisyyksiksi 50%:ia ja 70%:ia ensi vuodelle. Kiinaan en osaa ennusta siitä mitään, koska valtion rooli voi ylikorostua ensi vuonna enkä osaa arvioida sille todennäköisyyttä.

Eipä muuta,

Hyvää loppuvuotta!

-Tommi T

Lähteet:

tradingeconomics.com

fi.investing.com

Eurodollar University (Youtube)